Lue keskustelun säännöt.
Kotimme on kuin pommin jäljiltä
01.09.2011 |
Kotityöt ei oikein nappaa. Söimme tuossa juuri ja keittiö on sen näköinen että tarvisin painepesurin. Ei huvita. Inhottavaa kun hetken saisi omaa aikaa niin pitäisi mennä jynssäämään keittiötä.
Tää arki on ihan hirveetä. Mistä lähtien tämäkin elämä alkoi pyörimään pyykkien, tiskien ja ruokien ympärillä. Päivät on pelkkää vaipanvaihtoa ja siivousta, päiväunia ja taas täytyy alkaa sitä ruokaa laittamaan. Mitään ei kerkeä tekemään, kaikki suuremmat suunnitelmat ja kodin laittaminen jää. Niille ei ole aikaa eikä jaksa.
Sisustaminen ei kiinnosta tippaakaan, mikään ei pysy siellä minne ne laitoin. Olen jo kyllästynyt tuohon tavaroiden keräämiseen lattioltakin. Lattiamme ovat kuin miinakenttä.
Kattilakaapin sisältö tulee jo kuistissa vastaan, samoin muovikipot. Kauhat ja paistinlastat ovat lasten huoneissa. Helpommalla pääsee kun antaa lasten niillä leikkiä jotta saa itse laittaa ruokaa ja jynssätä tiskipöytää. Yritän siivota mutta lapset saavat silläaikaa vain pahemman sotkun aikaseksi.
Kuinka monta koneellista pyykkiä pitäisi pestä päivässä jotta tilanne pysyisi hallinassa?
Ei aina oikein jaksaisi. Mitenhän sitä pääsisi siihen huolettomaan nuoruuteen takaisin?
Kommentit (29)
kaaoksen sietokykyä, vain se auttaa! Ei mikään muu.
Huolettoman elämän saat, kun siivoat ja järjestät sen minkä jaksat ja viitsit ja muuten teet jotakin kivaa.
Näin minä teen, vaikka itselläni teinit jo, mutta pieni koti, teinit harrastaa, soittimia ja muita välineitä on kotona useampia ja itse teen töitä täällä ja työvälineet vie tilaa ja tosiaan, kun pienessä keittiössä laitetaan ruokaa ja syödään (valillä löytyy astioita muualtakin) niin kohta on sotku vaikka olisi juuri siivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaaoksen sietokykyä, vain se auttaa! Ei mikään muu.
Huolettoman elämän saat, kun siivoat ja järjestät sen minkä jaksat ja viitsit ja muuten teet jotakin kivaa.
Näin minä teen, vaikka itselläni teinit jo, mutta pieni koti, teinit harrastaa, soittimia ja muita välineitä on kotona useampia ja itse teen töitä täällä ja työvälineet vie tilaa ja tosiaan, kun pienessä keittiössä laitetaan ruokaa ja syödään (valillä löytyy astioita muualtakin) niin kohta on sotku vaikka olisi juuri siivottu.
silti sitä tilaa ei ole muka riittävästi. Mitä enemmän tilaa sen enemmän pinta-alaa sotkea.
Jonkun aikaa siedin ihan hyvin mutta sitäkään ei loputtomiin jaksa. Mukava tosiaan lähte välillä tekemään jotain kivaa mutta takaisin tulo ahdistaa ihan perhanan paljon.
Meillä mies osallistuu kiitettävästi mutta sekään ei auta. Ei yhtä tuntia edes pysy talo siistinä. Siivoaminen tuntuu niin turhalta.
Ap
helpottaa kummasti
ymmärrän sua, koita jaksaa
mies siivoaa, kun tulee
Mutta ei ole työpaikkaa minne palata. :/
En kyllä varmaan ihan vielä haluaisi lähteäkään.
Nuorin vasta 1.v
Ja sillä aikaa kun remppamies laittoi alakerran ja minä siivosin kaikki ylimääräiset sieltä pois, lapset sotki yläkerran.
Ja pyykkiäkin olen pessyt, mutta ne on kaikki pyykkikoreissa, koska juuri se pyykinkäsittelytila oli siinä rempassa, enkä ole ehtinyt järjestää...
Keittiö vyöryy yli.
eipä meilläkään, hyvä jos kaksi tuntia.
Ja mies ei auta, kun sitä miestä ei ole.
t. kahden lapsen äiti, jolla on hyvä kaaoksensietokyky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään pysy järjestys. Omnneksi minulla on paljon samanhenkisiä tuttuja.
Muutenkin tuo sotkuisuus on kovasti katsojasta kiinni. Meillä mies valittaa jo sohvan käsinojalla olevista vaatteista, itseäni taas alkaa ahdistaa vasta paljon isompi sotku.
Lapsia voisi yrittää leikin varjolla opettaa viemään tavaroita paikoilleen tai edes pitämään ne jossain tietyssä paikassa. Meillä kaaos on hieman helpottanut lapsen kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sillä aikaa kun remppamies laittoi alakerran ja minä siivosin kaikki ylimääräiset sieltä pois, lapset sotki yläkerran.
Ja pyykkiäkin olen pessyt, mutta ne on kaikki pyykkikoreissa, koska juuri se pyykinkäsittelytila oli siinä rempassa, enkä ole ehtinyt järjestää...
Keittiö vyöryy yli.
Se oli jo pikkaiset turhan ylivoimaista. Lapset remontin keskellä. Jouduttiin lopettamaan remppa ja laittamaan kaikki vain just niin että pystytään elämään täällä. Kaikki pinnat odottaa sitä parempaa aikaa josta ei vielä näy toivon kipinääkään.
Ap
tuollaista se on ollut mulla jo 13 vuotta,eikä loppua näy.
eikä mulla ole edes ystäviä,mikä tekee tilanteesta vielä kurjemman,ku ei ole kukaan joka soittaisi tai tulisi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista se on ollut mulla jo 13 vuotta,eikä loppua näy.
eikä mulla ole edes ystäviä,mikä tekee tilanteesta vielä kurjemman,ku ei ole kukaan joka soittaisi tai tulisi kylään.
paitsi että olen ratkaissut niin, että tapaan ystäviäni kahviloissa ja ravintoloissa.
Ystäviä pitää itse hommata ja soittaa itse heille.
Ensin vanhat pyykkivuoret pois alta ja myöhemmin sitten vaikka vajaita koneellisia päivittäin. Ei ole ekologista tietenkään, mutta ainoa tapa, jolla kaaos pysyy poissa kokemukseni mukaan.
Kun nykyinen pyykkikone hajoaa, ostan sellaisen, jossa on vajaiden koneellisten ohjelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.v ja 2.5v
Ei se määrä vaan tuo ikä! Pienempi vaipoissa ja sen ikäinen että nuo ruokailut on ihan hirveitä. En enää kestä yhtään sitä sotkimista ja siivoamista. Ruokalapun lisäksi jokaisen ruokailun jälkeen saa pestä kaikki vaatteet sukkia myöten.
Isompi taas on siinä mielessä helpompi että osaa jo suht hyvin syödä, mutta tuo pyykkimäärä! Opettee kuivaksi ja housuja menee päivässä ihan tajuton määrä. Monesti vielä paidat ja sukatkin.
Tää on niin tuholaiskaksikko että ihan puistattaa.
Piirretään seiniin, kolutaan joka kaappi, levitetään kaikki eikä mitään osata kerätä. Nämä repii kirjatkin! Isompaa voi jo komentaa ja se jo jonku verran tajuaa ja hetken muistaakin. Mutta tuo pienempi, se tekee kaiken perässä ja sille en pärjää!! Ja nyt on sellainen asenne että repiköön. Kyllästyttää.
Ap
sen osuudenhan tekee kone, vaan kaikki se pyykkien lajittelu ja silittäminen jne. ja kaappeihin vieminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että odotas kun ovat koululaisia... Sitten se sotkeminen on jo ihan toisissa sfääreissä!
meillä oli ainakin AINA siistiä, kun olin vuosia kotona. Silloin oli aikaa ja voimia järjestellä ja jynssätä. Nyt on koko ajan niin kauhea kiire, että ei ehdi kotikaaosta selättää, aina on hirveä sotku.
tuollaista se on ollut mulla jo 13 vuotta,eikä loppua näy.
eikä mulla ole edes ystäviä,mikä tekee tilanteesta vielä kurjemman,ku ei ole kukaan joka soittaisi tai tulisi kylään.
ja soittelee minulle kyllä. Tässä vain alkaa olemaan niin väsynyt että tuo puhelimeen vastaaminen tuntuu niin työläältä eikä oikein jaksa. Sitten noista tulee velvoitteita että pitäisi soittaa takaisin mutta ei jaksa sitäkään.
Jotenkin tuntuu että tässä ei juuri nyt ole aikaa ystäville kun on niin paljon kaikkea.
Ap
Meillä täsmälleen sama setti ja sama meininki, isompikin tosin vielä vaipoissa. Ja koti tosiaan kuin pommin jäljiltä...teen minkä jaksan, muuten annan olla.
riisu se pienin vaippasilleen ruokailun ajaksi.Ei munkaan pää kestänyt sitä järjetöntä pyykin tekemistä. Syöttötuoli kernisen pöytäliinan päälle, kaikki mahdollinen kauas kun muksu alkaa lapioida.Mulla oli taaperon lapiointivaiheen ajan moppi valmiina kosteana keittiön nurkassa koko päivän; sillä vetäisin ruokailun jälkeen. mulle on aina rasittavinta se kamojen kokoaminen ja poisvieminen, niinpä kun on siinä otettavissa vain niin helpompaa.Ja unohdat kaikenmoisen silityksen, ihan turhaa!
että odotas kun ovat koululaisia... Sitten se sotkeminen on jo ihan toisissa sfääreissä!
Siinä vaiheessa mulla varmaan putoaa viimeinenkin ruuvi. Nyt sentään vielä yrittää ymmärtää kun nuo on niin pieniä eikä oletakaan että itse siivoais.
Luulen että siinä vaiheessa minusta tulee ihan mieletön möykkä hirmu.
Ap
helpottaa kummasti
ymmärrän sua, koita jaksaa
mies siivoaa, kun tulee