Kauanko suostuisit odottamaan parisuhdejahkailijan kanssa?
Siis tämä tapaus jossa itse haluaisit mennä suhteessa eteenpäin, mennä avo- tai avioliittoon, hankkia lapsia ja perustaa perheen ja olet tehnyt asian selväksi myös parisuhteesi toiselle puoliskolle, mutta tämä kumppanisi ei sitten millään saa päätettyä, että haluaako hän samaa vai ei, mutta toisaalta ei halua myöskään eroa. Eli toisin sanoen elät suhteessa, jossa ei ole niitä asioita, joita toivoisit ja haluaisit elämässäsi ja parisuhteessasi olevan.
Kauanko suostuisit katselemaan kyseisenlaista jahkailua ja odottamaan, että saako tämä kumppanisi koskaan päätettyä, että mitä hän oikein haluaa.
Kommentit (24)
Miksi ihmeessä hän haluaisi erota kun saa sinulta kaikki vaimon palvelut ilman sitoutumista.
Itse katsoisin tuota max 3kk
Minulla on sen verran ikâä jo, etten kovin kauaa. Nuorempana olisi ollut aikaa odotellakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hän haluaisi erota kun saa sinulta kaikki vaimon palvelut ilman sitoutumista.
Itse katsoisin tuota max 3kk
mitä ne vaimon palvelut on? ettehän te suomalaiset naiset enää osaa edes tehdä ruokaa
Max vuosi, ja sinäkin aikana kulkisin silmät auki.
No mitä tämä kumppanisi toivoo tulevaisuudelta? Omituista jos ei yhtään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hän haluaisi erota kun saa sinulta kaikki vaimon palvelut ilman sitoutumista.
Itse katsoisin tuota max 3kk
mitä ne vaimon palvelut on? ettehän te suomalaiset naiset enää osaa edes tehdä ruokaa
Minä vaihdan renkaat. Mies tekee ruuat.
En minä edes alkaisi suhteeseen henkilön kanssa joka ei tiedä mitä haluaa.
No riippuu iästä ja suhteen kestosta. Jos ollaan oltu jo 5v yhdessä ja ikääkin jo lähemmäs 30v niin max yhden vuoden. Ilmoittaisin suoraan oman aikajanani tyypille ja menisin sen perässä:
- haluan naimisiin ja ellei ukko halua naimisiin niin lähden. häät viimeistään 2026 aikana, ota tai jätä (tai mikä onkaan oma aikajanasi)
- haluan lapsia ja ellei mies ole varma vieläkään, lähdet mieluummin suoraan suhteesta koska sinulla ei ole aikaa odotella. Ei mitään "ehkä 2v päästä" vaan haluaako vai ei? Jos haluaa niin yrittämisen voi jo aloittaa
- Jos kummatkin ylläolevat asiat ok niin sitten yhdessä suunnittelemaan muita tärkeitä asioita, muuten suhde valitettavasti päättyy kun toiveet eivät kohdanneet
Vierailija kirjoitti:
En minä edes alkaisi suhteeseen henkilön kanssa joka ei tiedä mitä haluaa.
Voiko sellaisen kanssa edes alkaa suhteeseen? Mikä suhde se on, jossa vain nähdään toista, eikä voi suunnitella mitään yhteistä elämää? Sehän on vain panosuhde, eikä mitään seurustelua. Seurustelukin voi katketa ennen kuin mikään ehtii toteutua tai tunteet syventyä, mutta kyllä niistä sentään pitää voida jutella. Ja miten muka aikuinen ihminen ei tiedä yhtään, mitä haluaa???
Ei se jahkailijan mieli muutu. Tykkää olla kanssasi muttei halua viedä laillasi eteenpäin. Kivan kepeää yhdessäolemista.
Vierailija kirjoitti:
No mitä tämä kumppanisi toivoo tulevaisuudelta? Omituista jos ei yhtään tiedä.
Ei ole mitenkään ihme ettei tiedä tässä nykymaailman oravanpyörässä. Etenkin, jos on nainen. Koska lapset vaikuttavat urakehitykseen ja töitä pitäisi saada, että kertyisi eläkettä. Lapsiin menee kuitenkin paljon rahaa ja se raskaus kuluttaa naisen kehoa.
Mitä nuorempi niin sitä enemmän tulevaisuus mietityttää. Tuleva puoliso on hyvä tuntea hyvin ennen elämän isoja päätöksiä.
Ei yhtään. Jos se haluaisi se tekisi.
Kyllä se noita haluaa, mutta ei sinun kanssasi. Jos eroat niin vuoden päästä on sormus sormessa ja pullat uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Max vuosi, ja sinäkin aikana kulkisin silmät auki.
Itselläni korkeintaan viikko. Näin aikuisena ei enää jaksa samalla lailla jahkailla kun teininä, kun tietää ajan olevan rajallinen.
No itse olin jahkailija joskus. Vasta kun menetin hänet (ei kuollut vaan lopetti suhteen) olisin ollut valmis. Tai ehkä se johtui vaan siitä menetyksestä.
Kuuntele sydäntäsi.
Olin kolme vuotta suhteessa joka oli kun seisovaa vettä, mies oli kyllä ihan hirveän päättämätön. Sain lopetettua suhteen vaikka koville otti. Tästä viisastuneena jo deittailuvaiheessa otin puheeksi lapset ja avioliiton. Jos miehellä ei ollut selvää näkemystä haluaako ylipäätään lapsia niin luiskaan meni. Se alkuperäinen ex miettii vielä nyt 45 vuotiaana haluaako sitoutua lapseen.
Nyt miehelle mietintäaikaa olisi max 6 kk ja kolmen kuukauden kuluttua alkaisin valmistella eroa.
Olisi aika kurjaa, jos kumppani ilmoittaisi, että hän haluaa asua vuoden Lontoossa (ja se olisi hänen työnsä kannalta täysin mahdollista), viettää talven joutilaana Lapissa ja adoptoida kaksoset.
Ehkä silloin nykyinen stabiili tilanne tuntuisi ihan kivalta.
Vaikka kuinka pitkään minun tapauksessa, koska lapset ja avioliitto on enemmän myrkkyä minulle.