Lue keskustelun säännöt.
Hirviöminiät
08.08.2011 |
Ajattelin kerrankin aloittaa keskustelun hirviöminiöistä, kun noita keskuteluja hirviöanopeista on niin paljon. Itse olen miniä enkä tunnusta olevani hirviömäinen ;) mutta tiedän, että omaa yleensä aika mukavaa anoppiani ärsyttää laiskuuteni. On itse sellaista jatkuvalla syötöllä puuhailevaa ikiliikkujaa, että huono olo tulee katsellessa...
Yhden hirviöminiän tiedän tuttavaperheessä. Tämä miniä oli sitä mieltä, että miehen vanhemmat ja muut sisarukset olivat niin epäilyttävää sakkia, että mitään yhteydenpitoa ei sallittu. Vanhin sisarus pääsi vielä heidän vanhimman lapsensa kummiksi, mutta sen jälkeen välit laitettii poikki. Mies soitteli joskus salaa, kun vaimo oli poissa kotoa, mutta ei kai uskaltanut laittaa stoppia vaimonsa mielivallalle. Nämä appivanhemmat olivat vanhempieni tuttavaperhe eikä heissä ollut mitään vikaa, ihan tavallisia, normaaleja ihmisiä, joiden elämän tragedia oli se, että eivät saaneet tavata poikaansa ja pojan lapsia. Kaikki lahjat lastenlapsille lähetettiin takaisin, puhelimeen ei vastattu ja poika soitti kerran kahdessa vuodessa puhelun, joka aina katkaistiin kesken. Perheen nuorin tytär oli ystäväni, ja hän yritti tavata pari kertaa, mutta ovi vedettiin ihan nenän edestä kiinni.
Kun nämä lastenlapset tulivat isoiksi, otti yksi heistä yhteyttä tätiinsä (isovanhemmat olivat jo kuolleet) ja kertoi, että heidän äitinsä oli aivan sairaalloisen mustasukkainen lähes kaikesta. Nainen oli siis ammattikasvattaja ja jopa palkittu sellainen. Mitää syytä ei siis tässä perheessä ollut, hirviöminiä vain ei kestänyt, että miehellä oli läheistä sukua ja mies ei jotenkin vain uskaltanut menettää vaimoaan, koska varmasti olisi siinä menettänyt myös lapset...
Onko muita tällaisia tarinoita?
Kommentit (15)
Minun äitini on samanlainen.
Varsinkin isäni kuoleman jälkeen sai eristettyä minut ja sisarukseni täysin kaikista isän sukulaisista.
Se on todella surullista, sillä meillä on paljon kivoja serkkuja isäni puolelta. Äitini puolelta meillä ei ole sukua ollenkaan.
Aikuisiällä ollaan jonkin verran tutustuttu serkkuihimme, mutta eihän heihin enää samalla tavalla tutustu kuin lapsuudenystäviin.
Myös äitin käytös ja puheet aiheuttavat tiettyjä jännitteitä välillemme :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka on yrittänyt katkaista miehensä suhteet omaan sukuunsa jo 25 vuotta, siinä tosin täysin onnistumatta. Onneksi anoppi ja appi ovat täyspäisiä ihmisiä ja ovat vaan katsoneet miniänsä mielisairautta läpi sormien ja sinnikkäästi jaksaneet pitää yhteyttä lapsenlapsiin, ja mies käy lasten kanssa kotonaan aika ajoin.
Itse tunnen tuon perheen yhden lapsen, ja sivusta seuranneelle miniän käytös näyttäytyy aivan sekopäisenä. On myös haukkunut lapsille isovanhempiaan täysin ilman syytä.
Omassa jutussanikaan en tuntenut tätä miestä lähes ollenkaan, on ollut sen verran vanhempi, että en pienenäkään koskaan leikkinyt hänen kanssaan. Miten mies oikeuttaa sen, että hänen perhettään ja sisaruksiaan kohdellaan ilkeästi? Näkeekö asiat vaimonsa luomien kauhukuvien läpi vai miksi suostuu moiseen? Ainakin omassa tapauksessani mies tajusi vaimonsa kohtuuttomuuden ja silti jotenkin ymmärsi ja salli kaiken. En oikein osaa hyväksyä tätä miehen saamattomuuttakaan, koska sairaita ihmisiähän on paljon, mutta miksi niiden annetaan hallita ja myrkyttää jopa omat lapsensa.
Ap
En mä nyt hirviöstä tiedä mutta anoppi ei voisi vähempää kiinnostaa, joten en ole tekemisissä, onneksi minun ei ole pakko, kukaan ei moiseen velvoita. Mies tekee pakolliset, joulu- ja äitienpäivävierailut vain koska käsken. Onhan se tyyppi kuitenkin mieheni äiti, mieheni lienee ainoa hyvä asia jonka hän on maailmassa tehnyt.
Appiukkoni kanssa sen sijaan tulen toimeen vuosi vuodelta paremmin. Ovat eronneet, joten onneksi voin appea moikata ilman että tarvitsee anoppia nähdä.
T. hirviöminiä(kö)
Hyvin onnistuu miehen oman tahdon ja ajattelun nujertaminen. Pitäisi osata lähteä ennenkuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä nyt hirviöstä tiedä mutta anoppi ei voisi vähempää kiinnostaa, joten en ole tekemisissä, onneksi minun ei ole pakko, kukaan ei moiseen velvoita. Mies tekee pakolliset, joulu- ja äitienpäivävierailut vain koska käsken. Onhan se tyyppi kuitenkin mieheni äiti, mieheni lienee ainoa hyvä asia jonka hän on maailmassa tehnyt.
Appiukkoni kanssa sen sijaan tulen toimeen vuosi vuodelta paremmin. Ovat eronneet, joten onneksi voin appea moikata ilman että tarvitsee anoppia nähdä.
T. hirviöminiä(kö)
Oikeastaan itse vastaat itsellesi. "Anoppi ei voi vähempää kiinnostaa, ei ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä" jne.
Oletko edes vaivautunut tutustumaan häneen? Ihan tosissasi?
Jotenkin vain ihmetyttää ne jotka ovat tuolla asenteella. "mun ei oo pakko, mä en halua". Sitten mökötetään jossain nurkassa jos anoppi sattuu tulemaan käymään.
Itse ainakin pahoittaisin mieleni jos tuleva miniäni olisi tuollainen.
Hmm. Mutta noista hirviöminiöistä.
Eräs tuttavani vie anopilleen viinaa kun käyvät siellä. Hänen anoppinsa on siis alkoholisti ja tuo miniä vie sitä viinaa sinne että voisi kauhistella miehelleen että taas sillä oli pulloja siellä ja siellä, ei sinne lapsia voi viedä jne.
Ja hän siis piilottaa muutamia pulloja sinne tänne, jotkut täysinä ja jotkut vajaina. Tuo anoppi ei tajua että mistä ne pullot tulee, luulee itse jemmanneensa ne..
Ja tiedän tämän koska tuo miniä sen kerran minulle paljasti. Sanoi että yrittää saada miehensä katkaisemaan välit äitiinsä ettei hänen tarvitsisi häntä katsella.
Joo, en tunne hänen miestään, mutta mieleni tekisi kertoa. Toisaalta taas tuo miniä on sen verran sekopää että varmaan tappaisi minut jos saisi tietää että olen kertonut tuon eteenpäin..
En mä nyt hirviöstä tiedä mutta anoppi ei voisi vähempää kiinnostaa, joten en ole tekemisissä, onneksi minun ei ole pakko, kukaan ei moiseen velvoita. Mies tekee pakolliset, joulu- ja äitienpäivävierailut vain koska käsken. Onhan se tyyppi kuitenkin mieheni äiti, mieheni lienee ainoa hyvä asia jonka hän on maailmassa tehnyt.
Appiukkoni kanssa sen sijaan tulen toimeen vuosi vuodelta paremmin. Ovat eronneet, joten onneksi voin appea moikata ilman että tarvitsee anoppia nähdä.
T. hirviöminiä(kö)
Oikeastaan itse vastaat itsellesi. "Anoppi ei voi vähempää kiinnostaa, ei ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä" jne.
Oletko edes vaivautunut tutustumaan häneen? Ihan tosissasi?Jotenkin vain ihmetyttää ne jotka ovat tuolla asenteella. "mun ei oo pakko, mä en halua". Sitten mökötetään jossain nurkassa jos anoppi sattuu tulemaan käymään.
Itse ainakin pahoittaisin mieleni jos tuleva miniäni olisi tuollainen.
ensimmäiset hmm... 5-7 vuotta, sitten lopetin. Ei meillä ole mitään yhteistä ja lapsenlapsiaan ei ole nähnyt esim. tänä vuonna kertaakaan. Eli ei, ei mua kyllä kiinnosta minkäänlainen kanssakäynti hänen kanssaan, kaikki ei voi tulla toimeen kaikkien kanssa. Tai tulen pakosti toimeen, mutten koe mitään iloa siitä että hän joskus tulisi käymään, ei lapset edes muista koko X-mummoa.
T. hirviöminiä sitten, olkoon niin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä nyt hirviöstä tiedä mutta anoppi ei voisi vähempää kiinnostaa, joten en ole tekemisissä, onneksi minun ei ole pakko, kukaan ei moiseen velvoita. Mies tekee pakolliset, joulu- ja äitienpäivävierailut vain koska käsken. Onhan se tyyppi kuitenkin mieheni äiti, mieheni lienee ainoa hyvä asia jonka hän on maailmassa tehnyt. Appiukkoni kanssa sen sijaan tulen toimeen vuosi vuodelta paremmin. Ovat eronneet, joten onneksi voin appea moikata ilman että tarvitsee anoppia nähdä. T. hirviöminiä(kö)
Oikeastaan itse vastaat itsellesi. "Anoppi ei voi vähempää kiinnostaa, ei ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä" jne. Oletko edes vaivautunut tutustumaan häneen? Ihan tosissasi? Jotenkin vain ihmetyttää ne jotka ovat tuolla asenteella. "mun ei oo pakko, mä en halua". Sitten mökötetään jossain nurkassa jos anoppi sattuu tulemaan käymään. Itse ainakin pahoittaisin mieleni jos tuleva miniäni olisi tuollainen. Hmm. Mutta noista hirviöminiöistä. Eräs tuttavani vie anopilleen viinaa kun käyvät siellä. Hänen anoppinsa on siis alkoholisti ja tuo miniä vie sitä viinaa sinne että voisi kauhistella miehelleen että taas sillä oli pulloja siellä ja siellä, ei sinne lapsia voi viedä jne. Ja hän siis piilottaa muutamia pulloja sinne tänne, jotkut täysinä ja jotkut vajaina. Tuo anoppi ei tajua että mistä ne pullot tulee, luulee itse jemmanneensa ne.. Ja tiedän tämän koska tuo miniä sen kerran minulle paljasti. Sanoi että yrittää saada miehensä katkaisemaan välit äitiinsä ettei hänen tarvitsisi häntä katsella. Joo, en tunne hänen miestään, mutta mieleni tekisi kertoa. Toisaalta taas tuo miniä on sen verran sekopää että varmaan tappaisi minut jos saisi tietää että olen kertonut tuon eteenpäin..
Eihän hänen oma poikansakaan ole tekemissiä äitinsä kanssa, miksi miniäkään olisi. Ja miniähän se oli ketä "pakotti" edes joskus olemaan yhteydessä.
hirviöminiä :(
En ap:n kuvaileman kaltainen, vaan muuten vaan inhottu miniä.
Olen temperamentiltani todella rauhallinen, enkä mikään verbaalinen lahjakkuus. Appivanhemmiltani olen saanut hyvinkin suorasanaista palautetta keskustelutaidoistani ja olemuksestani.
Heidän mielestään olen hirvein mahdollinen tapaus miniäksi. Varsinainen hirviöminiä.
Meitä (hirviöminiöitä) on varmasti paljon tässäkin maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten ihan muuten vaan pimeä tyyppi.
Veti muutama vuosi sitten jostain syystä herneen nenään koko miehensä sukua kohtaan (myös minua, poisti mm. facebook-kavereistaan). Edelleenkään mulla ei ole mitään hajua, mikä oli syynä tähän välien poikki pistämiseen. Tultiin sitä ennen ihan hyvin juttuun, jos suvun tapaamisissa nähtiin.
Nyt tämä miniä ei pidä mitään yhteyttä puolisonsa sukuun, ei tule synttäreille, häihin eikä hautajaisiin (kaikkia on ollut). MIehensä saa kyllä olla tekemisissä sukunsa kanssa, mutta heidän lapsensa ei. Lapsi on pari kertaa käynyt isänsä kanssa mummia katsomassa, mutta silloinkin miniä on istunut autossa ulkopuolella ja soittanut miehelleen, että nyt on vierailtu riittävästi.
Olemme kyllä ihmetelleet, miten hänen miehensä sallii tällaisen käytöksen sukuaan kohtaan. Ilmeisesti pitää vaimonsa käytöstä oikeutettuna, koska ei sitä kommentoi. On myös sanonut miehelleni (veljelleen), että eihän tämä vaikuta veljeksien väleihin mitenkään. No, kyllähän tuo vähän vaikuttaa, ja harmillisinta on mielestäni se, ettei miniä anna lapsensa olla tekemisissä serkkujensa kanssa lainkaan, mummi sai sentään tulla synttäreille onnittelemaan...
reppana ja tossu tuo ap.n kuvailema ukko. Mistä tuommosia ukkoja? jonkun kasvattamahan sekin on. Ei mitää omaa tahtoa vaan toimitaan kuten emäntä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni suvun mielestä lienen hirviöminiä, ainakin, jos kriteereinä pidetään sitä, että olen laittanut heihin välit poikki enkä ole heistä (enää) kiinnostunut. Pidin perheemme osalta 5 vuotta yhteyttä mieheni sukulaisiin, kutsuin kylään, hankin joulu- ja synttärilahjat, lähettelin sähköpostia ja tekstiviestillä lapsen kuvia ja tietoja lapsesta jne.
Lisäksi halusin tutustua mm. anoppini lapsuudenkotiin ja siellä päin asuviin sukulaisiin, sekä appeni sukuun toisella puolella Suomea. Häihin kutsuttiin molempien tädit, sedät, enot ja serkut perheineen sekä elossa olevan vanhemmat sukulaiset.
Lopulta kyllästyin mm. seuraaviin asioihin:
a) jouduin kantamaan yhteydenpidon lähes yksin, mies ei osallistunut, vaikka kyse oli hänen sukulaisistaan
b) miehen suku on rasistista,tämä tuli jatkuvasti esille, yhteisissä tilaisuuksissakin puhuttiin "neekereistä ja somaleista" pahaa jne. porukka ei osannut käyttäytyä juuri lainkaan, jos meillä oli muitakin (minun sukulaisiani tai ystäviämme) esim. lapsen juhlissa. jurottivat omassa seurassaaan eivätköä vastanneet edes selkeisiin tervehtimispyyntöihin jne.
c) miehen suku alkoi kaataa kaikki ongelmansa mieheni ja minun päälle, oli sitten kyse kälyn avioerosta tai apen sairauksista. Ei ollut väliä, vaikka meillä olisi ollut juuri oksennustautia ja keuhkokuumetta perheessä, meidän olisi vain pitänyt olla auttamassa miehen sukulaisia milloin missäkin asiassa, myös taloudellisesti.
d)anoppini halusi väen vängällä osallistua yhteen sun toiseen asiaan, joka ei hänelle kuulunut, kuten häidemme järjestelyihin ja kaiken huippuna ensimmäisen yhteiden kotimma järjestämiseen (oli järjestänyt keittiömme minun ollessani töissä lupaa kysymättä, arvatkaapa olinko vihainen)
e) miehen perheessä pojat ovat poikia ja tytöt koristeita, ja tyttäremme olisi pitänyt pukea rimssuihin heti vauvasta lähtien.
Jos viisi vuotta parhaani yritettyäni olen hirviöminiä, kun lopulta päätän olla enää alistumatta likasangoksi ja sosiaalimajuriksi, niin sitten olen.
anoppi toivottavasti ei ole samaa mieltä. Anoppi ja minä emme ole ystäviä, mutta välimme ovat kohteliaat.
Mieheni suuttumuksen aihe on se että mä todellakaan en mielelläni kyläile anoppilassa, johtuen siitä että se on kaukana eikä siellä ole mahdollista käydä päiväseltään, vaan se on aina sitten viikonloppureissu. Minusta ne reissut myös ovat hyvin raskaita, ja kahden työviikon välissä tuntuu välillä ihan maailmanlopulta ettei saakaan levätä.
Anoppi on erittäin yksityinen ihminen eikä selvästikään oikein pidä siitä että meidän perheemme tulee heille viikonlopuksi (mies olisi yksin aina tervetullut, mutta hän taas ei halua mennä yksin), varsinkaan kun meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin hänen poikansa, ja kummankin on vaikea keksiä toiselle mitään sanomista. Usein täysin hyväätarkoittavatkin keskusteluyritykset menevät ihan mönkään, emme ymmärrä toisiamme ja joku pahoittaa mielensä. Miehen mielestä tämä on pötypuhetta ja vain minun hirviömäisyyttäni. Mä taas uskon ihan vilpittömästi, että anoppi pitäisi mua paljon hirviömäisempänä jos olisin ihan yhtenään siellä ravaamassa, ja hän mieluummin näkisi poikaansa ja lapsenlapsiaan ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa jutussanikaan en tuntenut tätä miestä lähes ollenkaan, on ollut sen verran vanhempi, että en pienenäkään koskaan leikkinyt hänen kanssaan. Miten mies oikeuttaa sen, että hänen perhettään ja sisaruksiaan kohdellaan ilkeästi? Näkeekö asiat vaimonsa luomien kauhukuvien läpi vai miksi suostuu moiseen? Ainakin omassa tapauksessani mies tajusi vaimonsa kohtuuttomuuden ja silti jotenkin ymmärsi ja salli kaiken. En oikein osaa hyväksyä tätä miehen saamattomuuttakaan, koska sairaita ihmisiähän on paljon, mutta miksi niiden annetaan hallita ja myrkyttää jopa omat lapsensa. Ap
Mitä mies voi tuossa tilanteessa tehdä? Jos hän laittaa painetta hirviöminiän suuntaan niin tämä voi yksin täyttää eropaperit ja sen jälkeen mies ei näe lapsia enää ikinä ja lapset eristetään miehestä ja tämän sukulaisista vielä entistäkin tehokkaammin. Kun mies on maisemissa niin hän pystyy pitämään jotain yhteyttä lasten ja muun maailman, mukaanlukien omien sukulaistensa, kohdalla. Onhan tuo miehelle rankkaa, mutta tavallaan hän siinä sitten uhrautuu perheen ja lasten eteen.
Tuttavapiiriin kuulu tuontyyppinen nainen. Alussa on toki ollut ihana, mutta sitten on ääni kellossa muuttunut. Keksii myös napin painalluksesta syyn eristää ja kadehtia kenet tahansa samoissa juhlissa olijan ja levittää omaa myrkyllistä mielipidettään kaikille.
Hänen lapsensa ovat jo kouluiässä ja vanhin on ilmeisesti alkanut tajuamaan, missä mennään, sillä kapinointi äitiä vastaan on välillä todella rankkaa. Tällä tavoin se hirviöminiän suorittama eristäminen sitten myöhemmin kostautuu. Kauaskatseinen isäkin tuon tajuaa, että kun lapset ovat aikuisia niin hirviöminiän vaikutusvalta vähenee eli tietyllä tavalla se hankala elämänvaihe on kuitenkin tilapäinen. M35
Ei juuri halua että veljeni pitää yhteyttä meihin, itse ei tullut edes äitimme hautajaisiin, veli kyllä tuli. Tosin vaimo teki kyllä selväksi kuinka kalliiksi se tulee ja se pitäis maksaa kuolinpesän rahoista ( veljeni ja vaimo asuu ulkomailla). Suomeen ei ole varaa tulla, mutta vaimon kotipaikkakunnalle on aina aikaa. Vaimo peri sieltä talon ja sehän on legitiimi syy sille, ettei muualle voi mennä ja sen kunnossapito vie loma-ajat aina. Nyt vaimo ei anna veljenitavata edes viimeistä hyvää kaveriaan, koska pojat oli käyneet hunningolla yhdessä jokunen vuosi sitten. No, sehän on veljeni asia miten elämänsä elää ja mitä hyväksyy.