Totaali-yh ja yhteenmuutto - miten vastuut ja kustannukset kannattaisi jakaa
Olen ollut totaali-yh kymmenen vuotta, lapsilla (9 ja 10) ei ole lainkaan isää. Nyt olen avoliitossa ihanan miehen kanssa, joka rakastaa koko tätä meidän pakettia. Olemme asuneet toistaiseksi viikot minun luonani lasten koulun takia ja viikonloput miehen luona. Emme ole siis virallisesti yhdistäneet talouksia vaikka meillä on jo esim yhteinen taloustili josta maksamme ruokaa yms yhteisiä menoja (myös lasten menoja siltä osin kuin liittyvät ruokailuun ja yhteisiin menoihin tyyliin uimahallissakäynnit perheenä).
Molemmista tuntuu että olisi aika tehdä ratkaisuja ja luopua toisesta (omistus)asunnosta. Alustavasti pohdimme miehen asuntoon muuttoa, sillä se on huomattavasti kivempi, vaikka lapsille tulisikin kouluvaihdos. Lasten kanssa on hieman juteltu asiasta ja se olisi heillekin ok.
Miten asumiskustannuksia kannattaisi jakaa, kun muuttaa toisen omistamaan asuntoon. Olisin itse halukas ostamaan asunnosta puolet tai jonkun osan, mies ei ihan lämpene sille ainakaan vielä, koska kokee sen mutkikkaaksi. Asuntoon pitäisi tehdä jotain remontteja tulevina vuosina. En itse näe järkevänä maksaa niitä jos en omista asuntoa, mutta ei ole reilua myöskään että kolme henkeä muuttaa sinne maksaen vain esim puolet juoksevista kuluista. En haluaisi asua enää vuokrallakaan, vaan kaipaan tiettyä turvaa ja pysyvyyttä, ihan jo lasten takia. Meillä on kutakuinkin sama tulotaso ja kulutustottumukset ja asioista sopiminen sujuu.
Toinen asia on lasten huoltajuusasiat. Tuntuu että ehkä sekin olisi jollain tähtäimellä hyvä jotenkin miettiä, jos aiomme olla perhe (tai miellämme jo olevamme). Kaipaisin jotain suunnitelmaa tai mielenrauhaa esim kuoleman varalle.
Miten asioita kannattaisi lähteä sopimaan. Sinänsä kiire ei ole, mutta ei oikein ole järkevää maksaa tahoillaan kahta omakotitaloa ja jos muutamme, kannattaisi se ajoittaa lasten koulun kannalta niin, että aloittaisivat syksyllä uudessa koulussa.
Kommentit (27)
Mietitte sopivan summan, jonka maksat ja teette vuokrasopimuksen? Onko miehen tarkoituskaan myydä puolta talosta sinuulle? Kuinka isoja remontteja on tulossa? Huoltajuusasiasta täytyy keskustella miehen kanssa, mutta onko lasten isä siis elossa? Jos kuolet lapset ei tosiaan automaattisesti siirry uudelle puolisolle. Kannattaa miettiä myös mahdollisuutta, jos yhteiselämä ei sujukkaan, ettet jää lasten kanssa tyhjän päälle.
luopua toisesta (omistus)asunnosta.
En haluaisi asua enää vuokrallakaan,
= trolli
Vierailija kirjoitti:
luopua toisesta (omistus)asunnosta.
En haluaisi asua enää vuokrallakaan,
= trolli
Ja asunnot muuttui lopussa taloiksi.
Unohtakaa yhteenmuutto. Siitä alkaa alamäki.
Muutatte etelän lämpöön, jonnekin meren rannalle ja jaatte kaiken omaisuuden köyhille.
AP:
Lapdilla ei ole lainkaan isää, joten mitään keskusteluja ei tarvitse käydä. Olen ainoa huoltaja.
Emme ole ihan nuoria ja kummallakin on tahollaan elettyä elämää ja kertynyttä omaisuutta. Kummallakin on tosiaan oma omakotitalo, josta normaalit asuntolainat, Omat menot on mitoitettu niin, että niin on voinut elää omillaan niin ja voi nytkin, mutta näillä sähkönhinnoilla tuntuu typerältä maksaa kahdesta omakotitalosta, kun kuitenkin asumme yhdessä ja toinen on suuren osan ajasta tyhjillään.Vuokralla-asumisessa ei ole mitään vikaa, mutta kun on halunnut ostaa asunnon ja elää niin, tuntuisi omituiselta palata takaisin vuokralle jolloin omaisuus ei kartu. Tämä on toki ihan makuasia enkä kritisoi muiden valintoja. Mitään trollausta tähän ei liity.
Minä en lähtisi yhdistämään talouksia, ellei suhde ole sillä pohjalla, että taloudet myös omistuksineen voitaisiin laittaa yhteisiksi.
Tunnen perheen, missä oikeasti on menty tuossa tilanteessa yhteen, ja lasten huoltajuuskin on siirtynyt uudelle miehelle, ja kaikilla on sama nimi. Näyttää toimivan hienosti. Ne suhteet, missä lasketaan kuka maksaa mitäkin, vaikuttavat raskailta, vaikka kaikki lapset olisivat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:Mietitte sopivan summan, jonka maksat ja teette vuokrasopimuksen? Onko miehen tarkoituskaan myydä puolta talosta sinuulle? Kuinka isoja remontteja on tulossa? Huoltajuusasiasta täytyy keskustella miehen kanssa, mutta onko lasten isä siis elossa? Jos kuolet lapset ei tosiaan automaattisesti siirry uudelle puolisolle. Kannattaa miettiä myös mahdollisuutta, jos yhteiselämä ei sujukkaan, ettet jää lasten kanssa tyhjän päälle.
Olemme molemmat jo lähes viisikymppisiä, niin mietin elämää jo pidemmälle. Olen kovalla työllä saanut toteutettua haaveen omakotitalosta ja niin oli mieskin. En innostu yhtään ajatuksesta, jossa minulla ei ole turvaa eron tai kuoleman varalle ja olisimme jonkun nurkissa vuokralla. Tai jos olisimme, niin miten tuollaiset asiat järjestäisi fiksusti niin etten jää tyhjän päälle jos jotain tapahtuu. Remontit liittyisivät talouksien yhdistämiseen, toiseen etätyöpisteesen, järkevämpään keittiöön, säilytysratkaisuihin ja lasten huoneisiin.
Mainitsit "kuoleman varalle", joten miten olet asiaa miettinyt ennen kuin tapasit miehen?
Jos miehelle sopii, niin myy talosi (ei ehkä mene nopeasti), laita rahat säästöön ja myöhemmin osta osuus miehen talosta. Tai sitten vain makselet kuluja. Lapset muuttaa jossakin vaiheessa pois, voitte ostaa sitten yhteisen uuden talon.
Talot myyntiin ja muutto ns puoliväliin kummankin nykyisistä kodeista.
Jos haluaa pysyvyyttä ei todellakaan kannata muuttaa toisen omistamaan asuntoon ja repiä lapsia pois tutusta koulusta.
Entä jos yhdessä asuminen ei sujukaan? Nytkin olette jo eri mieltä keskeisistä asioista. Mies ei tietenkään halua myydä puolta asunnostaan, kun olette vasta muuttamassa hänen luokse eikä tiedä, miten juttu kestää. Jos tulisi ero, tulisi hankaluuksia sopia, kumpi jää asuntoon vai myydäänkö se. Mies haluaa pitää asunnon, tuli mitä tuli.
Olisin itse halukas ostamaan asunnosta puolet tai jonkun osan, mies ei ihan lämpene sille ainakaan vielä, koska kokee sen mutkikkaaksi.
Unohda se yhteen muutto.
Nyt olen avoliitossa?! Kumman luona teillä nyt on se yhteinen osoite, kun kerran olette jo avoliitossa?
Tuossa on niin isoja ja monimuotoisia kysymyksiä, että melkeen koettaisin etsiä vaikka jonkun talousneuvojan ja lisäksi parisuhde/perheneuvojan, joiden kanssa voisitte käsitellä asiaa. Tämän ajatuksen esittäminen miehelle onkin sitten eka testi, koska jos hän on ihan sitä mieltä että höpöhöpö, tässä ei ole mitään ihmeellistä juteltavaa ja asiat järjestyy kyllä omalla painollaan kunhan muutat hänen taloonsa, niin odotettavissa on ongelmia tällaisten isojen ja harmaalla alueella liikkuvien asioiden käsittelyssä ja silloin en itse muuttaisi yhteen.
Jos asiaa pitää kysyä yhteen ei kannata muuttaa. Asioilla on tapana mennä luontevasti kun jonkun asian on tarkoitus tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
AP:
Lapdilla ei ole lainkaan isää, joten mitään keskusteluja ei tarvitse käydä. Olen ainoa huoltaja.
Emme ole ihan nuoria ja kummallakin on tahollaan elettyä elämää ja kertynyttä omaisuutta. Kummallakin on tosiaan oma omakotitalo, josta normaalit asuntolainat, Omat menot on mitoitettu niin, että niin on voinut elää omillaan niin ja voi nytkin, mutta näillä sähkönhinnoilla tuntuu typerältä maksaa kahdesta omakotitalosta, kun kuitenkin asumme yhdessä ja toinen on suuren osan ajasta tyhjillään.Vuokralla-asumisessa ei ole mitään vikaa, mutta kun on halunnut ostaa asunnon ja elää niin, tuntuisi omituiselta palata takaisin vuokralle jolloin omaisuus ei kartu. Tämä on toki ihan makuasia enkä kritisoi muiden valintoja. Mitään trollausta tähän ei liity.
Omaisuutta voi kerryttää muullakin tavalla. Koti, jossa asuu on pelkkä kuluerä. Onko sinusta nyt esim järkevä aika myydä se sinun tämän hetkinen ainoa omaisuus?
Selkein on kuvio on ostaa yhteinen asunto ennemmin kuin muuttaa toisen asuntoon. Kumpikin sitten päättää mitä tekee sille omalle asunnolleen (laittaako vuokralle vai myykö sen). Samalla keskustelette (ennen asunnon ostoa) myös nuiden muiden kustannusten jakamiset. Jos ette pääse sopuun helposti yhteenmuuttokaan ei kyllä kannata.
Voitte laittaa toisen asunnon vuokralle, jolloin molempien omaisuus karttuu. Toinen maksaa sopivaa vuokraa, joka on edullinen, kun perhe olette.
Paluu alkutilanteeseen on mahdollinen, jos yhteiselämä ei suju.
Älkää muuttako yhteen