Olen niin kyllästynyt ihmisiin jotka puhuvat vain itsestään
Eivätkä ole pätkääkään kiinnostuneita toisesta ihmisestä, tämän ajatuksista tai elämästä.
Tulee lähinnä mieleen, että mikä ihme tuo kuvittelee olevansa. Kuin joku maailman napa jauhamassa itsestään.
Liian paljon tällaisia ihmisiä tulee vastaan, joten alkanut ärsyttää ja pahasti.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.
Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella.
apHaluat nyt siis haukkua suomalaiset maan rakoon?
Aika hyökkäävä vastaus. Kunhan totesin. Itsehän olen myös suomalainen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?
Suomessa asuu todella paljon ihmisiä jotka eivät ole elämänsä aikana kertaakaan kysyneet keltään "Mitä sulle kuuluu?"
Suomi on paska maa?
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?
Nämähän siis puhuvat myös naapureistaan ja existään. 😃 Kunhan liittyy jotenkin heihin itseensä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?
Suomessa asuu todella paljon ihmisiä jotka eivät ole elämänsä aikana kertaakaan kysyneet keltään "Mitä sulle kuuluu?"
Suomi on paska maa?
Suomi on aivan totaalisen paska maa, mutta ei se yksistään tuosta johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.
Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella.
ap
Näin erilaisia me ihmiset ollaan. Minua ärsyttää ulkomaalaisen työkaverini tapa kysyä, kysyä, kysyä lisää ja sitten lähtee keskustelusta kertomatta itse itsestään mitään. Tulee sellainen olo, että haluaa vain udella minun asioitani. Kyllä itsestäänkin pitää puhua eikä vain kerätä infoa muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?
Suomessa asuu todella paljon ihmisiä jotka eivät ole elämänsä aikana kertaakaan kysyneet keltään "Mitä sulle kuuluu?"
Suomi on paska maa?
Sinäpä sen sanoit. Monet myös haisee aivan paskalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen ystävä. Nykyään asutaan kaukana toisistamme ja nähdään 2 kertaa vuodessa, niin silloin todella korostuu tuo. Jos puhun, saattaa jopa keskeyttää puheeni ja suoraan kääntää puheen itseensä. Olemme ottaneet pari kertaa yhteen tästä. Vanhoja hyviä ystäviä kuitenkin olemme, en todellakaan ole laittamassa välejä poikki, kyllä tästä puhumalla jotenkin selviämme. Hermo menee joskus mutta sehän on elämää.
Olen itse tällainen itsestänipuhuja, ja edelleen olen kiitollinen yhdelle tuttavalle, joka aikoinaan ärähti "mä en jaksa kun sä puhut aina vaan itsestäsi".
Silloin vasta siihen kiinnitti huomiota. En noin muutenkaan ole kovin taitava sosiaalisesti, monia ihan perusasioita opettelen edelleen. Mutta teen parhaani.
Omalla kohdallani se itsestäni puhuminen ei oikeastaan ole mitään itseriittoisuutta, vaan enemmänkin helpoin aihe puhua. Asia, josta varmasti tiedän eniten. Voi olla syynsä kiusaamistaustalla, kun kaikenlaiselle kysymiselleni (kun kysellyt toisen harrastuksista jne) on pyöritelty silmiä. Samoin lapsuudenkodissa kun jostain halusin jutella, oli usein vastassani lause "älä höpise!". Vasta kun puhuin jostain mistä aiheesta josta varmasti tiesin, niin vähän aikaa jopa kuunneltiin. Kai se sitten oli se kysyvä äänensävy, joka vanhempiani jostain syystä ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.
Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella.
apKeskustelutavat tottakai vaihtelevat maakohtaisesti, mutta ymmärtääkseen eri tapakulttuurien nyanssit ja kuunteleeko joku ihan oikeasti on jo toinen juttu. Jotkut ulkosuomalaiset sanovat kaipaavansa suomalaisten vakavuutta ja hiljaisuutta, joka on kai hyvä piirre sekin tietyissä tilanteissa? Kaverini maasta x, jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta, ei voi tajuta, miten muistan niin paljo
Tuskin mikään vtuttaa enemmän, kuin ihmiset jotka eivät muista heille kerrottuja asioita. On olit niin kova kiire päästä kertomaan itsestään. Kuunteleminen jos jokin on kohteliaisuus, saatika sitten musitaminen.
No hei, tyhjänpäiväisiä höpinöitä ei paineta mieleen. Puhu vähemmän. Mä en muista ihmisten juttuja, koska mulle höpöttää noin sata ihmistä, välillä arkaluontoisiakin. Kuuntelen mutten arkistoi. Ole hyvä ja tyydy siihen, se on omaksi parhaaksesi.
Huvittaa: te kaikki käyttäydytte samalla tavoin, mitä muissa inhoatte.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta. Sähän haluat myös puhua itsestäsi joten 😂
Ei kannata, koska huomaan, etteivät he kuuntele. Ei minulla ole pakottavaa tarvetta seuralle tai puhumiselle. Haluaisin vain löytää ihmisiä, joitten kanssa syntyisi yhteys.
Ap
Kun maailman haluaa nähdä tietyllä tavalla, tulee samalla sulkeneeksi silmänsä kaikelta siltä, mikä ei omaan maailmankuvaan mahdu.
Ihmisten kanssa pärjääminen ei ole alun alkaenkaan erityisen yksinkertaista. Kun siinä yrittää onnistua todella arvo- ja tunnelatautuneista lähtökohdista käsin, tulee siitä vieläkin vaikeampaa. Tämä vuorostaan altistaa yhä uusille huonoilla kokemuksille, mikä taas luo hyvän kasvupohjan uusille ääriasenteille.
Paras lähtökohta ihmissuhdetaitojen sekä sosiaalisten taitojen opiskelulle on sen tunnustaminen, että valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja myönteisen neutraalia väkeä. Heihin ei ole yleensä aihetta liittää vahvoja arvo-vahvoja arvo- ja tunnelatautuneita merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
"Sosiaalinen" media tuhosi kahdessa vuosikymmenessä myös ihmisten sosiaaliset taidot.
Nuori somesukupolvi ei tätä tietenkään ymmärrä, koska eivät ole nähneet aikaa ennen, kun ihmiset vielä olivat sosiaalisia.
Olen tavannut viittäkymppiä lähenteleviäkin tällaisia ihmisiä, joten se siitä iästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen ystävä. Nykyään asutaan kaukana toisistamme ja nähdään 2 kertaa vuodessa, niin silloin todella korostuu tuo. Jos puhun, saattaa jopa keskeyttää puheeni ja suoraan kääntää puheen itseensä. Olemme ottaneet pari kertaa yhteen tästä. Vanhoja hyviä ystäviä kuitenkin olemme, en todellakaan ole laittamassa välejä poikki, kyllä tästä puhumalla jotenkin selviämme. Hermo menee joskus mutta sehän on elämää.
Olen itse tällainen itsestänipuhuja, ja edelleen olen kiitollinen yhdelle tuttavalle, joka aikoinaan ärähti "mä en jaksa kun sä puhut aina vaan itsestäsi".
Silloin vasta siihen kiinnitti huomiota. En noin muutenkaan ole kovin taitava sosiaalisesti, monia ihan perusasioita opettelen edelleen. Mutta teen parhaani.
Omalla kohdallani se itsestäni puhuminen ei oikeastaan ole mitään itseriittoisuutta, vaan enemmänkin helpoin aihe p
Tällaiset itsestään puhujat yleensä tunnistaa palstalla kun jaarittelevat pitkät pätkät tekstiä. Minä kiteytän asiani muutamalla lauseella tai ei niitä muuten kukaan lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta. Sähän haluat myös puhua itsestäsi joten 😂
Ei kannata, koska huomaan, etteivät he kuuntele. Ei minulla ole pakottavaa tarvetta seuralle tai puhumiselle. Haluaisin vain löytää ihmisiä, joitten kanssa syntyisi yhteys.
Ap
Sitten et hengaa enää tuossa seurassa.
Tulepa mukaan ev lut seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Löytyy monenlaista seuraa ja myös yhteys, tuurilla. Se on älykkäälle aina tuuria. Mutta älyä, syvällisyyttä ja empatiaa löytyy yllättävistä suunnista, mä löysin sitä iäkkäistä ja vähäosaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta. Sähän haluat myös puhua itsestäsi joten 😂
Ei kannata, koska huomaan, etteivät he kuuntele. Ei minulla ole pakottavaa tarvetta seuralle tai puhumiselle. Haluaisin vain löytää ihmisiä, joitten kanssa syntyisi yhteys.
ApSitten et hengaa enää tuossa seurassa.
Tulepa mukaan ev lut seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Löytyy monenlaista seuraa ja myös yhteys, tuurilla. Se on älykkäälle aina tuuria. Mutta älyä, syvällisyyttä ja empatiaa löytyy yllättävistä suunnista, mä löysin sitä iäkkäistä ja vähäosaisista.
Haistakaa paska koko saatanan seurakunta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen ystävä. Nykyään asutaan kaukana toisistamme ja nähdään 2 kertaa vuodessa, niin silloin todella korostuu tuo. Jos puhun, saattaa jopa keskeyttää puheeni ja suoraan kääntää puheen itseensä. Olemme ottaneet pari kertaa yhteen tästä. Vanhoja hyviä ystäviä kuitenkin olemme, en todellakaan ole laittamassa välejä poikki, kyllä tästä puhumalla jotenkin selviämme. Hermo menee joskus mutta sehän on elämää.
Olen itse tällainen itsestänipuhuja, ja edelleen olen kiitollinen yhdelle tuttavalle, joka aikoinaan ärähti "mä en jaksa kun sä puhut aina vaan itsestäsi".
Silloin vasta siihen kiinnitti huomiota. En noin muutenkaan ole kovin taitava sosiaalisesti, monia ihan perusasioita opettelen edelleen. Mutta teen parhaani.
Omalla kohdallani se itsestäni puhuminen ei oikeastaan ole mitää
Tällaiset itsestään puhujat yleensä tunnistaa palstalla kun jaarittelevat pitkät pätkät tekstiä. Minä kiteytän asiani muutamalla lauseella tai ei niitä muuten kukaan lue.
Huonosti piilotettu itse korotus on sitä parempaa itsestä puhumista?
Vierailija kirjoitti:
Kenestä sitten tulisi puhua, naapurista vai exästä, nekö aloittajaa sitten kiinnostaa?
Et taida ymmärtää, mistä tässä on kyse.
On ihmisiä, jotka ei oikeasti kuuntele, puhuu heille mistä tahansa. He kääntävät aina puheen itseensä. Heistä ei ole kuulijoiksi, jos haluaisi uskoutua jostakin.
Muuten voivat olla ihan kivoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia energiavarkaita on vaikka kuinka. Minä minä minä.. koskaan eivät kysy kenenkään muun kuulumisia.
Onkohan näitä jotenkin korostetusti Suomessa, koska ulkomaalaiset työkaverini eivät ole tuollaisia. Ehkä siinä vaikuttaa se, että tulevat yhteisöllisemmistä kulttuureista. Olen törmännyt todella moneen tuollaiseen suomalaiseen tässä vuosien varrella.
apKeskustelutavat tottakai vaihtelevat maakohtaisesti, mutta ymmärtääkseen eri tapakulttuurien nyanssit ja kuunteleeko joku ihan oikeasti on jo toinen juttu. Jotkut ulkosuomalaiset sanovat kaipaavansa suomalaisten vakavuutta ja hiljaisuutta, joka on kai hyvä piirre sekin tietyissä tilanteissa? Kaverini maasta x, jonka olen tuntenut yli kymm
Mitä sekoilet? Ainakin minä halusin aina kuunnella ja muistaa - arvostaa. Kaltaisesi ihminen on huonoa seuraa, arvotonta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta. Sähän haluat myös puhua itsestäsi joten 😂
Ei kannata, koska huomaan, etteivät he kuuntele. Ei minulla ole pakottavaa tarvetta seuralle tai puhumiselle. Haluaisin vain löytää ihmisiä, joitten kanssa syntyisi yhteys.
Ap
Ja se syntyy nyt tällä palstalla haukkumalla muita selän takana?
Mitä enemmän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana.
Kysy sinä. Kysy muilta, vaienna se höpöttäjä.