Jatkuvasti kiukutteleva mies. Mielipiteitä.

Kuulostaa todella lapsellisesta

Ikää hänellä 29, on ku mikäkin nalkuuttava akka! Hermo tässä menee, enkä tiedä kauanko jaksan, ellei ala kasvaa aikuiseksi. Huoh :( jaksamista! Niin ja olen yrtittänyt sitäkin että teen sitte ne asiat mistä valittaa niin kuin hän haluaisi, mutta löytää sitten jotain muuta nalkutettavaa!

Oletko kertonut miehelle miltä sinusta tuntuu tuollainen mökötys ? Siis silloin kun mies on hyvällä tuulella ?



Joo ja se on ärsyttävää jos toinen mököttää pienistä. Meilläkin mies tekee joskus tuota. Olen kuitenkin koettanut opetella ajattelemaan että minä olen vastuussa itse omista tunteistani mutta en mieheni tunteista. Jos mies on huonolla tuulella niin koetan vaikka käydä lasten kanssa pyöräilemässä tai sitten koetan piristää miestä.



Minä olen päättänyt etten elä mieheni tunnetiljoen "armoilla". Vaikka mies mököttäisikin niin voin hyvin olla itse iloinen. Mies ei vastaa minun tunteistani niin että hänen pitäisi tehdä minut iloiseksi jne. Toki parasta on silloin kun ollaan molemmat hyvällä tuulella jne mutta on miehelläkin lupa olla väsynyt, kiukkuinen jne.



Meillä mies usein kiukuttelee jos on itse mokannut. Viimeksi mökötti kun kaatoi marjaämpärin jota siirsi minulle avuksi. Vahinkohan se oli ja pieni enkä mitenkään syyttänyt mutta kun miestä harmitti kovasti oma mokansa. Tällaisessa tilanteessa koetan saada asian "oikeisiin mittasuhteisiin". Eli korostin että onneksi jäi monta ämpärillistä marjoja ihan kuntoon jne.



Tuosta sinun esimerkistäsi että suuttuiko mies tosiaan siitä että lapset halusivat maistaa hänen leipäänsä ? Ottivatko lapset luvatta tai annoitko sinä luvatta hänen leipäänsä ja suuttui vasta siitä?

ilmeisesti kehitystasoltaan hieman nuorempi...



Alkaa todellla kypsyttää miehen tunteiden purkaukset. Oikeasti, mies kiukuttelee parhaillaankin enkä edes ole ihan varma miksi. Ei suostunut syömään laittamaani ruokaa, vaan työnsi lautasensa pois ja nousi pöydästä. Ilmoitti kyllä, että ruoka oli pahaa. Lapsetkin jo vähän ihmetteli.

Nyt siis mököttää makkarissa.



En jaksa! Pitäisköhän vaan erota..

Luuletko, että ukisi sen loppuun? Ymmäärtääkö jäkeenpäin käytöksensä olleen hölmöä?



Miun miehelläni on vähän samantapaisia ongelmia, mutta ei noin pienestä. Hänellä ongelma on se, ettei osaa puhua niistä asioista, jotka oikeasti harmittavat, vaan kiukuttelee sitten muusta, pienemmistä. Nykyään kysynkin jo heti, että mikäs nyt on oikeasti vialla - kiukuttelu loppuu saman tien.

ilmeisesti kehitystasoltaan hieman nuorempi... Alkaa todellla kypsyttää miehen tunteiden purkaukset. Oikeasti, mies kiukuttelee parhaillaankin enkä edes ole ihan varma miksi. Ei suostunut syömään laittamaani ruokaa, vaan työnsi lautasensa pois ja nousi pöydästä. Ilmoitti kyllä, että ruoka oli pahaa. Lapsetkin jo vähän ihmetteli. Nyt siis mököttää makkarissa. En jaksa! Pitäisköhän vaan erota..

en ole miehen tunnetilojen armoilla, vaan yritän itse kuitenkin nauttia elämästä ja jättää miehen kiukuttelut omaan arvoonsa.



Silti alkaa tuntua siltä, että tuhlaan elämääni moisen lapsellisen kiukuttelijan kanssa.



Metsäretkellä mies suuttui kai siitä, että annoin lasten ottaa sitä leipää, vaikka mies oli eri mieltä. Ymmärrän, että olisi pitänyt olla miehen kanssa 'samalla puolella', mutta mielestäni olisi ollut todella outoa ja vähän tylyä olla antamatta näälkäisten lasten maistaa sitä leipää vähän, kun se kerran kassissa sattui olemaan.



Miehelle näyttää sattuvan päivittäin asioita, joista saa hyvän syyn suuttua. Jos minää en tee jotain väärin, niin joku lapsista tai sitten jotain muuta ulkopuolista tekijää kyllä löytyy aina kiukuttelun kimmokkeeksi. Huoh.



Kamala sanoa, mutta kiva kuulla, että en ole ainoa kiukuttelevan miehen vaimo.



- ap

Tai suutu kerran kunnolla pikkukakaramaisen käytöksen alkaessa.

Seksin puute?

kyllä myöntää ongelmansa ja jopa naureskelee omalle typerälle käytökselleen. On monta kertaa luvannut yrittää hillitä itseään, mutta tosipaikan tullen vain harvoin toimii niin.



Mulla alkaa jo ymmärrys loppua. Ero tuntuu vaan niin suurelta päätökseltä. Olisiko se sittem lapsille parempi?



- ap

riippumatta siitä kuika usein meillä on seksiä.



Taidan tosiaan poiketa hamekaupassa huomenna :)



- ap

Silti alkaa tuntua siltä, että tuhlaan elämääni moisen lapsellisen kiukuttelijan kanssa.

Ja sun mies vaikuttaa käsittämättömän lapselliselta (enkä kykene ymmärtämään, mikä olisi hyvä syy kieltää nälkäisiä lapsia ottamasta leipää, vaikka se olisikin "isin erikoisleipää". Kyllä meillä lapset tulee tuollaisissa tilanteissa ensin!)

Tietysti tuon kypsymättömyyden takana on jotain, varmaan jkou herkässä iässä sattunut, kehityksen estänyt trauma. Miehesi olisi hyvä etsiytyä johonkin terapiaan käsittelemään se, jotta hän vosisi ottaa aikuisen osan teidän perheessänne.

Jollei hän siihen ole valmis, on valitettavasti sulla kaksi vaihtoehtoa: siedät perheessäsi yhdä ylimääräistä ikuista uhmaikäistä tai otat eron. Lasten kannalta jälkimmäinen on parempi vaihtoehto, koska noin toimiva "isä" ei anna lapsille normaalin kehityksen mallia tai mahdollisuutta.

sentään mikä mies!!! Oikeinko erikoispaahtoleipää oli kassissa, kulta ja timanttejako se on jos on niin arvokasta ettei lapset saa syödä??? Mikä sitä miestä oikein vaivaa??? Itse en kyllä edes kehtaisi olla noin lapsellisen aikuisen kanssa, häpeäisin silmät päästäni tuollaista miestä. Että ihan erikoispaahtoleipää... Voi herranjestas sentään, sano että tää ei oo totta...

Sillä erotuksella, että mies ei osaa ottaa itseään huumorilla edes hyvinä hetkinä. En ole koskaan kuullut hänen sanovan, että olihan sitä itsessänikin vikaa. Tuntuu, että hän valittaa jatkuvasti turhasta mutta samalla ei osaa keskustella siitä mikä oikeasti vaivaa. Aikani (lue vuosia)yritin käytöstäni muuttaa, mutta sitten mies keksi aina uutta valittamisen aihetta. Nykyään minua kyrsii jo niin paljon, että suorastaan leikittelen hänellä kuin kissa hiirellä. Kitinän määrä on suuri ja samalla vakio.

Vähän kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä...

35 ja kiukuttelee kuin pienet kakarat. Hankkiiko useinkin itselleen jotain sellaista, mitä muu perhe ei saa? Esim. ruokia?



Ja kuka aikuinen sanoo, että pahaa ruokaa.



Mä jättäisin jo lautasen laittamatta. Sanoisin, että vastedes voi mennä syömään sinne missä on hyvää ruokaa tai laittaa ruokansa itse.



Ikävä kyllä sun mies on ihan pelle. Onko äiti lellitellyt piloille?

Mies kiukkuaa helposti pikkuasioista, ei vain jaksa lasten kanssa touhuta niin kuin muut. On aina ollut erityisen herkkä, reagoi herkästi tunteillaan ja harmi vaan negatiivisilla. Olen puhunut asiasta avoimesti lasten kanssa. Luulen, että miehelläni on Aspergerin piirteitä. Olen oppinut, että hänen kanssaan ei voi kaikkea tehdä ja monesti lähden ja touhuan lasten kanssa ihan ilman miestä, kaikki nauttivat enemmän.

sentään mikä mies!!! Oikeinko erikoispaahtoleipää oli kassissa, kulta ja timanttejako se on jos on niin arvokasta ettei lapset saa syödä??? Mikä sitä miestä oikein vaivaa??? Itse en kyllä edes kehtaisi olla noin lapsellisen aikuisen kanssa, häpeäisin silmät päästäni tuollaista miestä. Että ihan erikoispaahtoleipää... Voi herranjestas sentään, sano että tää ei oo totta...

En ole ap mutta kyllä meilläkin mies harmistuisi kunnolla jos antaisin lasten syödä hänen leipänsä retkellä. Siis jos lapsilla on omia eväitä mutta söisivät isin erikoisleivät niin harmittaisi kovin koska isä ei allergioiden takia voisi kuitenkaan syödä lasten eväitä eli joutuisi olla nälissään.

Kyllä tuo ap:n miehen kiukuttelu kuulostaa aika erikoiselta. Haluaisin kyllä kuulla miten mies selittää tuollaisen käytöksen jälkeenpäin. Onkohan taustalla maseunnusta tai sitten mies tuntee esim. että häntä ei kuunnella vaan vaimo ja lapset jyräävät yli ja siksi kiukkuaa esim. ruuasta jos hänen toiveitaan ei koskaan oteta huomioon. Ilmeisesti mies ei ainakaan osaa kommunikoida selvästi tunteistaan ja asioista.

Auttaisikohan jossain ammattilaisella käynti siis esim. parisuhdeterapiassa tai jossain ?

Mielenkiinnolla luen tätä ketjua. Itsekin epäilen miehelläni asperger-tyyppistä oiretta kuten eräs toinen vastaaja.



Ei ole tullut mieleen erota, kyse ei ole kauhean suuresta asiasta meillä. Olen aikonut pelastaa itseni olemalla välittämättä, vaikka ei se ihan oikealta tunnu. Myös meillä liikutaan miesta stressaavissa paikoissa yleensä äiti-lapsi-kokoonpanolla. Vähintään parisuhdeterapiaan pitäisi mennä, meidän molempien vuoksi.

Minulla siis ongelmana jatkuvasti siitä sun tästä kiukutteleva mies. Suuttuu helposti ja saattaa sitten kiukutella ja mökötellä monta tuntia. Aina en edes tiedä mikä mättää, rasittavaa kun toinen on milloin mistäkin asiasta pahalla tuulella.

Kiukuttelu ilmenee tiuskimalla, syrjässä mököttämällä. Mies myös taipuvainen itsesääliin ja oman kamalan kohtalonsa vatvomiseen.

Saattaa siis hermostua jostain aivan pienestä asiasta ja siten pilata hauskan päivän koko perheeltä. Kiukuttelee siis myös lasten nähden. Viikonloppuna esimerkiksi hermostui metsretkellä siitä, että lapset halusivat maistaa pienet palat hänen itselleen ostamaa 'erikois' paahtoleipää. Meinasi sitten keskeyttää asian takia koko mukavan retken. Lähti jo vihaisesti marssimaan kotiin päin, mutta päätti kuitenkin jäädä vielä luoksemme kiukuttelemaan ja mököttämään loppuretkeksi.

Silloin kun ei kiukuttele ja on hyväntuulinen on todella ihana mies ja isä. Viettää paljon aikaa lasten kanssa ja on aktiivinen kotona.

En enää meinaa jaksaa miehen jatkuvaa äkäisyyttä ja alan jo etukäteen varautua näihin kiukkukohtauksiin. Onko muilla tällaista? Miten jaksaa elää miehen tunnetilojen 'armoilla'?

Itse olen siis erittäin temperamenttinen varsinkin läheisten seurassa, sillä kaikkein rakkaimpien kanssa uskaltaa näyttää myös kärtymmän puolensa. Reagoin dramaattisesti niin hyviin kuin huonoihinkin pikku käänteisiin ja elän tavallisintakin arkea hyvin intensiivisesti. Omat äyskähtelyni tai kiukunpuuskani eivät onneksi kestä kauan. Minulla ei ole tapana mökköttää ja myrkyttää ilmaa moneksi tunniksi kerrallaan.