Lue keskustelun säännöt.
Päivä pilalle ihan mitättömistä asioista
26.09.2025 |
Kellään muulla tälläistä? Sanoin apteekissa vahingossa ibuprofeiini, enkä ibuprofeeni ja nyt hävettää ihan hirveästi, enkä saa mokaa mielestäni. Elämä ja oikeita ongelmiakin löytyy, en tajua miksi takerrun tuollaisiin pikkuasioihin.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin just tarjoilijalle kiitos samoin kun toivotti hyvää ruokahalua, hieman nolostutti, muttei koko päivä pilalla.
Hyvähän sinun on. Minä sanoin vahingossa kootis sumoin. Haarukalla taas tökkäsin poskeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ihana elämä kun noin pienistä murehditte. Olkaa tyytyväisiä. Monella on paljon paljon isompia murheita.
Lueppa Mark Mansonin kirja "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan" ja palaa tämän jälkeen takaisin tälle palstalle (tietoisku, et palaa).
Vierailija kirjoitti:
Lueppa Mark Mansonin kirja "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan" ja palaa tämän jälkeen takaisin tälle palstalle (tietoisku, et palaa).
Kiitos kirjavinkistä, nimen perusteella taitaa olla just se mitä tarvitsen. -ap
Mulla menee just perjantait pilalle usein ihan mitättömistä jutuista. Tai no ei ehkä kokonan mutta silleen uhkaa mennä pilalle. Otan jotenkin paineita viikonlopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tunnettu sanasekoilija, joten jos jäisin joka päivä miettimään mitä muut ajattelevat en pystyisi lähtemään kodistani ikinä ulos. Suurin osa on niin huvittavia ja jotkut muistavat ne vuosia. Ihmiset ovat yllättävän lempeitä, ymmärtäväisiä ja huumorintajuisia ja kaikilla on samanlaisia kokemuksia omalla kohdallaan.
Viimeksi kättelin virallisessa tilanteessa itseni esitellen sanoen oman nimeni ja sen päälle "hyvää yötä". Ihmettelin miksi se toinen alkoi hymyilemään suu leveänä, kunnes työkaverini kertoi mitä olin sanonut. Se rikkoi jään ja nauroimme kaikki. Eli ei se sanasekoilu tarkoita pelkkää mokailua.
No olen aika samanlainen. Aina pitää vatvoa omia sanomisia ja hävetä sitä ja tätä. Että näin olisi pitänyt tehdä tai ei olisi pitänyt tehdä. Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja ehkä jonkinlaista pakko-oireista häiriötä myös, joten nuo selittävät. Pelkästään neuroottinen luonteenlaatu ja perfektionismi jo tietty riittää selitykseksi - se on raskasta ja omaa luonnettaan on aika vaikea muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin työpalaveriasa että mulla ei ole uutta kerrottavaa ja yksi osallistuja luuli että sanoin et mulla oli, ja innostui kovasti. Nolotti ihan sikana ja hävetti että puhun niin huonosti että toinen kuulee just päinvastoin. Nolotti myös kun jouduin sanomaan ettei ole uutta kerrottavaa. Vieläkin hävettää ja haukuin itseäni mielessäni useamman tunnin. Samassa palaverissa tämä minut väärin kuullut työkaveri puhui Tsekkoslovakiasta kun tarkoitti ilmeisesti Slovakiaa. Kukaan ei korjannut eikä nauranut, mutta myönnän että jälkikäteen minua huvitti.
Minä sanoin just tarjoilijalle kiitos samoin kun toivotti hyvää ruokahalua, hieman nolostutti, muttei koko päivä pilalla.