Lisätehtäviä saa tehdä. Pitääkö niitä tehdä?

meillä ekaluokkalainen koitti noista lisätehtävistä luistaa, mutta juteltiin, että kaikki ne lisätehtävät auttavat häntä ymmärtämään matemaattisia asioita, KOSKAAN ei vapaaehtoinen opiskelu ole turhaa.

Älkää opettako lapsianne siihen, että menkää siitä mistä aita on matalin.

toki ne lisätehtävät on juuri sitä ainesta, joka "vie pitemmälle ja syvemmälle" niistä kiinnostunutta - mutta jos ei oikeasti ole kiinnostunut, niistä ei ole hyötyä vaan voi käydä pikemminkin niin että väkipakolla tekeminen tuottaa vastenmielisyyttä.

Näemmä lapsesi on jo omaksunut tapasi, ja ei halua tehdä asioita, jotka olisivat hänelle kuitenkin hyödyksi.

Lasta ei tarvitse pakottaa, jos hänelle on opetettu jo aikoja sitten tunnollisuutta ja uuden oppimisen tärkeyttä.

Mutta älä toki opasta lastasi oppimaan uutta, sehän on vain tylsää! =))

Näemmä lapsesi on jo omaksunut tapasi, ja ei halua tehdä asioita, jotka olisivat hänelle kuitenkin hyödyksi.

Lasta ei tarvitse pakottaa, jos hänelle on opetettu jo aikoja sitten tunnollisuutta ja uuden oppimisen tärkeyttä.

Mutta älä toki opasta lastasi oppimaan uutta, sehän on vain tylsää! =))

se, että lapsi ei halua tehdä jonkun tietyn kouluaineen lisätehtäviä, ei oikeasti millään lailla tarkoita, etteikö hän olisi utelias ja haluaisi oppia uutta - jostain toisessa aiheesta tai toisella tavalla. Itse asiassa normaali lapsi ei edes voi välttyä oppimasta koko ajan jotain uutta, jollain tavalla, täysin siitä riippumatta, käyttääkö hän aikansa matematiikankirjan, sotahistorian, ötököiden vai majanrakennuksen tai jonkun muun parissa.

Ja lapsen kehitykselle ja sen oppimisen syvyydelle on hyödyksi, kun sen luonnollista suuntaa käytetään hyväksi mieluummin kuin yritetään muuttaa toiseksi. Kas kun lapsi luonnollisesti alkaa opetella asioita sillä tavalla, joka hänelle parhaiten sopii. (oppimistyyliksi sitä sanotaan). Nämä lapset, jotka on pakotettu vaihtamaan tyyliä luonnottomasti, etsivät sitten aikuisena omaa oppistyyliään mitä moninaisimmilla opi-oppimaan-kursseilla ja turhautuvat kun ei koulunkäyntikään tunnu hyvältä.

samoja asioita vuosi sitten, kun esikoinen aloitti koulun. Poika on matikassa hyvä ja osaisi varsin helposti tehdä lisätehtäviä ja pakolliset läksyt tekee mukisematta, mutta asenne on todellakin se, että pakolliset asiat tehdään, eikä vapaaehtoisia olekaan. 7-vuotiaan pojan tajuntaan ei oikein uponnut "näitä ei ole pakko tehdä, mutta ne saa tehdä ja oikeastaan niitä olisi hyvä tehdä, vaikkei siis olekaan pakko...". Jotkut lapset haluavat miellyttää ja tekevät siksi, eivät oppimisen ilosta, osa tekee oppimisen ilosta ja osa ei ymmärrä, miksi täytyisi kun ei täydy!

että läksyjen lisäksi tehdään vähintään yksi lisätehtävä.

että opettaja laittoi kokeisiin viimeisiksi tehtäviksi juuri lisätehtävissä opetettuja asioita. Kannattaa siis tehdä tai muuten voi olla hivenen jäljessä noin koemenestystä ajatellen.



Ekaluokkalaisella oli tosi paljon kokeita, eikä niistä kyllä ilmoitettu etukäteen meille vanhemmille. Hyvä toki, että opettaja ei päästänyt lapsia liian helpolla ja mitäpä kokeisiin erikseen lukemaankaan vielä tuossa iässä.



Tärkeintä on säilyttää innostus ja rentous oppia uutta! Matematiikassa tekisin kaikki kiinnostavat lisätehtävät ja testaislisin niiden avulla lapsen tasoa. Tylsää rutiinilaskentaa on hyvä tehdä jonkin verran, jotta lapsi oppii olemaan niissäkin tarkkana.

Näemmä lapsesi on jo omaksunut tapasi, ja ei halua tehdä asioita, jotka olisivat hänelle kuitenkin hyödyksi.

Lasta ei tarvitse pakottaa, jos hänelle on opetettu jo aikoja sitten tunnollisuutta ja uuden oppimisen tärkeyttä.

Mutta älä toki opasta lastasi oppimaan uutta, sehän on vain tylsää! =))

se, että lapsi ei halua tehdä jonkun tietyn kouluaineen lisätehtäviä, ei oikeasti millään lailla tarkoita, etteikö hän olisi utelias ja haluaisi oppia uutta - jostain toisessa aiheesta tai toisella tavalla. Itse asiassa normaali lapsi ei edes voi välttyä oppimasta koko ajan jotain uutta, jollain tavalla, täysin siitä riippumatta, käyttääkö hän aikansa matematiikankirjan, sotahistorian, ötököiden vai majanrakennuksen tai jonkun muun parissa.

Ja lapsen kehitykselle ja sen oppimisen syvyydelle on hyödyksi, kun sen luonnollista suuntaa käytetään hyväksi mieluummin kuin yritetään muuttaa toiseksi. Kas kun lapsi luonnollisesti alkaa opetella asioita sillä tavalla, joka hänelle parhaiten sopii. (oppimistyyliksi sitä sanotaan). Nämä lapset, jotka on pakotettu vaihtamaan tyyliä luonnottomasti, etsivät sitten aikuisena omaa oppistyyliään mitä moninaisimmilla opi-oppimaan-kursseilla ja turhautuvat kun ei koulunkäyntikään tunnu hyvältä.

Lapset oppivat koko ajan jotain, jos heille annetaan mahdollisuus. Oma poikani on kiinnostunut monista asioista, ja esim. jostain perhosista tietää huimasti enemmän kuin minä, koska kerää niitä. Aloitti keräämisen, kun innostui, ja katsoo kirjasta tarvitsemansa tiedot ja mikä muutenkin kiinnostaa, ei ikinä pidä mitään lukusulkeisia tarkoituksenaan opiskella. Mielestäni on tärkeää, että oppii myös pakottautumaan tekemään jotain, ja tähän ne pakolliset läksyt sopivat hyvin, mutta vapaa-aikanaan saa touhuta kutakuinkin oman mielensä mukaan. Ja on siis tällä hulvattomalla vapaa-ajallaan oppinut valtavasti :)

Itse taas olin ns. kiltti tyttö, joka puursi ja puursi koulussa ja tulokset olivat "ihan hyviä". Aikuisena olen todennut, että valtaosa asioista ei ole jäänyt lainkaan mieleen, koska opiskelutapa oli niin väärä. Ne asiat taas olen oppinut hyvin, mistä olen kiinnostunut ja olen huvikseni opetellut ajattelemattakaan, että "nyt opiskelen".

6

Meidän neljäsluokkalaista ei ole koskaan patisteltu noita lisätehtäviä tekemään, vaan ihan omasta mielenkiinnosta on saanut niitä tehdä tai olla tekemättä, on kans valikoinut sit niitä hauskoja sieltä yleensä. Tosin hänelle ovat matikka ja englanti (joista lisätehtäviä on tarjolla ollut) olleet helppoja, jos olis ollut ongelmia niin oltais varmaan niiden lisätehtävien kanssa harjoiteltu esim. kokeisiin enemmän.



En edes siis ole seurannut tilannetta, mutta viime keväänä sai englannin opettajalta erityiskiitosta, kun oli tehnyt eniten lisätehtäviä luokaltaan, toiseksi eniten tehnyt oli tehnyt puolet vähemmän. En usko että olis määrä ollut lähellekään samanlainen, jos oltais koitettu patistella tekemään silloin kun ei ole huvittanut...

jotkut opettajat ottavat arvioinnissaan huomioon onko lisätehtävätkin tehty.



Vaikka lapseni sai täydet pisteet testeistä ja kokeista niin arviointi ei ollut paras arvosana vaan toiseksi paras.



Jotta lapsesi välttyisi väärältä arvioinnilta todistukseen niin suosittelen lämpimästi että tekee ne lisätehtävät vaikka olisi tylsää toistoakin.



Kouluhan on tunnetusti numero- ja suorituskeskeinen paikka jossa vertaillaan ja arvioidaan.............

jotkut opettajat ottavat arvioinnissaan huomioon onko lisätehtävätkin tehty.

Vaikka lapseni sai täydet pisteet testeistä ja kokeista niin arviointi ei ollut paras arvosana vaan toiseksi paras.

Jotta lapsesi välttyisi väärältä arvioinnilta todistukseen niin suosittelen lämpimästi että tekee ne lisätehtävät vaikka olisi tylsää toistoakin.

Kouluhan on tunnetusti numero- ja suorituskeskeinen paikka jossa vertaillaan ja arvioidaan.............

Mutta luulisi, että ainakin ekaluokan opettajan pitäisi erikseen sanoa lapsille, että lisätehtävät vaikuttavat arvosteluun. Ei kaikki lapset ole kauhean kilpailu- tai miellyttämishenkisiä, eikä heille välttämättä tule mieleenkään, että lisätehtävillä olisi vaikutusta, jos pakolliset tehtävät on tehty ja tunnilla oltu kunnolla. Lapsille tarvii vääntää rautalangasta. Ja jos vanhempi koettaa vääntää, ei se auta, koska opettaja on auktoriteetti läksyasioissa.

kaikki ne lisätehtävät auttavat häntä ymmärtämään matemaattisia asioita, KOSKAAN ei vapaaehtoinen opiskelu ole turhaa..

Ihan oikeastiko lasta auttaa kun pitää mekaanisesti merkitä vastauksia kirjaan sivutolkulla tehtävissä joita olisi osannut jo 3 v aiemmin?

Jotkut tehtävistä voisi ottaa kynänkäyttöharjoituksina (väritä suurin luku), mutta poikamme värittää/piirtää mieluummin jotain muuta.

Joskus lisätehtävissä on joku lisähauskuus (väritä kaikki alueet joissa 2, mikä kuva tulee), jolloin tehtävä on paljon mielenkiintoisempi.

jotkut opettajat ottavat arvioinnissaan huomioon onko lisätehtävätkin tehty.

Siis toki ok, että huono arvosana paranee kun näyttää että on kovasti yrittänyt, mutta että hyvä ei pysy hyvänä on jo törkeää.

Poikamme usein käy lisätehtävät läpi nopeasti katsellen. Tietää siis miten ne tehdään ja mitkä ovat vastaukset. Ei kuitenkaan jaksa alkaa kirjoittamaan niitä vastauksia simppeleissä tehtävissä.