Millaista on työskennellä kehitysvammaisten kanssa?🤔

Ja onko heidän kanssa helppo työskennellä?

Vanhuksien  ja lasten kanssa olen jo työskennelly. Kumpienkin kohdalla oli riski väkivaltaan. Entäs onko riskiä kehitysvammaisten kanssa?

Up

On väkivaltariski mutta ymmärtääkseni ne on ne samat henkilöt aina jotka ovat väkivaltaisia, eli tilanteisiin osataan varautua. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli kehitysvammaisten ryhmäkoti, ja se oli kyllä mukavaa. Se oli tosiaan niiden ihmisten koti. He olivat aitoja ja persoonallisia, osa tietenkin hyvin vähän kommunikoivia. Asukkaiden kanssa tehtiin retkiä, Särkänniemeenkin mentiin. 

Työ oli kolmivuorotyötä, yövuorolaisen ei käytännössä tarvinnut tehdä juuri muuta kuin olla paikalla. Anoppini, joka työskenteli vuosia kehitysvammaisten ryhmäkodissa, sanoi samaa että yövuoro oli loistava diili. 

Ap. Koulutu tarvitaan.  Näin osaa hoita tilanteet.  Ei sen kummempaa.  Alalta eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien  ja lasten kanssa olen jo työskennelly. Kumpienkin kohdalla oli riski väkivaltaan. Entäs onko riskiä kehitysvammaisten kanssa?

On todellakin riski väkivaltaan. Osa kehitysvammaisista hermostuu todella helposti pienistäkin asioista. Lisäksi on kiukuttelua eikä haluttaisi esim. mennä aamupesuille. Ja kyllä, moni tarvitsee apua vessassa ja hygieniassa. 

Osa on uhmaikäisiä aikuisen vartalossa ja voimilla.

Niitä on niin erilaisia,  että tuohon on täysin mahdoton vastata.

Yhdistää vain yksi tekijä eli ovat älyllisesti heikkoja. 

Luonne vaihtelee superkivasta hirviöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien  ja lasten kanssa olen jo työskennelly. Kumpienkin kohdalla oli riski väkivaltaan. Entäs onko riskiä kehitysvammaisten kanssa?

On todellakin riski väkivaltaan. Osa kehitysvammaisista hermostuu todella helposti pienistäkin asioista. Lisäksi on kiukuttelua eikä haluttaisi esim. mennä aamupesuille. Ja kyllä, moni tarvitsee apua vessassa ja hygieniassa. 

Osa on uhmaikäisiä aikuisen vartalossa ja voimilla.

Kyllä totta puhut. Minäkin olen heidän parissa työskennellyt samoin äitini.

Vierailija kirjoitti:

Ja onko heidän kanssa helppo työskennellä?

Ajoittain raskasta. Meteli Varsinkin sekä väkivaltaisuus. Ei toki koske kaikkia asiakkaita. Psyk.sh.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Koulutu tarvitaan.  Näin osaa hoita tilanteet.  Ei sen kummempaa.  Alalta eläkkeellä. 

Jos vielä vastaat, niin kysyisin mikä on lyhin koulutus alalle?

Kannattaa muistaa, että hekin ovat kaikki erilaisia keskenään. Jonkun kanssa voi olla helppo työskennellä, jonkun kanssa vaikeaa.

Ihan mukavaa työtä, voin suositella. Tällä hetkellä olen muissa opetushommissa, sillä olen erikoistuneempi nepsyongelmiin perusopetuksen puolella. Vammaistyössä saa olla koko ajan tarkkana, koska karkaamisriski on suuri. Usein työntekijöitä on kuitenkin paljon, parhaimmillaan yksi per asiakas (toki riippuu aina vammaisuuden asteesta, joka voi vaihdella lähes normijärkisestä täysin paikallaan makaavaan kuurosokeaan, joka ymmärtää vain kosketusviestä ja niitäkin vähän...). Koko ajan kaikkien tulee olla kärryillä siitä, kenen vastuulla kukakin kullakin herkellä on. Työn kautta saa kosketuksen ihmisyyteen perustasolla ja se on todella opettavaista. Hetkessä oleminen ja eläminen korostuvat. 

Asenne on keskeisin: mistään ei voi kavahtaa, koska aivan mitä vain voi tapahtua. Joku saattaa syödä koirankakkaa kadulta kun silmä välttää, joku voi tumputtaa muiden seurassa, kaikenlaisia raivareita voi tulla laidasta laitaan. Itkut ja surut kuuluvat asiaan, mutta kenenkään kohtaloa ei voi alkaa surra ja sääliä liikaa. Toki monella on erilaisia kipuja, liitännäissairauksia, leikkauksia, lääkityksiä, letkuruokintaa jne. Se on heidän ainoa elämänsä ja arvokasta sellaisenaan. Kannattaa käydä kokeilemassa lyhyitä jaksoja, jotta tietää, onko aivan liian herkkä tai hienohelmainen alalle. 

Kuvittele taapero, mutta aikuisen ihmisen kokoisena. Tosin riippuu vamman vakavuudesta.