Olen itkeskellyt hieman kodinhoitohuoneessa

Mies ei suostu puhumaan koskaan mistään ongemistamme, riitamme ovat minun monologeja ja miehen mykkäkoulua. Parhaimmassa tapauksessakin mies vaan myötäilee sanojani, mutta hänen omista ajatuksistaan en kuule koskaan. En hyvällä, enkä pahalla. Tunnen kuinka oikein vitutus vaan kasaantuu kokoajan, kun toisen kanssa ei pysty käsittelemään mitään asioita.

Voiko tämä tilanne parantua millään, onko tähän vaan tyydyttävä tai erottava?