Minkä ikäisenä ja mihin olisit menehtynyt 1700-luvun Suomessa?

Kyläläiset olisivat polttaneet tai muilla keinoin surmanneet minut, kun olisivat saaneet selville että ennustan korteista, harjoitan poppaskonsteja ja käyn säännöllisesti rakastelemassa kylän kauneimman naisen kanssa. 

N28

Sairastin 23-vuotiaana keuhkokuumeen. Siihen olisin viimeistään kuollut, jos olisin sinne asti elänyt. Luultavasti olisin kuollut jo sitä ennen esim. tapaturmaisesti tai johonkin sellaiseen tautiin johon en olisi saanut rokotusta, kuten isorokkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti jo syntymän hetkellä. Tai myöhemmin. Ei voi tietää, kun elinolosuhteet olivat silloin niin erilaiset.

Syntymäni piti käynnistää keinotekoisesti, koska olin niin myöhässä. Ja hitaus on pysynyt luonteessani myöhemminkin.

Miten entisaikaan kävi lapsille, joiden syntymä pitää nykyään käynnistää?

 

Kuolivat samalla kun äitikin. Muinoin Egyptissä osasivat syntymättömän pilkkoa ja ottaa paloina ulos. 

Kauniina isorintaisena nuorena naisena olisin kuollut mestattuna noiruudesta kateellisten naisten kehittämään noita valheeseen . Siihen aikaan yleistä että kaunis nainen ilmiannettiin noiruudesta, takana oli puhdas kateus ja tarkoitus parantaa omaa asemaansa kun kilpailija nestattiin pois tieltä. Samaa tapahtuu muuten nykyään, vähän eri tavalla vaan mutta se naisen kateus toiselle naiselle ...huh huh!

Mä olisin varmaan tukehtunut jo pienenä. Olen tosi allerginen eläinpölylle, jota silloin varmasti oli joka paikassa. Tai viimeistään kurkkupaiseeseen parikymppisenä jos olisin selvinnyt angiinoista ja keihkoputkentulehduksista. 

Todennäköisimmin olisin kuollut alle 10 vuotiaana johonkin kulkutautiin, esim. isorokkoon (nykyisin ko. tautia ei enää esiinny maailmassa, kiitos rokotteiden). Mutta jos olisin kaikista niistä selvinnyt, ainakin äitini sukuun kuuluvana minulla olisi ollut mahdollisuudet pitkään ikään, jopa 100v.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisimmin olisin kuollut alle 10 vuotiaana johonkin kulkutautiin, esim. isorokkoon (nykyisin ko. tautia ei enää esiinny maailmassa, kiitos rokotteiden). Mutta jos olisin kaikista niistä selvinnyt, ainakin äitini sukuun kuuluvana minulla olisi ollut mahdollisuudet pitkään ikään, jopa 100v.

Lisäys: Lapsistani ehkä yksi olisi syntynyt elävänä. Olisin saattanut myös kuolla synnytykseen tai johonkin synnytyksen jälkeiseen komplikaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi tietää. Minä en ole ollut koskaan sillä tavalla sairas tai sellaisessa onnettomuudessa, että olisin tarvinnut nykyaikaista sairaalahoitoa, mutta olen myös elänyt rokotteiden aikaa, eikä minun lapsuudessani siis enää voinut sairastua niihin tauteihin - hinkuyskään, kurkkumätään, tuhkarokkoon, isorokkoon, jotka 1700-luvulla vielä veivät lapsista kolmanneksen.

 

Ja lisäksi hygieniataudit kuten kolera, lavantauti, pilkkukuume, ja 1700-luvun alussa Suomessa kiersi ruttoepidemiakin ovat käytönnössä kadoksissa nykyään. Hoitaakin niitä jonkun verran voi, mutta isompi hyvä on se, että ne ovat hygienian parannuttua muuttuneet harvinaisiksi.

Kirjoituksesi tyylistä päätellen joku olisi kenties avittanut sinut pois...

Olisin kuollut viimeistään umpilisäkkeen tulehdukseen, ellen jo sitä ennen johonkin synnyinseudullani riehuneeseen rokokoon. 

Olisin kuollut jo synnytyksessä ja äitini myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin ottanut harha-askeleen jyrkänteeltä, koska olen vahvasti likinäköinen.

Toisaalta likinäköisyys oli 1700-luvulla lievempää ja harvinaisempaa koska oltiin ulkoilmassa aamusta iltaan, etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa. 

Eikö esimerkiksi Kustaa II Aadolf kuollut taistelukentällä Keski-Euroopassa vuonna 1632 juuri voimakkaan likinäkönsä takia. Näin muistelen joskus kuulleeni. 

Vauvana mahaportin ahtaumaan.

Astmaan varmasti jo ihan pikkulapsena. 

Ilman äidin sektiota en varmaan olisi syntynyt elossa.

2 vuotiaana olisin kuullut munuaissairauteen

Vierailija kirjoitti:

1.11.2021  1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 3540 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden ...

Eipä paljon eläkkeellä aikaa vietelty..

Ilmeisesti joku keskihajonta johon vaikutti lapsikuolleisuus? Kun paukauttaa tuonne hiskiin kuolleet niin kyllä ne aika vanhana kuoli jo 1700-luvulla, moni pääsi yli 60 vuoden. Mielestäni se on tosi hyvin kun eikö se ole normikuolemaikä suomalaismiehille nykypäivänä`?

Ojan syntymässä olisin jo kuollut. Ainakin vammautunut pahasti. Sokeutunut alle 10 vuotiaana. Synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen. Kaikki lapseni olisivat menehtyneet jo erilaisiin infektioihin. Kyllä lääketiede on pelastanut kaikki.

Syntyessäni. Olin ns virvoitettu/elvytetty (hengittämätön) vastasyntynyt.

Nelikymppisenä minut on elvytetty ja tehohoidettu toisen kerran, aivoverenvuodon jälkeen (aneurysman repeämä). 

Kuusikymppisenä sitten iski rintasyöpä, johon leikkaukset, sytostaatit, hormoniblokkerit ja tietysti lukuisat antibioottikuurit kun vastustuskyky hävisi sytostaattien myötä.

Olisin tullut yhteiskunnalle edullisemmaksi jos mua ei olis elvytetty edes sitä ensimmäistä kertaa. Virkatyönikin tein hoitaen muita yhteiskuntaan kelpaamattomia (eli sairaita) lääkärinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ketjussa taas niin lapselliset käsitykset menneisyydestä. Jos selvisit varhaislapsuudesta 1700-luvulla, saatoit helposti elää korkeaan ikään. Monessa suhteessa ihmiset elivät sitä paitsi terveellisemmin tuohon aikaan kuin nykyään. 

Historiantutkijana voin vakuuttaa, että tuohon aikaan kukaan ei elänyt pitkään ikään. Ei ainakaan siten, miten me pitkäikäisyyden nykyään käsitämme. 

Luultavasti jo pian syntymän jälkeen. Alle kilon painoisen, sydänvikaisen vauvan selviytymismahdollisuudet eivät varmaankaan olleet kovin kummoiset.

Tehnyt itse sen