Miksi ihmiset ottaa rescuekoiran mielummin ulkomailta?

Sitä mietin minäkin ja sama kielikin. Ala siinä sitten puolalaiselle koiralle opettamaan kaikki alusta. 

Ei Suomessa kyllä ole juurikaan rescue-koiria. Jos jostain sattuu löytymään koira ilman omistajaa, se on niin omituinen tilanne, että se on pitkin uutisia ja 500 ihmistä jonossa. 

Hyveposeerausta !

Tosi vähän niitä oikeasti on. Suomalaisten esyjen koirat ovat pääsääntöisesti valmiiksi tiedossa olevia ongelmatapauksia ja kodinvaihtajat usein jotain hankalia rotuyhdistelmiä.

Toki rescue on aina sika säkissä, mutta kun niitä saa usein pentuinakin, niin on vähän paremmat mahdollisuudet kuin jonkun monessa kodissa kiertäneen ongelmaise rotikka-sakemanni-mixin kanssa.

Tietysti pitää antaa koti sellaiselle koiralle joka sen todella tarvitsee. 

Suomessa kotia etsivät lähinnä entiset metsästyskoirat, laumanvartijat tai sitten ongelmakoirat, usein juuri kouluttamattomat sakemannit tai rotikat. En uskaltaisi ottaa. 

Ulkomailta voi saada puolivuotiaan pennun, josta voi vielä kouluttaa itselleen koiran. 

Suomen rescuet on usein isoja metsästyskoiraristeytyksiä. Ihmiset haluavat pieniä ja söpöjä koiria ja suurin osa noista ulkomailta tuoduista on niitä

Samaa kuin ap olen miettinyt itsekin, koska uutta kotia vailla olevia koiria on kyllä löytöeläinkodeissakin melkoiset määrät ja eläin suojeluyhdistykset hakevat jatkuvasti uusia koteja koirille (ja kissoille).  Myös facebook-ryhmissä haetaan koirille uusia koteja allergiasta tai muista pitovaikeuksista johtuvista syistä. Onhan se koirallekin melkoinen koettelumus, kun se roudataan lentokoneessa pitkän matka ja pidetään karanteenissa. 

Koska ulkomailla kasvatetaan näitä rescue-koiria, joita tyhmät naiset Suomessa "pelastavat". 

Ajattelin ennen noin, mutta nykyään ajattelen, että onpa edes yksi koira pelastettu koko maailman koirapopulaatiosta.

Toinen asia on, kannattaako Suomeen tuoda koiraa, joka voi tuoda tauteja ja olla luonteeltaan arvaamaton. 

Suurin syy miksi otin oli se kun niiden olot ovat todella paljon huonommat siellä useassa paikassa kuin suomessa. Suomessa niillä on hyvät oltavat eläinsuojassakin kotia etsimässä kun taas ulkomailla ei. 

Rescue koirien kasvatus on kuulemma hyvä bisnes. Älä ota ulkomailta rescue-koiraa ja maailma pelastuu. 

Asuin ulkomailla jokusen vuoden ja löysin ojasta ilman emoa olevan pennun. Hoidin kaikki rokotukset, sirutukset ja paperit kuntoon ja toin sen mukanani Suomeen kun matka loppui. Täydellinen ja totteleva 2v. ja 45kg epeli minulle. Olin kymmenen vuotta miettinyt koiran ottamista ja jokin tuon katseessa vain näytti siltä että minun on huolehdittava siitä elämänsä loppuun asti.

Mitäs nämä tällaiset suomalaiset rescuekoirat ovat? Ikinä kuullutkaan. Kodinvaihtajia näkee satunnaisesti, mutta ei siinä määrin että sopiva osuisi kovin helposti kohdalle. Ja yleensä näissäkin taustalla on se, että koiralla on jotain melko vaikeita erityistarpeita, joiden takia se ei sovi itsellekään. 

En tiedä, mikä tilanne nykyään on, mutta ainakin noin 10 vuotta sitten Suomessa ei juurikaan ollut varsinaisia rescue-koiria omasta takaa. Valtaosa kodinvaihtajista oli tosiaan kaikenlaisia ongelmatapauksia, jotka vaativat asiantuntemusta uudelta omistajaltaan.

Suomessa ei perinteisesti ole ollut tapana hylätä koiria, vaan ei-toivotut koirat on yleensä lopetettu. Eikä täällä ole ollut kulkukoirailmiötäkään, jo ihan ilmaston vuoksi.

Hylättyjä kissoja kyllä löytyy ja on aina löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Rescue koirien kasvatus on kuulemma hyvä bisnes. Älä ota ulkomailta rescue-koiraa ja maailma pelastuu. 

Mitenkäs se voi olla hyvä bisnes kun siitä ei makseta kenellekään mitään muuta kuin koirista aiheutuvat suorat kustannukset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rescue koirien kasvatus on kuulemma hyvä bisnes. Älä ota ulkomailta rescue-koiraa ja maailma pelastuu. 

Mitenkäs se voi olla hyvä bisnes kun siitä ei makseta kenellekään mitään muuta kuin koirista aiheutuvat suorat kustannukset? 

Älä nyt hyvää narratiivia pilaa. Kaikki kuulemma tietää että maailma on järjestäytynyt yksinomaan niin että kaikki voi huijata tyhmiä suomalaisnaisia ja samalla tuhota koko maailman. 

Aloitus on puuta heinää. Yritettiin aikoinaan seurailla, josko eläinsuojeluyhdistysten kautta löytyisi koira itselle. Saldo:

"Tarvitsee omakotitalon ja oman aidatun pihan maaseudulta."

"Vaikeasti eroahdistunut, nykyisellään ei yksin jätettävä."

"Ei ainoaksi koiraksi."

"Omistajalta toivotaan kokemusta taistelukoiraroduista."

Jne jne. Normaaleja ja suhteellisen ongelmattomia kotikoiria sieltä on ihan turha etsiä. 

Me otettiin ulkomailta rescue koska ei löydetty meille suomesta sopivaa koiraa, löytyi jotain taistelukoiria, saksanpaimenkoiria, sekarotuisia joissa oli vaativia rotuja (ja taistelurotuja), bullimixejä yms.

Mies sitten ehdotti että mitä jos otetaan ulkomailta rescue. Oli aika vastahakoinen mutta lopulta suostuin ja niin meille tuli sitten noin vuoden vanha koira ulkomailta.

Nyt se koira on jo 6 vuotias ja päivääkään ei olla kaduttu.

No siis minulla on juuri tällainen supisuomalainen kodinvaihtajia, ja vaikka koira on hurjan rakas niin toiste en enää tähän lähde, se on aivan saletti. Koiralla on kovien kokemustensa ja rotuominaisuuksiensa takia lähes kaikki käytösongelmat, mitä kuvitella saattaa. Meidän elinpiiri ja sosiaaliset ympyrät on kaventuneet aivan olemattomiin sen takia, että kaikessa on pakko mennä koiran vaikeudet huomioon ottaen. Ei käydä paljon missään eikä nähdä ketään. Ulkomaanmatkalle ei voida mennä miehen kanssa yhdessä enää koiran elinaikana, koska kukaan muu ei voi sitä hoitaa. En kyllä uskaltaisi enää ottaa rescuetakaan, koska harvoin niitäkään ihan pikkupentuna saa, joten jos mulle joku koira vielä joskus tulee niin se on sitten kokeneen kasvattajan rotukoira.