Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi neljännen lapsen...
04.09.2011 |
Itse olen kahden vaiheilla. Toisaalta kaikki raskauden on sujuneet todella hyvin ja kuopuksen vauva-aikakin meni kuin vettä valaen. Vauvat on ihania, taaperot on ihania, lapset on ihania. Mutta toisaalta yövalvomiset ovat taattua tavaraa ja väsyttävää.
Olen 37 ja ehkäpä haluan olla jo tauotta työssäni, jossa viihdyn ja jossa jää kyllä äkkiä jälkeen, kun pitää parin vuoden pausseja.
Mietin nyt sitten, että onko elämä työtä vai onko elämä perhe-elämää. Mietin mikä on tärkeintä elämässä? Kaatuuko uraputki, jos näin "vanhana" alkaa vielä lasta tehtailla... Kokemuksia?
Kommentit (8)
Osallistuuko arkeen? Entä jos miehesi jäisi kotiin hoitamaan ja mene sinä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi ehdottomasti töihin.. Siis olen jo töissä, mutta työputki katkennut säännöllisesti äitiyslomiin ja kotihoidonvapaisiin. En mitään ns. kovaa uraputkea ajatellutkaan.
Mutta hmm, tuli nyt mieleeni, että miksi työ on tärkeämpi tavoite, kuin perheenlisäys.. *pohdiskelee*
Sopisit miehesi kanssa, että hän pitää loput vanhempainvapaasta ja lisäksi vuoden hoitovapaata päälle. Ja jos miehesi sanoo, että tämä ei käy uran tms. takia, niin voit hyvällä syyllä kysyä, miksi sen pitäisi käydä sinulle, joka olet joustanut perhesyistä paljon jo aikaisemmin.
jättäisi/kuolisi, tulisitko toimeen 4 lapsen kanssa itseksesi?
Itselläni on kolme lasta ja odotan neljättä kohta syntyäksi, ja ikää on nimenomana 37 v.
Valmistuin hyvin arvosanoin teknillisestä korkeakoulusta, ja sain vakityöpaikan isosta firmasta ennen naimisiinmeno ja ensimmäisen lapsen syntymää. Olenkin ollut joka lapsen syntymän ja kotonaolon jälkeen töissä noin 0,5 vuodesta reiluun 2,5 vuoteen.
En ehkä itsekään puhuisi "kovasta" urasta - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan - mutta urasta puhuisin silti. En ole kotiäiti, vaan työssäkäyvä äiti, joka on välillä ollut kotona lapsen/lasten kanssa. Olen ollut töissä ulkomailla ja Suomessa useassa eri tehtävässä.
Perheen ja työn yhdistäminen vaatii toki itseltä ja mieheltä joustamista ja suunnittelua, mutta se on ihan hyvin mahdollista. Itse olen ainakin tyytyväinen ja onnellinen siitä, että minulla on sekä lapset että ura.
Ap:lle siis tsemppiä, mitä ikinä päätätkään! Työura ei lopu neljänteen lapseen, jos jo aikaisemmin on ehtinyt opiskellla, valmistua ja tehdä (useita vuosia) töitä. Vuosi tai pari on niin lyhyt aika, että sitten ehtii taas hyvin tehdä töitä ja jatkaa uraa.
Eläkeikääkin on nostettu ja nostetaan varmasti jatkossa lisää, joten minäkin ehdin tässä vielä olla yli 25 v. töissä tämän neljännen lapsen jälkeen!
jos sinulla jo 37-vuotiaana on kolme lasta, niin en usko että olet varsinaista ns kovaa uraa ehtinyt tehdäkään? Ehdottomasti töihin, kolme lasta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niinkuin ajattelee, että elämän rakkaus kuolla kuukahtaa, niin tulisiko ylipäänsä toimeen itsekseen ilman häntä vaikkei olisi lapsiakaan? Kaukaa haettua ajatusta..
jättäisi/kuolisi, tulisitko toimeen 4 lapsen kanssa itseksesi?
jos sinulla jo 37-vuotiaana on kolme lasta, niin en usko että olet varsinaista ns kovaa uraa ehtinyt tehdäkään? Ehdottomasti töihin, kolme lasta riittää.
Nykyisin hän on johtavassa asemassa eräässä isohkossa yrityksessä (en viitsi kertoa tarkemmin, jotta häntä ei suoraan tunnistettaisi), ja olen bongannut hänet jo useampana vuotena, kun on julkaistu eniten ansainneiden ihmisten verotietoja. (Ei hän niillä listoilla sentään ihan kärkisijoilla ole, mutta kuitenkin satoja tuhansia tienanneiden ihmisten joukossa.)
jos sinulla jo 37-vuotiaana on kolme lasta, niin en usko että olet varsinaista ns kovaa uraa ehtinyt tehdäkään? Ehdottomasti töihin, kolme lasta riittää.