Kun ei ole enää aktiivisia riippuvuuksia niin elämäni on aivan helvetin tyhjää.

En tiedä mitä vaihetta käyn läpi koska tyhjyys on iskenyt vasten kasvoja. Minulla ei ole mitään, ei ketään. Olen sosiaalisesti ahdistunut ja pelkään ihmisiä vaikka ulkokuoresta päätellen näytän rohkealta. Sisäisesti pelkään luoda yhteyttä toiseen vaikka arkisissa asioissa tai rooleissa pärjäisin. 

Joskus tuntuu hiton vaikealta vaikka olen kiinnostunut asioista ja perehdyn niihin, liikun. Tuntuu pelottavan tyhjältä yhtäkkiä vaikka olen ollut jo jonkin aikaa selvänä.