Vituttaa, että olen työkyvytön kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää miettiä, jaksatko ja kannattaako elää, jos olet sairas koko elämäsi?

Jaksan elää ja elättelen toiveita, että olisin jälleen työkykyinen. Se vaan on sellainen kehollinen voimattomuus, joka iskee vaikka olen todella vahva eikä kyse ole huonosta kunnosta. Se on kuin kroppa pistäisi vastaan ja psyyke mukana. Vaipuu raskaaseen tilaan, jossa pahimmillaan on hankalaa pitää itsestään huolta ja toivoo jatkuvasti vain kuolevansa. Nyt olen onneksi siinä tilassa, että tahdon elää ja on haaveita. - ap

^ Näköjään joku psykopaatti ehtinyt vastaamaan sulle. Toivottavasti tuo viesti poistetaan.

Onko sinulla unelmia? Jos yrittäisit tehdä itsellesi mielekkäitä asioita?

Järkyttävää että meidän omiin ei satsata vaan kaikki apu menee ulkomaalaisille. 

"Jaksan elää ja elättelen toiveita, että olisin jälleen työkykyinen. Se vaan on sellainen kehollinen voimattomuus, joka iskee vaikka olen todella vahva eikä kyse ole huonosta kunnosta. Se on kuin kroppa pistäisi vastaan ja psyyke mukana. Vaipuu raskaaseen tilaan, jossa pahimmillaan on hankalaa pitää itsestään huolta ja toivoo jatkuvasti vain kuolevansa. Nyt olen onneksi siinä tilassa, että tahdon elää ja on haaveita. - ap"

En ole ollenkaan asiantuntija, mutta onko poissuljettu kaikki sairaudet, jotka voisivat aiheuttaa voimattomuutta. Esim. olen lukenut väsymysoireyhtymästä.

Toivon, että tilanteesi kohenee ja pääset vielä opiskelemaan ja työelämään. 

Et varmasti ole ainoa ko. asian kanssa kamppaileva. Voisitko tehdä pelkästään etätyötä, niin et kokisi painostusta ja sosiaalista uupumusta työpaikalle menosta; mutta olisi edelleen oleellinen yhteiskunnan ratas?

Kouluta itsesi ortopediteknikoksi niin varmana tulet tienaamaan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että meidän omiin ei satsata vaan kaikki apu menee ulkomaalaisille. 

Kyllä minua on autettu. En vain käsitä miksi en voi vain jo todella olla kunnossa. Minä siedän kyllä harmeja ja huonoa fiilistä, se on ihan elämää. Kuitenkin tämä on sellaista mikä vetää alas ja pakottaa ottamaan rauhallisesti. En enää edes halua yrittää olla välittämättä ja pusertaa väkisin, olen sitäkin tehnyt eikä se ollut ratkaisu vaan pahensi tilannetta. - ap

Pystyisitkö saada parempaa psykiatrista hoitoa, jos mahdollista. Masennusta ei vain ole saatu hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla unelmia? Jos yrittäisit tehdä itsellesi mielekkäitä asioita?

Metsässä kävely, tuli, vesi, luonnon elementit. Siinä on minun haaveeni. Aistit auki ja syvään hengitys. Kuitenkin olen myös yrittänyt miettiä työelämää, mitä voisin tehdä mutta tuntuu etten vain ole valmis. Ehkä kokeilen vapaaehtoistyötä kuitenkin joulun aikoihin, että miltä se vaikuttaa. - ap

Osa-aikaisuus voisi olla sinulle sopiva tavoite. Sekä työ että eläke. Tekemistä jaksamisen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa ko. asian kanssa kamppaileva. Voisitko tehdä pelkästään etätyötä, niin et kokisi painostusta ja sosiaalista uupumusta työpaikalle menosta; mutta olisi edelleen oleellinen yhteiskunnan ratas?

Samanlainen tilanne kuin ap:lla paitsi eläke hylättiin. Etätyö olisi pelastus. Nyt opiskelen etänä ja melkein itkettää helpotuksesta, kun saa olosta huolimatta aikaiseksikin jotain. Toivottavasti löydän työn, jossa voin edes etänä olla hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla unelmia? Jos yrittäisit tehdä itsellesi mielekkäitä asioita?

 

Metsässä kävely, tuli, vesi, luonnon elementit. Siinä on minun haaveeni. Aistit auki ja syvään hengitys. Kuitenkin olen myös yrittänyt miettiä työelämää, mitä voisin tehdä mutta tuntuu etten vain ole valmis. Ehkä kokeilen vapaaehtoistyötä kuitenkin joulun aikoihin, että miltä se vaikuttaa. - ap

Hyvä, sopivan kokoinen tavoite. 

Eniten harmittaa kun tuntuu kuin elämä olisi jotenkin hylännyt tai ettei kuulu mihinkään tai yhteiskuntaan. On tosi ulkopuolinen olo. Kuitenkin haluaisin osata, olla taitava ja jaksavainen. Katselen menestyneitä ihmisiä ja näen, että minussa on samoja piirteitä kuin heissä ja ennen menestyin mutta mt-ongelmat ovat olleet ihan liian isoja. Sitä vain ei pärjää vaikka haluaisi. Olen yrittänyt hyväksyä, miettiä miten pärjäisin ja kuinka tästä nousen. Minun vastuullani on tämä elämä ja omat tunteeni. Yritän asennoitua oikein ja tsemppaan itseäni joka päivä tekemään oikeita päätöksiä. Valitsen terveellisen aterian, valitsen olla rauhallinen ja selvän elämän ilman turruttamista. Valitsen kohdella itseäni hyvin ja pitää huolta. Valitsen luottaa ja uskoa siihen, että asiat tästä vielä muuttuvat, että vielä löytyy se oma paikka tässä elämässä. - ap

Tee lasu itestäs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti ole ainoa ko. asian kanssa kamppaileva. Voisitko tehdä pelkästään etätyötä, niin et kokisi painostusta ja sosiaalista uupumusta työpaikalle menosta; mutta olisi edelleen oleellinen yhteiskunnan ratas?

Samanlainen tilanne kuin ap:lla paitsi eläke hylättiin. Etätyö olisi pelastus. Nyt opiskelen etänä ja melkein itkettää helpotuksesta, kun saa olosta huolimatta aikaiseksikin jotain. Toivottavasti löydän työn, jossa voin edes etänä olla hyödyksi.

Ihanaa, että jaksat opiskella. Tsemppiä sinulle. Jos eläkkeelle on tarvetta, niin suosittelen hakemaan uudestaan jos siltä vielä tuntuu. Ei ole mitenkään harvinaista, että ensimmäinen hakemus hylätään. - ap

Onko joku toipunut työelämään takaisin? 

Olet vielä nuori. On hyvin mahdollista, että toivut vielä työelämäänkin. Nämä ovat asioita, jotka ottavat oman aikansa. 

Mut hyllytettiin tk-eläkkeelle kolmekymppisenä. Olen nyt normaalissa eläkeiässä. Siinä se elämä meni. Vieläkin pitäisi jaksaa nousta aamulla sängystä. Eipä ole juuri motia.

N

Minäpä kerron. Viihdyn näinkin. Ja ei, en koe eläväni vankilassa nykyisessä elämäntilanteessani. Entisessä kulissiliitossa kyllä. Jätin kirjan kirjoittamatta, koska siihen vaadittiin haarojen aukaisua. Kuten itsekin totesit pärjään vallan mainiosti tämän hetkisillä tuloillani. Olet kateellinen? Ole huoleti! Kateus kaunistaa ;)