Onko se oikeasti "noloa"
jos äiti on ollut 5v kotona lasten kanssa? Muutettiin uudelle asuinalueelle ja olen pikku hiljaa tutustunut naapureihin. Naapurin äidit ovat olleet vain ja ainoastaan äitiyslomat kotona omien lastensa kanssa. Aina kun satutaan törmäämään pihalla, joku kysäisee "et ole vielä töihin päässyt". Tuo tietenkin tarkoitetaan vitsinä, mutta onhan siinä osa totuuttakin. En ole, en. Yhä kotona "oleilen". Ihan kuin ei kuuluisi tämän uuden alueen porukkaan lainkaan. Kokemuksia?
Kommentit (26)
ainkin vuoden olla. Sittenkään kuopus ei ole edes 2v täyttänyt.
mulle se on ollut itsestäänselvyys
Nolompaa viedä vauvoja hoitoon.
JA tämä siis vain MINUN mielipiteeni, ei tarvi kivittää.
t. 10v kotona, lapset koululaisia
vaikka työpaikat vähenee koko maassa ja valtio eliitti huutaa kurkku suorana että nyt on työpaikkoja taas tullut lisää satojatuhansia, helvetinmoinen ristiriita tuossakin asiassa ja sanovat että pienituloisemmat saa nyt enemmän rahaa käyttöön sekin on paskapuhetta, peruspäiväraha nousee satkulla mutta se vähennetään sosiaalituesta, kukaan joka tulee toimeen pelkällä peruspäivärahalla ilman mitään lisätukea ei ole pienituloinen, ristiriita siinäkin ja media vaikenee.
Minä olen ollut jo kuusi vuotta yhteen putkeen lasten kanssa kotona =)
Jokaisen ihan oma asia. Tunnen toki paljon niitä äitejä, jotka laiskuuttaan ovat kotona.. He taas ärsyttävät. Mutta korostan etten tuomitse ketään tuntematta ihmistä :). Nämä em. äidit siis ihan tunnen ja ovat myöntäneet kammoavansa töihinpaluuta ja tehneensä sitten lisää muksuja, jotta saa olla kotona. Joksus toivoisin ettei kotiäidit niin hereesti tuomitsisi vastavuoroisesti meitä, jotka vievät vauva hoitoon ;).
mitä muut ajattelevat, mutta aina se ei vain onnistu. Ehkä se on se ulkopuolisuuden tunne, joka valtaa täss tilanteessa. Ihan kuin pitäisi selitellä jotenkin kotona oloaan... Tyhmää. Meidän perheen tilnteessa tämä on vain ollut melkein ainoa toimiva vaihtoehto. Mies tekee niin epäsäännöllistä viikkoa. Samoin tulen tekemään itsekin kunhan työelämään palaan, ei ole huvittanut viedä pienintä vuorohoitoon vielä. Rahallisesti tiukkaa, mutta pärjätään kun ei tuhlailla liikaa. ap
vaan normaalista kevyestä jutustelusta.
Yleensä jollain rajatulla alueella jos on tietynsorttista asuntokantaa, sinne hakeutuu usein käytännön syistä tietynlaista porukkaa. Esim. täällä meillä tosiaan lähes kaikissa perheissä sekä äiti että isä ovat töissä ja usein haastavissa sellaisissa. Mutta jokunen kotiäitikin toki on. Ei siitä kukaan mitään numeroa tee.
Olen ihan varma, etteivät naapurisi syrjiäkseen tai vinoillakseen kysele. Ettet suinkaan nyt vaan itse ole asialle herkkä?
pankkitilin saldoa joka tuollaisen mahdollistaa. Minä rupesin viisaana puhelemaan tekeväni välillä muka töitä kotoa käsin iltaisin. Johan loppuivat vinoilut kun luulivat minunkin tienaavan.
Ei minulle kukaan ole tullut noin suoraan sanomaan.
ainoastaan naapurin poika kertoi, että "isi ja äiti mietti että millä te ostatte tavaroita kun teillä ei ole paljon rahaa". Sama poika viettää meillä iltapäivät nyt kun olemme kadun ainoa perhe jossa on aikuinen kotona iltapäivisin.
Enemmän kauhistelu sain kuulla silloin, kun kerroin ennen ensimmäisen lapseni syntymää tai ensimmäisen kotivuoden aikana aikeesta pysyä kotona pitkään, ainakin sen ajan että nuorimmainen lapsi täyttää 3-vuotta. tulisin kuulemma muuttamaan mieleni moneen kertaan, kun ei sellaista tylsyyttä, kituuttamista ja hermojen repimistä kestä.
liian vakavasti tällaisen ns. kevyen small talkin. Kyse voi myös olla aidosti siitä, että ihmiset vain ovat niin erilaisia valinnoissaan. Tämä asiaan innokkaimmin esille ottanut naapurini, on lähinnä kauhistellut sitä, kuinka rasittavia muistoja hänellä kotivuosiltaan on. Jatkuvaa väsymystä, stressiä, hermoilua... Tuntuu, että hän jotenkin automaattisesti ajattelee minunkin jotenkin kärsivän kotona. ap
naapurit vain eivät ole olleet kotiäiti tyyppejä ja haluavat kuulla mielipiteitäsi asioista. Eli ihan vain tutustuakseen kyselevät. Ei kai erilaisuus aina ole vin ja ainoastaan huono asia?!
Voi toki olla, että olen ymmärtänyt liian vakavasti tällaisen ns. kevyen small talkin. Kyse voi myös olla aidosti siitä, että ihmiset vain ovat niin erilaisia valinnoissaan. Tämä asiaan innokkaimmin esille ottanut naapurini, on lähinnä kauhistellut sitä, kuinka rasittavia muistoja hänellä kotivuosiltaan on. Jatkuvaa väsymystä, stressiä, hermoilua... Tuntuu, että hän jotenkin automaattisesti ajattelee minunkin jotenkin kärsivän kotona. ap
Hänellä oli vaikeaa olla kotiäitinä, sä ilmeisesti viihdyt siinä hommassa - ihan ok. Ihmiset kokevat eri asiat eri lailla.
Kyllä mielestäni noloa on ihan muut asiat kuin se, että on lasten kanssa kotona. Miksi se olisi noloa? Jos on ammatit ym. hankittuna, ja vaikka ei olisikaan, niin jokaisen perheen oma asia kuinka lastenhoidon järjestää. Siinähän on aika lailla hommia äidillä, ja jatkuva vastuu. Varsinkin jos puoliso on paljon pois kotoa. Ei siis lainkaan noloa!
Vähän samaa ongelmaa täällä, mutta eri tavalla sikäli että olen alle 40v. ja kotona sairauksien vuoksi. Saan sairaseläkettä tällä hetkellä. Sairauteni eivät näy päällepäin. Ja eipä niitä halua selitellä kellekään, ainakaan puolitutuille naapureille. Lapsi on jo koululainen.
vaikka, että onko se noloa jos ihminen on työttömänä vuosi tolkulla. Tai onko se noloa jos ihminen opiskelee vuosi tolkulla. Miksi näitä asioita ei koskaan mietitä?
Meillä täällä Lounais-Lapissa katsotaan kuin halpaa makkaraa ihmistä, joka on lasten kanssa kotona. Se on synonyymi sille, että nainen hyväksikäyttää miestä, vie rahat ja on laiska.
Pakko työntää vain sormet korviin ja hokea NÖNNÖNNÖÖ. Nämä ovat perheiden sisäisiä asioita ja päätöksiä. Tehkää niinkuin itse oikeaksi tunnette!
kateellinen, että taloudellinen tilanteenne sallii asuntolainojen, autolainojen, ym. perheen kulujen kera, sen että VOIT olla Halutessasi kotona.
On niin ihanaa, kun on aikaa lapsille ihan eri tavalla kuin töissäkäydessä, aikaa siivota kunnolla ja useammin, ja pestä pyykkiä, hoitaa pihaa ja puutarhaa, ja tehdä retkiä lasten kanssa, leipoa, ja tehdä kaikki juoksevat asiat päivisin, ja iltaisin saa vain olla, mies saa valmiin ruuan pöytään ja illalla voikin sitten itse irrottautua jumppaan, kaverin kanssa kävelylle, koiran kouluttamiseen jne jne Ole onnellinen, naapurisi voi olla vain salaa hieman kateellinen, jonka sitten verhoaa vitsin muotoon. Tietty on äitejä, jotka vain ei jaksa olla kotona, esim. haastavat lapset, iloitse jos sinulla on kotona mukanvaa ja harmonista, ja siks viihdyt kotona!! Töitä ehtii sitten tehdä eläkeikään saakka, ja eikä siihen saa mitään vastaavia taukoja enää, kun lapset on isoja...
sua koska teillä menee taloudellisesti niin hyvin että sä voit olla kotona. Itse joutuvat ravaamaan töissä peräsuoli pitkällä eivätkä silti saa ylisuuria talolainojaan maksettua. Sitten stressaavat, kiukuttelevat ja suuttuvat ukkoonsa. Kunhan kadehtivat, älä välitä niistä!
Sano että sulla on tarpeeksi rahaa ilmankin että teet töitä ja että tässä työttömyyden piinaamassa maassa haluat vapauttaa omalta osaltasi työpaikkoja niille reppanoille jotka sitä ihan oikeasti tarvitsevat.
Niin mä olen tehnyt.
t. rikas ja laiska akateeminen kotiäiti
Nolompaa viedä vauvoja hoitoon.
JA tämä siis vain MINUN mielipiteeni, ei tarvi kivittää.