Nainen, voisitko olla miehen kanssa jossa ei ole yhtään maskuliinisia piirteitä?
Olisi sellainen muiden pompoteltavissa oleva hissukka, joka ei kykene johtamaan eikä ns. step up missään tilanteissa. Ei tee aloitteita tai järjestä/suunnittele oma-aloitteisesti mitään.
Kommentit (19)
Kaikilla meillä metatyötä tekevillä naisilla on sellainen kotona. Eivät kykene suunnitelmallisuuteen missään asiassa.
Naisetkin kokee naistenpäivänä tietynlaiset ominaisuudet heikkouden merkkinä ja ei toivottuina ominaisuuksina.
Ei feminismi onnitunutkaan tehtävässään. Sivistys on heikolla tasolla Suomessa.
Tässäpä vastaus, kysymys on mielestäni helppo:
Kyllä helposti voisin, jos ominaisuudet ovat juuri tuollaista henkistä. Ujoutta arkuutta hiljaisuutta.
Jos sen sijaan ovat fyysisiä ominaisuuksia ja ns heikkoutta, silloin en. Nämä ovat luonnon sanelema suvunjatkamis- yms asia, että en mitenkään voi viehättyä miehestä jolla esim. pienet kädet. En pysty vaikka yrittäisin, ja tästä valosta on helpompi ymmärtää myös miehiä jotka innostuvat jostain lapsellisen pienestä kuten hameesta. Omien lasten myötä/poikia myös ymmärrän että asia on näin ja kuuluu olla, piste.
Voit kehittää sellaisia ominaisuuksia jotka vahvistavat miehisiä puoliasi niin tasapaino säilyy. Opettele käteväksi käsistäsi yms (pidä huolta kunnostasi myös) jolloin voit kuitenkin kantaa roolisi miehenä jos kun heterosuhteen siis haluatko. Minussakin on miehisiä henkisiä ominaisuuksia (vähän päinvastoin siis kuin mitä kuvailit) ei ole sen kummempi juttu kuitenkaan.
Kyllä, jos voittaa vapaaottelussa tai nyrkkeilyssä miehekkään miehen pienillä käsillään, niin joo. Voisin tietenkin.
Silloin hän todistaa käytännösssä olevansa kaikista miehekkän hakkaaja.
Kyllä jos miehellä on iso ja kulmikas leuka.
En. Vaikka joustan paljon. Jos on tytön oloinen, pelkään että se on lesbo.
Meillä mies on identifioitunut naiselliseksi mieheksi ja minä olen miehekäs nainen. Olemme tavallaan homoja, vaikka ulkopuolisten silmissä näytämme perus heteroilta.
Olen tomboy ja mieheni on vähän herkkä poika ja tyttömäisen oloinen. Olemme kolikon kääntöpuolet ja täydelliset toisillemme. Seksuaaliselta identiteetiltä olemme molemmat homoseksuaaleja.
Mies vailla toksista maskuliinisuutta olisi unelma. Toisaalta en naisena siltikään tarvitse miehiä mihinkään, joten väliin jäisi myös sellainen mies.
Minusta nuo (aloitekyky, asioiden hoitaminen jne) on ihan sukupuolesta riippumatta AIKUISEN ominaisuuksia, ei vain miesten. Ja ei, en seurustelisi ihmisen kanssa joka ei osaa ottaa vastuuta asioista kuin aikuinen.
Ei sen tarvi olla mikään adonis, kunhan on mukava eikä halua mua vain panovälineenä
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuo (aloitekyky, asioiden hoitaminen jne) on ihan sukupuolesta riippumatta AIKUISEN ominaisuuksia, ei vain miesten. Ja ei, en seurustelisi ihmisen kanssa joka ei osaa ottaa vastuuta asioista kuin aikuinen.
Maapallon nykynen tila onkin juuri asioiden ahkeran hoitamisen ja tehokkaan tekemisen ansiota. Vähemmällä vaivalla meillä ei olisi sotia ja ympäristöongelmia.
Passiivisuus ja asioiden tekemättä jättäminen olisi suuri lahja planeetallemme.
En voisi. Haluan kokea, että mies voi pitää minut turvassa. Yksi tuttu mies sanoi, että häntä alkoi vähän pelottamaan, kun baariin tuli porukka jotain isoja äänekkäitä miehiä. Se oli minulle täysi turn off, koska en halua miestä joka ei uskaltaisi puolustaa minua tarvittaessa.
Ap:n kuvailema mies on ympäristöystävällinen ja kuluttaa vähemmän. Taloudellinen valinta naiselle, joka haluaa säästää ja tykkää siitä ettei jääkaappi oli aina tyhjä ja vessanpönttö vetää.
Siksi naisellinen pienikokoinen mies.
Ulkoisten maskuliinisten piirteiden perään olen siinä määrin, etten syty seksuaalisesti hintelästä ja luisevasta mieskehosta. Tykkään seksin aikana koskettaa miehen leveää karvaista rintaa, tuntea parransängen kaulaa vasten ja olla vahvojen käsivarsien varassa.
Siltikään Andrew Taten tyylinen "en pyyhi pyllyäni"-muka-alfa ei sytytä, ei sitten mitenkään päin. Pidän siitä, kun mies osoittaa inhimillisyyttä, pehmeyttä ja herkkyyttä. Sytyn rakkaudesta jos mies silittää syliin kerälle vetäytynyttä kissaa, puhaltaa pienen lapsen pipin pois tai itkee surusta rakkaan ihmisen hautajaisissa. Ei pidä olla ovimatto, mutta pitää olla ihminen.
Olen suosittu koulutettujen vihervasemmistolaisten naisten keskuudessa.
Minä olen laiha ja kalpea viulunsoittajaksi tai pianonsoittajaksi tituleerattu laiha androgyyni luunaamainen mies mustalla tuuhealla tukalla. Joskus naiset viehättyy minusta, koska olen niin herkkä ja viileä. Ääreisverenkiertoni on heikko ja pitkät kylmät ohuet sormeni ovat kuin jääpuikot. Olen virkannut sormilleni omat kaulapannat.
Tulipunaiset huuleni ja valkoinen iho tummilla silmänalusilla houkuttelee tietynlaista seuraa.
Minä olen kuitenkin kuin yökkönen ja pysyttele sivussa, mutta siinä lähellä hiljaa.
Kun runkkaan, niin kuuntelen jotain melankolista ja itken sen jälkeen. Niin on kaunista ja hyvä olla sen jälkeen.
En. Olen erittäin naisellinen transnainen ja minä pidän seksuaalisesti sellaisista miehistä jotka ovat erittäin maskuliinisia, pitkiä, lihaksikkaita, karvaa saa olla ja tärkeimpänä - mulkun täytyy olla riittävän iso.
Onko nuo sun mielesta siis feminiinisia piirteita?