Moni 5-kymmentä+ tekee työtä kunnossa, jossa nuorempi polvi olisi vaatimassa henkilökohtaista avustajaa kotiin ja terapiahevosta

https://yle.fi/a/74-20163023

Onko se sinusta tervettä? Tämän ikäpolven ihmiset saattavat jättää huomiotta oman oireilun, työsuorituksetkin kärsivät, mutta ei vain myönnetä esimerkiksi kliinistä masennusta eikä haeta siihen apua. Ja syynä saattaa olla tuo sairas pärjäämisen mentaliteetti, joka juontaa jo sota-ajan sukupolvesta. Ehkä nykysukupolvi on liiankin herkkä, mutta ei tuo toinenkaan äärimmäisyys toimi.

"Tutkimusten mukaan yli 50-vuotiaat arvioivat itse työkykynsä pääsääntöisesti hyväksi. He sairastavat vähemmän, kokevat työnsä mielekkäämmäksi ja uupuvat harvemmin kuin alle 30-vuotiaat, Ruokolainen sanoo.

Tutkimuksissa on havaittu, että iän myötä työn imu lisääntyy, tylsistyminen vähenee ja työn kuormitus koetaan hallittavammaksi. Esimerkiksi kuntasektorilla yli 50-vuotiaiden sairauspoissaolot ovat jopa vähäisempiä kuin nuoremmilla työntekijöillä."

Saman olen huomannut myös itsekin. Lisäksi työpaikka on iäkkäämmälle myös paikka missä luodaan ja pidetään yllä kaveruussuhteita. Voi olla sitäkin, että kenekään kanssa ei tarvitse kilpailla kumppaneista, koska sellainen ei enää ole päällimmäisenä kiinnotuksen kohteena 

Aika monta "ei vaan pysty" ihmistä on mediassa nähty. Menevät ja tulevat naama aurinkoisena, mutta "ei vaan pysty".

Haluttomuus pieneenkin epämukavuuteen ja mukavuusalueelta poistumiseen leimaa 20-30 vuotiaita. 

Sanompahan vaan.

Kun kuviosta poistetaan lapset ja lainat, niin kyllä on helppoa.

Ja siitä syystä yritykset eivät uudistu vaa menevät hautaansa sairaina ja mätinä. Sanonpahan vaan.

"5-kymmentä+" - yli 5-kymppinen

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimusten mukaan yli 50-vuotiaat arvioivat itse työkykynsä pääsääntöisesti hyväksi. He sairastavat vähemmän, kokevat työnsä mielekkäämmäksi ja uupuvat harvemmin kuin alle 30-vuotiaat, Ruokolainen sanoo.

Tutkimuksissa on havaittu, että iän myötä työn imu lisääntyy, tylsistyminen vähenee ja työn kuormitus koetaan hallittavammaksi. Esimerkiksi kuntasektorilla yli 50-vuotiaiden sairauspoissaolot ovat jopa vähäisempiä kuin nuoremmilla työntekijöillä."

 

Saman olen huomannut myös itsekin. Lisäksi työpaikka on iäkkäämmälle myös paikka missä luodaan ja pidetään yllä kaveruussuhteita. Voi olla sitäkin, että kenekään kanssa ei tarvitse kilpailla kumppaneista, koska sellainen ei enää ole päällimmäisenä kiinnotuksen kohteena 

Nuo viiskymppiset ovat samalla tavalla toksisia ja väkivaltaisia, minkä vuoksi viihtyvät siinä omassa mädässä piirissään, ja ajavat nuoremmat pois. Kiusaamalla. Olen nähnyt tämän omin silmin. 

Tokihan on hyvin apinamaisen tyypillistä ajatella vain omaa ruokakuppiaan, mutta kansakunta kyllä kuihtuu ja kuolee pois täällä jaetaan ruokaa vain "vahvimman lain" mukaan, tämän ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus pieneenkin epämukavuuteen ja mukavuusalueelta poistumiseen leimaa 20-30 vuotiaita. 

Väkivallan ja muun kaltoinkohtelun nimeäminen "mukavuusalueelta poistumiseksi" taas vanhempia polvia.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinusta tervettä? Tämän ikäpolven ihmiset saattavat jättää huomiotta oman oireilun, työsuorituksetkin kärsivät, mutta ei vain myönnetä esimerkiksi kliinistä masennusta eikä haeta siihen apua. Ja syynä saattaa olla tuo sairas pärjäämisen mentaliteetti, joka juontaa jo sota-ajan sukupolvesta. Ehkä nykysukupolvi on liiankin herkkä, mutta ei tuo toinenkaan äärimmäisyys toimi.

Liian herkkä mihin? Vai onko työelämä liian karkea kehittyneemmille, sivistyneemmille ja hienostuneemmile nuorille polville?

Nuoret on fiksuja. He parantavat työelämää. Viisikymppiset ja sitä vanhemmat pilaannuttavat sen monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

"5-kymmentä+" - yli 5-kymppinen

Et sinä ihan tyhmä olekkaan, hoksasit 

Olisi nyt haastateltu jotain aspassa työskentelevää tms. Oli otettu ylimmän tulokvartiilin ihmisiä ja kas kummaa, työ maistuu, kun se ei vie kaikkia voimia ja palkka hyvä. 

En ole kenenkään kuullut vaativan mitään terapiahevosta.

Hyvä, että edes jollain on työkykyä. Huojentava uutinen. 

Meillä nuorempi polvi ei halua tehdä yhtään mitään ylimääräistä ja sen vuoksi lopputulos usein kärsii, mutta se tuntuu olevan parempi vaihtoehto kuin se, että tekisi pukkuriikkisen enemmän. Tuntuu myös, että kukaan ei halua ottaa asioista kokonaisvastuuta. Joko vanhempi työntekijä ottaa tai kukaan ei ota. 

Saattaapi olla joo.

Mulla on kohta kaksi vuotta ollut burnout ja vaikea masennus, silti täyttä päivää töissä. Tai no, olin mä saikulla 5 päivää tuolloin vuonna 2023.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinusta tervettä? Tämän ikäpolven ihmiset saattavat jättää huomiotta oman oireilun, työsuorituksetkin kärsivät, mutta ei vain myönnetä esimerkiksi kliinistä masennusta eikä haeta siihen apua. Ja syynä saattaa olla tuo sairas pärjäämisen mentaliteetti, joka juontaa jo sota-ajan sukupolvesta. Ehkä nykysukupolvi on liiankin herkkä, mutta ei tuo toinenkaan äärimmäisyys toimi.

Liian herkkä mihin? Vai onko työelämä liian karkea kehittyneemmille, sivistyneemmille ja hienostuneemmile nuorille polville?

Työn tekemisen eetos on liberaalissa yhteiskunnassa tapettu tai kuollut muuten vaan. Moni uskoo, että vapaat ja liberaalit yhteiskunnat ovat aina ja iankaikkiesti perempia tuottamaan hyvinvointia kuin autoritaariset järjestelmät. "Koska luovuus". Hesarissa tänään hyvä juttu (valitettavasti vain tilaajille, yksi vuoden tärkeimpiä juttuja, kirjoittanut saksalainen Spiegelin toimittaja)  siitä miten tämä ei enää välttämättä päde.

Ja luultavasti keskiverto kiinalainen on onnellisempi kuin vapaa ja liberaali keskiverto eurooppalainen. Ja kohta myös aineellisesti varakkaampi. Tämä ei sisällä arvolatausta eikä ole kannanotto kumpi näistä on parempi tai oikein.

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus pieneenkin epämukavuuteen ja mukavuusalueelta poistumiseen leimaa 20-30 vuotiaita. 

Joo, leimasi jo gladiaattoreiden aikaan. Jotkut asiat eivät koskaan muutu.