Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti kiukutteleva mies. Mielipiteitä.
16.08.2011 |
Minulla siis ongelmana jatkuvasti siitä sun tästä kiukutteleva mies. Suuttuu helposti ja saattaa sitten kiukutella ja mökötellä monta tuntia. Aina en edes tiedä mikä mättää, rasittavaa kun toinen on milloin mistäkin asiasta pahalla tuulella.
Kiukuttelu ilmenee tiuskimalla, syrjässä mököttämällä. Mies myös taipuvainen itsesääliin ja oman kamalan kohtalonsa vatvomiseen.
Saattaa siis hermostua jostain aivan pienestä asiasta ja siten pilata hauskan päivän koko perheeltä. Kiukuttelee siis myös lasten nähden. Viikonloppuna esimerkiksi hermostui metsretkellä siitä, että lapset halusivat maistaa pienet palat hänen itselleen ostamaa 'erikois' paahtoleipää. Meinasi sitten keskeyttää asian takia koko mukavan retken. Lähti jo vihaisesti marssimaan kotiin päin, mutta päätti kuitenkin jäädä vielä luoksemme kiukuttelemaan ja mököttämään loppuretkeksi.
Silloin kun ei kiukuttele ja on hyväntuulinen on todella ihana mies ja isä. Viettää paljon aikaa lasten kanssa ja on aktiivinen kotona.
En enää meinaa jaksaa miehen jatkuvaa äkäisyyttä ja alan jo etukäteen varautua näihin kiukkukohtauksiin. Onko muilla tällaista? Miten jaksaa elää miehen tunnetilojen 'armoilla'?
Kommentit (91)
Olen seurustellut nyt pari vuotta kiukuttelevan miehen kanssa. Nyt on mykkäkoulu taas päällä. Asumme erillään. Tässä oli jo suht pitkä aika, ettei hän kiukunnut mistään ja luulin suhteen kehittyneen hyvään suuntaan. Kunnes taas kehitteli jonkun asian, josta en edes ymmärrä, miksi/mistä suuttui (tuskin itsekään osaa sitä perustella). Kuinka niin hauska ja älykäs ihminen voi muuttua hetkessä niin lapselliseksi! Nyt on menossa todella pitkä mykkäkoulu, koska päätin etten ala tekemään asian eteen mitään, en jaksa. Se on ollut aina minun työ purkaa tilanne. Olen miettinyt eroa. Olimme matkalla syksyllä ja huomasin olevani vähän jännittynyt koko ajan saako mies kohtauksen jostakin. Myös tuo metsäretkellä kiukuttelu on koettu ja olen huomannut, etten enää lähde niin mielelläni retkeilemään. En halua enää muuttaa yhteen, koska olisi painajaismaista asua saman katon alla mykkäkoulun ollessa päällä. Tuntuu, että kaikki se hyvä ja ihana, mitä tässä suhteessa on, murenee vähitellen pois. Tuntuu tosi pahalta luopua suhteesta, kun tässä muuten olisi kaikki edellytykset loppuelämän parisuhteeseen. Paljon auttaisi anteeksipyyntö, mutta hän aina hyvittelee teoilla ja ei halua puhua, koska selvästi häpeää omaa käytöstään. Hän myös vitsailee siitä joskus ja omista heikoista hermoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sairasta, kuinka oikeasti jaksatte?
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut nyt pari vuotta kiukuttelevan miehen kanssa. Nyt on mykkäkoulu taas päällä. Asumme erillään. Tässä oli jo suht pitkä aika, ettei hän kiukunnut mistään ja luulin suhteen kehittyneen hyvään suuntaan. Kunnes taas kehitteli jonkun asian, josta en edes ymmärrä, miksi/mistä suuttui (tuskin itsekään osaa sitä perustella). Kuinka niin hauska ja älykäs ihminen voi muuttua hetkessä niin lapselliseksi! Nyt on menossa todella pitkä mykkäkoulu, koska päätin etten ala tekemään asian eteen mitään, en jaksa. Se on ollut aina minun työ purkaa tilanne. Olen miettinyt eroa. Olimme matkalla syksyllä ja huomasin olevani vähän jännittynyt koko ajan saako mies kohtauksen jostakin. Myös tuo metsäretkellä kiukuttelu on koettu ja olen huomannut, etten enää lähde niin mielelläni retkeilemään. En halua enää muuttaa yhteen, koska olisi painajaismaista asua saman katon alla mykkäkoulun ollessa päällä. Tuntuu, että kaikki se hyvä ja ihana, mitä tässä suhteessa on, murenee vähitellen pois. Tuntuu tosi pahalta luopua suhteesta, kun tässä muuten olisi kaikki edellytykset loppuelämän parisuhteeseen. Paljon auttaisi anteeksipyyntö, mutta hän aina hyvittelee teoilla ja ei halua puhua, koska selvästi häpeää omaa käytöstään. Hän myös vitsailee siitä joskus ja omista heikoista hermoistaan.
Henkistä väkivaltaa. Parisuhdeväkivaltaa. Itse olen jättänyt ex-avomieheni juuri tästä syystä. Tuollaista ei pidä sietää. Kerro lähteväsi asuntonäyttöön tms kuten joku edellinen kertoi. Jos pelottelutaktiikka ei tuo tulosta niin lähtisin liitosta.
Sano sille että "kestä se kuin mies" tai "älä ole tuommonen vauva". Ajatella jos kotonaankin joutuisi tyhjästä whinettävää typerystä kattelemaan.
On sinulla aika erikoinen käsitys "ihanasta" miehestä!
Miten niin itsekäs ja ahne voi olla ihana, joka ostaa jotain erikoispaahtoleipää vain itselleen eikä anna lasten edes maistaa? Ja mitä ihanaa on miehessä, jonka kanssa on ahdistava elää, kun pitää olla varuillaan kiukkukohtausten vuoksi?Entä onko se sinusta aivan oikeasti ihanaa, kun saat ihan itse yksinäsi päättää asiat silloin, kun mies mököttää?
Että onko eropäätös lapsille parempi? Aivan ehdottomasti on, sillä isä voisi käyttäytyä eri tavalla lasten kanssa silloin, kun tapaisi heitä harvemmin. Lasten ei tarvitsisi pelätä isän kiukkukohtauksia (ainakaan sinun luonasi) eikä isän itsekkyys olisi niin kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä masennusta. Netissä voi tehdä ihan lääkäreinkin käyttämän testin. Lääkitys auttaa. Voi myös olla muusta sairaudestaan johtuvaa.. labrat. Tai ensin nestemäinen rautakuuri. Auttaa väsymykseen jolloin kiukuttelee.
Myytkö sinä niitä nestemäisiä rautakuureja vai mistä merkillisestä syystä nostit 3 vuotta vanhan ketjun vaikka ei ollut mitään asiallista sanottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Seksin puute?
Tämä tai kipuilu siitä että on yksin suhteessa taikka masennus.
Itselläni masennusdiagnoosi ja lääkitys siihen pelasti suhteen. Yritin myös viinalla hoitaa masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googletin ”kiukutteleva mies” kun keidän keski-ikäinen uhmaikäinen aloitti taas tänään lapsellisen jalkojen tömistelyn ja mökötyksen kun ei saanutkaan lojua kolmatta päivää darrassa vaan pyysin osallistumaan kotitöihin. Halusin vaan tietää asuuko muillakin kotona mörrimöykky,joka hyvällä tuulellaan on oikein hauskaa ja älykästä seuraa. Valitettavasti täytettyään aikoinaan 40v,menetti yhtäkkiä poikamaisuutensa ja elämään suhtautumisen uteliaan kiinnostuneesti. Se on todella sääli koska meidän nuoruusajan hassuttelut ja huumori nykyään lähinnä ärsyttää häntä.
Jos makaa kolmatta päivää darrassa ja sen seurauksena "kiukkuilee" ei ensisijaisena ongelmana ole käytöshäiriöt vaan alkoholinkäyttö.
Vierailija kirjoitti:
46 v ukkoni kiukkuaa jos
- ei löydä jotain esim.jääkaapista
- ruokaa menee haaskuuseen
- koti vaurioituu jotenkin, pienetkin naarmut ja tahrat
- jotain unohtuu esim.piknik koristaHänellä on aika pedantti luonne. Lisäksi lapsuudenkodista opittu piheys ja omaisuuden kohtuuton varjelu. Harmittaa kun lapset joutuu kuuntelemaan kiroilua pikku asioista. Jos miehen omista puuhista saivartelisi, olisi hän hyvin närkästynyt. Riippuu omasta tuulestani tuleeko pikku asioista riita. Kerran hän rupesi raivoamaan kun hänen viinansa kaatui( ei juo siis usein). Se oli niin tyhmä syy( kaataa itse lasinsa) että raivostuin minäkin että mitä sä hullu mouhoat.
Itse olen 43-vuotias mies ja minua ärsyttää myös ruuan pilaantuminen jääkaappiin. En nyt ainakaan mielestäni siitä kiukkua, mutta joskus ärsyynnyin siihen, että samoja paketteja oli monta auki. Huomautin joskus asiasta ja kun homma jatkui, niin ratkaisuna ostin jääkaappiin aina yhden tuotteen kerrallaan ja siitä oli seuraus, että leivänpäälliset ja muut olivat usein lopussa. Lapsetkin sen huomasivat ja kyllä homma siitä hieman parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googletin ”kiukutteleva mies” kun keidän keski-ikäinen uhmaikäinen aloitti taas tänään lapsellisen jalkojen tömistelyn ja mökötyksen kun ei saanutkaan lojua kolmatta päivää darrassa vaan pyysin osallistumaan kotitöihin. Halusin vaan tietää asuuko muillakin kotona mörrimöykky,joka hyvällä tuulellaan on oikein hauskaa ja älykästä seuraa. Valitettavasti täytettyään aikoinaan 40v,menetti yhtäkkiä poikamaisuutensa ja elämään suhtautumisen uteliaan kiinnostuneesti. Se on todella sääli koska meidän nuoruusajan hassuttelut ja huumori nykyään lähinnä ärsyttää häntä.
Jos makaa kolmatta päivää darrassa ja sen seurauksena "kiukkuilee" ei ensisijaisena ongelmana ole käytöshäiriöt vaan alkoholinkäyttö.
Joo no sekin (hänellä ei ole alkoholiongelmaa,mutta illanviettojen jälkeen kestää toipua),mutta yleinen nihkeys on meidän parisuhteessa se vallitseva olotila. Tossa joku sanoi jännittävänsä eri tilanteita kun ei tiedä milloin mies hermostuu jostain. Se on niin myös meillä. Hyvä esimerkki parin viikon takaa: Olimme menossa ystäväni luo,joka oli juuri muuttanut. Asuinalue oli uusi ja tiesin että puhelimen karttasovellus ei välttämättä ohjaa oikeaan paikkaan. Pyysin miestä navigoimaan itse,mutta hän halusi että toimin kartturina. Kartassa näkyi pelkkä metsä siinä kohtaa missä kaveri asui ja yritin miettiä mistä kohtaa pääsisimme autolla perille. Kuskin puolelta alkoi kuulua tuttu v*ttuuntunut puhina kun ajoimme harhaan pari kertaa. Nää on just näitä tilanteita kun koko tunnelma menee harmaaksi ja mietin että taas oli minun syy. En uhriudu enkä halua syyllistää mutta en pystynyt sitten nauttimaan vierailusta kun toinen mökötti sen(kin) illan.
T:Se googlaaja
Uhmaikäisestä nelikymppisestä eroaminen ahdistaa, koska voi vaan kuvitella mitkä keinot kiukkupussi siinä vaiheessa ottaa käyttöön kun kokee ”hylkäämisen”. Koen olevani umpikujassa. Onko kohtalotovereita? Tai onko alunperin tähän ketjuun kirjoittaneet jo eronneet? Miten kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä aivan järkyttävä ketju. Voimia kaikille kirjoittajille!
Melkein kaikki miehet jotka tunnen on kiukuttelijoita, hermo menee pikkuasioista ja arvaamatta. Kumma että he haukkuvat naisiaan ja joskus kaikkia naisia vaikkamistä asioista, kuitenkin itse ovat ihan mahdottomia. Eikö niile voisi koulussa ja armeijassa opettaa tunteiden käsittelyä vai onko se miehiltä ihan kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oot mennyt tekemään tuollaisen kanssa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot mennyt tekemään tuollaisen kanssa lapsia?
Ei hän ollut tuollainen 12 vuotta sitten. Uskon että tää on joku vaihdevuosihomma, vai onko miehillä semmosia en tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot mennyt tekemään tuollaisen kanssa lapsia?
Ei hän ollut tuollainen 12 vuotta sitten. Uskon että tää on joku vaihdevuosihomma, vai onko miehillä semmosia en tiedä
https://seura.fi/terveys/miehen-vaihdevuodet-tunnistatko-oireet/
Turha miehiä syyttää, tse olette syyllisiä kun olette ottaneet tuommoisia kakaroita ukoksenne, ettekö halua elämältänne parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Turha miehiä syyttää, tse olette syyllisiä kun olette ottaneet tuommoisia kakaroita ukoksenne, ettekö halua elämältänne parempaa?
Hämmentävää tämä miehen vastuuttomuus omasta käytöksestään, kun samanaikaisesti naisen pitäisi kristallipallolla pystyä ennustamaan, että miehen käytös tulee muuttumaan 10 vuoden päästä?
Miksi eri sukupuolille asettamasi vastuut eroavat näin rajusti toisistaan?
Tunnistan, tunnustan.
Olen pian 40v. tuollainen toipuva tuiskahtelija. Aiemmin käämi tuntui palavan ihan ihmeellisistä jutuista (esim. ei appelsiinimehua jääkaapissa, jos risteyksessä piti odottaa viisi sekuntia jne.)..
Kun sitten erottiin pitkästä jutusta, sille lyhytpinnaisuudelle jäljitin seuraavia juttuja:
- kotoa opittu malli kohdata vastoinkäymiset
- oma epävarmuus suhteen tulevaisuudesta, tämän ymmärsi vasta paljon myöhemmin
- seksin kaipuu, ja kyvyttömyys sanoittaa asiaa
- ylipäänsä vajavainen keskusteluyhteys
- sain lääkkeet adhd:n hoitoon, impulssit pysyy kurissa paremmin
Plussaa on se, että tiedostan nämä nyt. Miinusta se, että menetin kenties elämäni rakkauden, koska olin epäkypsä. Myöhemmissä seukkailujutuissa huomaan sisäisen tuiskahtelijan heräävän, jos kumppani alkaa pallottelemaan tyyliin: ”En tiedä, olenko valmis parisuhteeseen.”
Muutos on mahdollinen, mutta vaatii töitä ja nöyryyttä! Toivon hyvää kaikille!
Samat kiukuttaa minuakin