Onko mun pojan itsetunto näin helposti töytäistävissä vai

pelleileekö tämä vain?



Olemme miehen kanssa aina hellitelleet esikoista "maailman parhaaksi pojaksi". Eilen tokaisin ohimennen taas pojalle miten hän on maailman paras. Poika vastasi: "Enkä ole! Olen ihan huono!" Minä kiellän ja kehun miten on fiksu ja rakas. Poika jatkaa (tosin jo nauraen) miten on sitä ja tätä ja kömpelökin vielä. Syyksi poika sanoi kun eräs lapsi lällätti (lällänlällän pieru) hänelle. Kerroin miten jonkun lapsen lällätys ei tee kenestäkään huonoa vaan kertoo enemmänkin toisen lapsen huonoista tavoista. Sanoin myös, että jos lällätys ärsyttää niin sanoo toiselle lapselle, että lopettaa sen.



Voiko vajaa 5-vuotiaan itsetunto olla näin pienestä kiinni vai oliko tämä vain pelleilyä? Ainahan lapset toisilleen lällättelevät. Eikös se nyt kuulu johonkin vaiheeseen? Mutta että ottaa siitä noin itseensä, että pitää itseään huonona? Vaihe vai pelleily? Tämä äiti ei nyt tiedä.