Olen niin kyllästynyt ihmisiin jotka puhuvat vain itsestään

Missä ympäristössä törmäät noihin ihmisiin? Kännissä lähipubissa vai leikkikentän reunalla?

Vierailija kirjoitti:

Missä ympäristössä törmäät noihin ihmisiin? Kännissä lähipubissa vai leikkikentän reunalla?

En harrasta kännäilyä. 😃 Hyvä kysymys sinänsä, koska olen tavannut heitä yrittäessäni laajentaa kaveripiiriäni yrittämällä tutustua uusiin ihmisiin netin kautta. Ehkä siellä sitten on yksinäisiä ihan syystä. Ainakin osa. 

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella. 

ap

Näitä on kaiken ikäisissä, vanhuksissakin.

Tähän voisi luetella pitkän listan nimiä. Yleensä näillä on tarve tulla myös muilla tavoilla esille ja ovat usein myös somessa hyvin aktiivisesti. 

Mulla on yksi tuollainen ystävä. Nykyään asutaan kaukana toisistamme ja nähdään 2 kertaa vuodessa, niin silloin todella korostuu tuo. Jos puhun, saattaa jopa keskeyttää puheeni ja suoraan kääntää puheen itseensä. Olemme ottaneet pari kertaa yhteen tästä. Vanhoja hyviä ystäviä kuitenkin olemme, en todellakaan ole laittamassa välejä poikki, kyllä tästä puhumalla jotenkin selviämme. Hermo menee joskus mutta sehän on elämää. 

Teit sitten aloituksen omista tunteistasi. Mielellämme on kyky heijastaa toiseen ihmiseen piirteitä, joita emme kenties hyväksy tai tunnista itsessämme.

Henkilön ollessa liiaksi jumissa tunteidensa kanssa ei elämä ole silloin usein tasapainossa. 

Käyttäytyvän puutteelisuuden piikkiin, leuka ylös ettei kruunu tipu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella. 

ap

Haluat nyt siis haukkua suomalaiset maan rakoon? 

Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?

On aika hassua, miten hyvin moni ihminen "tietää" miten pitää pukeutua ja käyttäytyä kohteliaasti, mutta hyvin harva tietää miten keskustellaan vuorovaikutteisesti muiden kanssa. Se on taito, jota voi opetella.

Minusta ei kuitenkaan ole järkeä yrittää sopeutua toisen yksinpuheluun , vaan testaan onko toisella kanttia kuunnella minua hyppäämällä jostakin hänen lauseestaan omiin asioihini. Nopeasti näkee onko toisella oikeasti kiinnostusta olla minun seurassavani vai vain puhua kenelle tahansa. Joukossa voi olla sellaisiakin, jotka silkkaa jännitystään puhuvat paljon kuin olisivat aidosti sellaisia. He yleensä ovat helpottuneita, jos "keskeyttää" ja puhuu itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella. 

ap

Haluat nyt siis haukkua suomalaiset maan rakoon? 

Mikä hiveleekään enemmän sitä omaa haurasta egoa kuin se että saa haukkua läpi lähipiirin kuin kaukaisemmatkin tutut. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä on kaiken ikäisissä, vanhuksissakin.

Jaa mikä ahne sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?

Aloittajasta tietysti.

Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella. 

ap

Keskustelutavat tottakai vaihtelevat maakohtaisesti, mutta ymmärtääkseen eri tapakulttuurien nyanssit ja kuunteleeko joku ihan oikeasti on jo toinen juttu. Jotkut ulkosuomalaiset sanovat kaipaavansa suomalaisten vakavuutta ja hiljaisuutta, joka on kai hyvä piirre sekin tietyissä tilanteissa? Kaverini maasta x, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, ei voi tajuta, miten muistan niin paljon hänen kertomiaan asioita. Hän ei muista mitään. Se on nähty monta kertaa ja todellakin kohtelias, hyvätapainen keskustelija, joka "kuuntelee" minua ja kyselee elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?

Suomessa asuu todella paljon ihmisiä jotka eivät ole elämänsä aikana kertaakaan kysyneet keltään "Mitä sulle kuuluu?"

Vaihda aihetta. Sähän haluat myös puhua itsestäsi joten  😂

"Sosiaalinen" media tuhosi kahdessa vuosikymmenessä myös ihmisten sosiaaliset taidot.

Nuori somesukupolvi ei tätä tietenkään ymmärrä, koska eivät ole nähneet aikaa ennen, kun ihmiset vielä olivat sosiaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.

Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella. 

ap

Keskustelutavat tottakai vaihtelevat maakohtaisesti, mutta ymmärtääkseen eri tapakulttuurien nyanssit ja kuunteleeko joku ihan oikeasti on jo toinen juttu. Jotkut ulkosuomalaiset sanovat kaipaavansa suomalaisten vakavuutta ja hiljaisuutta, joka on kai hyvä piirre sekin tietyissä tilanteissa? Kaverini maasta x, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, ei voi tajuta, miten muistan niin paljon hänen kertomiaan asioita. Hän ei muista mitään

Tuskin mikään vtuttaa enemmän, kuin ihmiset jotka eivät muista heille kerrottuja asioita. On olit niin kova kiire päästä kertomaan itsestään. Kuunteleminen jos jokin on kohteliaisuus, saatika sitten musitaminen.