Lue keskustelun säännöt.
Olen itkeskellyt hieman kodinhoitohuoneessa
12.09.2025 |
Mies ei suostu puhumaan koskaan mistään ongemistamme, riitamme ovat minun monologeja ja miehen mykkäkoulua. Parhaimmassa tapauksessakin mies vaan myötäilee sanojani, mutta hänen omista ajatuksistaan en kuule koskaan. En hyvällä, enkä pahalla. Tunnen kuinka oikein vitutus vaan kasaantuu kokoajan, kun toisen kanssa ei pysty käsittelemään mitään asioita.
Voiko tämä tilanne parantua millään, onko tähän vaan tyydyttävä tai erottava?
Kommentit (92)
61/92
|
02.10.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Edelisessä elämässään mies ehkä huomannut että kaikki mitä hän sanoo käytetään erossa häntä vastaan.
Niin. Ja mistä kukaan tietää tätä kun ei mies puhu? Toksista se on kantaa entisten suhteiden taakkaa uuteen, eri ihminen kuitenkin kyseessä niin miksi kohdella noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet oikeuttavat liian leppoisasti oman mykkyytensä. Syyttävät ties ketä ja mitä siitä, mutta eivät voi katsoa peiliin ja tehdä asialle mitään, kehittää itseään. Uhriutuminen harvoin on ratkaisu. Naisista kyllä lässytetään, että voisivat he sitä tätä tota. Ihankuin parisuhde ei olisi kahden kauppa. Yks avaa suunsa ja toinen sitten opettelee kuuntelemaan, yksinkertaista.
Minkä ikäisiä olette?
Kauanko olette olleet tähän mennessä kaiken kaikkiaan yhdessä?
Avioliitossa?
Lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Mies on hiljennetty loputtomilla passiivisagressiivisilla monologeilla. Sille on opetettu, että kun se avaa suunsa, niin tilanne eskaloituu. Kaikki mitä se sanoo, on osoitus siitä miten vähän se sua ymmärtää tai vaihtoehtoisesti riidan haastamista. Jo se, että joku kutsuu loputonta monologia (=nalkuttamista) "riitelyksi" kertoo valtavasti.
Mies on muuttunut kiveksi ja yrittää vain selvitä päivästä toiseen. Etkä sä mitään eroa ellet löydä uutta miestä. Siihen asti tämä nykyinen saa toimia verbaalisena nyrkkeilysäkkinäsi ellei hän itse päätä lähteä.
Tee molemmille palvelus ja ota ero.
Älä jauha tuota trumppipaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Kauanko olette olleet tähän mennessä kaiken kaikkiaan yhdessä?
Avioliitossa?
Lapsia?
19&20
2 v.
Ei
Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuollaisen suhteen mies. Ongelmana oli vaimon mielestä etten puhunut, minun mielestäni että en voinut puhua. Ihan konkreettisestikin vaimo alkoi puhua päälleni heti kun aukaisin suuni. Hänen oli pakko pitää koko kaistanleveys hallussaan koko ajan. Keskustelumme oli sellaista että hän puhui tunteja, ja minä auoin suutani yrittäessäni myös sanoa jotain.
Toinen syy puhumattomuuteeni oli se, että vaimoni ei kestänyt minkäänlaista, pienintäkään ja kohteliaintakaan kritiikkiä. Eihän sellainen parisuhde voi toimia. Hän reagoi joko vajoamalla syvään masennukseen tai räjähtämällä viikon kestävään valkohehkuiseen raivoon. Lastenkaan takia en voinut riskeerata perhe-elämäämme vaan nielin kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollaisen suhteen mies. Ongelmana oli vaimon mielestä etten puhunut, minun mielestäni että en voinut puhua. Ihan konkreettisestikin vaimo alkoi puhua päälleni heti kun aukaisin suuni. Hänen oli pakko pitää koko kaistanleveys hallussaan koko ajan. Keskustelumme oli sellaista että hän puhui tunteja, ja minä auoin suutani yrittäessäni myös sanoa jotain.
Toinen syy puhumattomuuteeni oli se, että vaimoni ei kestänyt minkäänlaista, pienintäkään ja kohteliaintakaan kritiikkiä. Eihän sellainen parisuhde voi toimia. Hän reagoi joko vajoamalla syvään masennukseen tai räjähtämällä viikon kestävään valkohehkuiseen raivoon. Lastenkaan takia en voinut riskeerata perhe-elämäämme vaan nielin kaiken.
Kuulostaa NIIN tutulta.
t: toinen samanlaisessa suhteessa ollut mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsinko jo, että itsehän olen paneskellut kodinhoitohuoneessa...itseasiassa olen paneskellut muissakin huoneissa.
Ripseni räpsähtelevät taas kun itku on tuloillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seukkaa tuollaisten miesten kanssa. Enkä itkettäjien.
Mykkäkoulu on tosi raskasta ja se on perisuomalaista passiivisagressiivista tunnekylmyyttä ja -julmuutta. Se on henkisen väkivallan yksi muodoista. Silloin sinulle tulee paha olo ja itkeskelet kodinhoitohuoneessa. Onko liittynyt muuta esim. tavaroiden paiskomista tai äyskimistä? Tarkkaile tilannetta ja hakeudu turvakotiin, jos tilanne pahenee. Erokorttia ei kannata sanoa ääneen. Ihmiset herkästi jakavat neuvoja tietämättä tilanteen oikeaa laitaa. On vaarana, että kun erokortin sanoo ääneen, se nostaa hyvin negatiivisia reaktioita toisessa ja seuraukset voivat olla ikäviä oman turvallisuutesi kannalta. Sen takia eroasiat kannattaa tehdä yhdellä kertaa. Kun henkinen väkivalta on parisuhteessa, se muuttaa muotoaan fyysiseksi väkivallaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuollaisen puhumattoman miehen kanssa suhteessa. Hänen mielestään minä olin se ongelma, koska hän ei koskaan suuttunut, lähti vain paikalta kun jotain ongelmia tuli ja ajatteli niiden asioiden ratkeavan poissaolon aikana itsekseen. Hän sai esimerkiksi laukoa ikäviä kommenttejaan ulkonäöstäni, mutta jos hänen ikävästä käytöksestään sanoi, hän ei ottanut mitään vastuuta. Sitten ongelma olikin se minun loukkaantumiseni, eikä hänen alkuperäinen ikävä käytöksensä.
Nyt olen suhteessa ihan toisenlaisen miehen kanssa, ja huomaan kuinka paljon suhteessa ihan oikeasti täytyy puhua ihan alusta asti. Ei pelkästään riitatilanteissa, vaan ihan vain toiseen tutustuessa.
Ei noiden mykkäkoululaisten kanssa voi koskaan saada aikaan hyvää intiimiä parisuhdetta. Ilman toimivaa kommunikaatiota ei suhteesta tule yhtään mitään.
Meillä tilanne meni siihen, että itkin myös lasten nähden ja mies oli täysin tunnekylmä. Se oli jo aika sairasta meininkiä, mies käänsi jokaisen vähänkään kriittisen sanan jotenkin siihen että minä olen tukahduttava kontrolloija joka aina vaan haukkuu. Minun itkiessäni mies tapasi nostaa kytkintä raivoissaan ja kadota puhelin lentotilassa pariksi tunniksi.
Ja minun piti aina - vuosia - ymmärtää, että hänellä on työstressiä ja siksi hän ei voi ottaa osaa eikä vastuuta mistään kotielämän suunnittelusta tai parisuhtesta tai lasten emotionaalisten tarpeiden huomioimisesta jne. Mies syytti minua siitä, ettei hän ehdi esim. harrastaa liikuntaa, vaikka tosiasiassa hän osannut keskustella tai priorisoida ajankäyttöä.
Lopulta lähdin monella tapaa vaikeampaan uuteen elämään, mutta löysin kaiken sen köyhyyden, uupumisen ja lapsista huolehtimisen keskellä uudelleen itseni. Mies sai muutamia vuosia eron jälkeen autisminkirjon ja adhd:n diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä ongelmat ovat vain sinun päässäsi.
Olin yhdessä miehen kanssa, joka oli vielä kesken kaiken kanssa ja aika ahdistunut. Riitelimme paljon ja mies vetäytyi. Lopulta mies jätti minut sillä oli tavannut naisen, jonka kanssa on helppo puhua. Minulla kesti aika kauan tointua tästä.
No, vuosia myöhemmin sain kuulla että mies oli toistanut tasan saman setin tämän uuden naisen kanssa. Nainen kertoi minulle, että ei enää kestänyt kun mies aina vetäytyi hiljaisuuteen.
Ap, toivoisin että rakastaisit itseäsi vähän enemmän
Vierailija kirjoitti:
Olin yhdessä miehen kanssa, joka oli vielä kesken kaiken kanssa ja aika ahdistunut. Riitelimme paljon ja mies vetäytyi. Lopulta mies jätti minut sillä oli tavannut naisen, jonka kanssa on helppo puhua. Minulla kesti aika kauan tointua tästä.
No, vuosia myöhemmin sain kuulla että mies oli toistanut tasan saman setin tämän uuden naisen kanssa. Nainen kertoi minulle, että ei enää kestänyt kun mies aina vetäytyi hiljaisuuteen.
Nämä mykät sankarit aina kuvittelee, että oikean ihmisen kanssa mitään ongelmia ei vain ole 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei halua valtataistelua.
Ap: n mieshän nimenomaan valtataistelee. Hän pitää valtaa käsissään päättäen, että minähän en anna periksi ja keskustele vaimon kanssa. Olisihan tosiaan hirveä periksiantaminen keskustella rakkaan puolison kanssa. Vai onko hänkin sellainen reppana, joka on suhteessa ihmisen kanssa jota ei edes rakasta?
Onpa erikoinen ja vääristynyt ajatusmaailma parisuhteista. Että ihan valtataistelua? Mistä vallasta? Enpä enää ihmettele ihmisten riitoja ja eroja.