Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?
Vai olisitko kenties jonkinmoisella onnenkantamoisella selviytynyt ja saavuttanut tämänhetkisen elinikäsi? Tämmöinen puheenaihe nousi esiin ikäisiäni ukkoja taannoin nähdessäni. Aloitan vastaamalla, että verenmyrkytys olisi vienyt miehen hieman yli parikymppisenä.
M79
Kommentit (135)
Olisin kuollut pannessani kampoihin rysälälle isovihan aikaan
Samalla olisi mennyt useampi kasakka.
T. Suomalainen nainen
Todennäköisesti nuorena keuhkokuumeeseen
Vierailija kirjoitti:
Olisin kuollut pannessani kampoihin rysälälle isovihan aikaan
Samalla olisi mennyt useampi kasakka.
T. Suomalainen nainen
Niinpä...
Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.
Luultavasti pienenä lapsena johonkin tulehdukseen.
Varmaan olisin elossa, korvatulehduksien kuurouttamana. Lapsia olisi iso liuta, jos ei olisi sitten lapsivuodekuume vienyt minua.
Olisin kuollut johonkin kulkutautiin lapsena. Jos olisin selvinnyt niistä viimeistään sitten diabetekseen.
Mä olisin kuollut varnasti angiinaan tai viimeistään sen aiheuttamaan kurkkupaiseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.
Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.
Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?
I tyypin diabetekseen 15-vuotiaana.
Kaatunut pakkovärvättynä kaukana kotoa Pultavassa tai Norjan vuorilla :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.
Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.
Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?
Kuolivat äitinsä mukana, eivät nähneet päivänvaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.
Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.
Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?
Kaipa sitä jotain yrotettiin, äiti yrittnyt liikkua mökin ympäri ja ottant viinahörppyjä.
Mutta jos ei käynnistynyt, niin arkkuun...
Kaksivuotiaana keuhkokuumeeseen ja jos se ei olisi tehnyt minusta selvää niin viisivuotiaana tuhkarokkoon.
Ei voi tietää. Minä en ole ollut koskaan sillä tavalla sairas tai sellaisessa onnettomuudessa, että olisin tarvinnut nykyaikaista sairaalahoitoa, mutta olen myös elänyt rokotteiden aikaa, eikä minun lapsuudessani siis enää voinut sairastua niihin tauteihin - hinkuyskään, kurkkumätään, tuhkarokkoon, isorokkoon, jotka 1700-luvulla vielä veivät lapsista kolmanneksen.
Ja lisäksi hygieniataudit kuten kolera, lavantauti, pilkkukuume, ja 1700-luvun alussa Suomessa kiersi ruttoepidemiakin ovat käytönnössä kadoksissa nykyään. Hoitaakin niitä jonkun verran voi, mutta isompi hyvä on se, että ne ovat hygienian parannuttua muuttuneet harvinaisiksi.
Varmaan pitkittyneen angiinan aiheuttamiin tauteihin.
Nelivuotiaana influenssaan. Honkongilainen riehui Suomessa 1969 ja siihen sairastuivat kaikki paitsi äiti. Oltiin tajuttomina kuumeessa useita päiviä. Sairaala oli turvoksiin asti täynnä influenssapotilaita. 1700-luvulla hoito olisi epäonnistunut puhtaan veden puutteessa, nyt sitä tuli hanasta ja äiti antoi sitä meille teelusikallinen kerrallaan ettemme kuivuneet.
29v olisin kuollut synnytykseen, samoin lapseni joka ei tullut ulos ilman leikkausta.