synnytys ei etene.

vain 1,5-3cm aukeamiseen saakka (aina ilman vesiä) ja siihen on tyssännyt, vaikka olisi aivan järkyttävät supistukset minuutin välein tai melkeinpä ilman välejä.



Jokaisella 3 kerralla on siis jouduttu laittamaan reilusti oksitosiinitippaa (ja tietty puudutukset melkein kipushokkiin vievien kestosupistusten takia). En ole kuullut, että joku ei aukeaisi oksitosiinilisällä, mutta jos noin tapahtuu, niin eihän auta kuin leikata.

Onko siulla paljon viikkoja? Joskushan tuo voi johtua siitä että kroppa ei vaan kertakaikkiaan ole valmis synnytykseen, jos yritetään esim. käynnistää. Miulla ruvettiin käynnistämään rv 38+0, kolmatta päivää yritettiin eri keinoilla mutta rajuista supistuksista huolimatta kohdunsuu ei auennut kuin juuri ja juuri kahdelle sormelle. Kun käynnistely-yritykset lopetettiin, siihen loppui myös supistukset, eli ei ollut yhtään omia supistuksia vaan täysin keinotekoisia, ja sektioon mentiin siitä suoraan.

Miulla oli siis juurikin näin että oksitosiinitipasta huolimatta kohdunsuun aukeaminen ei edistynyt, sai vaan aikaan ihan hirveät supistukset lähes ilman välejä, ja lopulta se supistuskipu jäi päälle. Sektiossa tuli ilmi että vauvan pää oli virheasennossa josta todennäköisesti johtui se että kohdunsuu ei ruvennut aukeamaan yrityksistä huolimatta.

27 tuntia ja etenemistä ei tapahtunut ollenkaan 2 cm jälkeen. Synnytys oli kuitenkin "käynnissä". Sairaalassa vauhdittivat oksitosiinitipalla supistuksia. Jollei se olisi auttanut, olisi kokeiltu ilmeisesti kalvojen puhkaisua, jos kohdunsuu olisi auennut yhtään enemmän ennen sitä. Ja, koska supisteluja oli ollut jo pari vuorokautta, seuraava vaihtoehto olisi ollut leikkauspöytä minulle. Onneksi oksitosiini kuitenkin pisti supisteluihin vauhtia ja avautumista alkoi tapahtua...



Mutta täytyy sanoa, että kauan siinä meni ennenkuin synnytys eteni kunnolla tipankin jälkeen! En tiedä, oliko häiriö vai mikä. Jokin hieno lääketieteellinen sana koreili synnytyskertomuksessa :) Yritin etsiä, mutta en kyllä löydä tähän hätään. Toivottavasti sulla alkaa homma edetä, jos supistelee...

Mulla synnytys kesti lähes 30 h. Ensin avautumisvaihe 28 h, ponnistuvaihe 2 h ja ei siinä jälkeisvaiheessa sitten kauhean pitkää mennyt. 12 h säännöllisten (10 min) supistusten jälkeen pääsin saliin, kun olin vaivaiset 3 cm auki, epiduraalin (luojan kiitos) sain 4 cm:ssä. Kalvot puhki, oksitosiinitippa 8 h vaihtelevalla nopeudella ja Buscopaniakin kertaalleen. Lapsen syntyessä (imukuppilla äidin "ekshaustion" vuoksi, kukapa ei tuollaisen ryykelin jälkeen olisi hieman väsynyt, kun takana oli 2 nukkumatonta yötä supistusten vuoksi) kävi ilme virhetarjonta (otsa), joka oli siis syynä siihen, ettei vauva laskeutunut kunnolla ja siksi avautumisvaihe oli niin pitkä. Ponnistaessa tunsin selvästi että "tämä ei lähde tulemaan", kätilö alkoi ponnistuttamaan liian korkealta ja tuloksena oli korkea imukuppisynnytys repeämineen. Onneksi sain itsestäni puristettua kaiken tuon ryykelin jälkeen sen verran, että jaksoin vielä reilusti ponnistaa, ettei imukupilla pitänyt juurikaan vauvan päätä repiä. No, äiti siinä kuitenkin repesi aika lailla.



Että kyllä se sektio on ihan hyvä tapa synnyttää, jos synnytys ei todellakaan etene. Usein ilmeisesti virhetarjonta taustalla ja ihan turha itseään alkaa revityttämään. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin näin todeta. Helpommin hallitusti tehdystä sektiohaavasta, joka asiallisesti ommellaan, toipuu kuin pitkästi epparista ja vaginan repeämistä, joita ei pääse kunnolla ompelemaan ja jotka repeävät herkästi. Plus sitten se häntäluun murtuma ja peräaukon hermotuksen venyttyminen hematooman vuoksi..