Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Minunkin anoppi vaan puhua pälpättää Markusta, Saulista, Rauhasta ja Mirjasta, eikä minulla ole hajuakaan, keitä he ovat! Sen vain tiedän, että Rauhalla oli (hyvänlaatuinen) kasvain ja Markulla eturauhassyöpä. Sauli on vissiin joko Mirjan vai oliko Pertin kumppani. En jaksa muistaa

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Vanhemmissa ihmisissä on näitä tuntemattomista kissankaiman tutuista jaarittelijoita. Olisiko alkavan dementian oire, kun tilannetaju puuttuu?

On tullut kohteliaana ja kilttinä ihmisenä kuunneltua ihan liikaa näitä jorinoita. Jossain vaiheessa en enää jaksanut, vaan vaihdoin aihetta tai kerroin suoraan, ettei tuntemattomien asiat jaksa vähääkään minua kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Itse tulkitsisin että mulkqvist anoppi tekee tahallaan, enkä antaisi tantan kulkea ylitseni, toki säilyttäen välit mieheen

Onneksi ei ole anoppia. Suosittelen. Valitsen seurani huolella. Aikani on arvokasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa ihmisissä on näitä tuntemattomista kissankaiman tutuista jaarittelijoita. Olisiko alkavan dementian oire, kun tilannetaju puuttuu?

On tullut kohteliaana ja kilttinä ihmisenä kuunneltua ihan liikaa näitä jorinoita. Jossain vaiheessa en enää jaksanut, vaan vaihdoin aihetta tai kerroin suoraan, ettei tuntemattomien asiat jaksa vähääkään minua kiinnostaa. 

Mitä sitten kävi, loukkaantuiko nämä ihmiset joille sanoit asiasta? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

#anoppivihanäkyväksi 

Kuinka vajaa pitää olla, jos ei osaa vaihtaa puheenaihetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Aloitan toki puheenaiheita! Ne vaan tyssäävät hyvin nopeasti ja anoppi kääntää ne heti itseensä tai perheeseensä. Jos yritän jutella vaikka marjastamisesta mistä anoppikin tykkää, hän kääntää sen heti miehelleni ja muille perheenjäsenille jotka ovat paikalla. "Muistattekos kun käytiin Liisan ja Pekan perheen kanssa mustikassa 90-luvulla, se niiden poika Jaakkohan oli samassa koulussa kuin te olitte, muistatteko kun oltiin niiden luona juhlissa silloin ja siellä törmättiin sattumalta tätiinne ja setäänne" jne. Kaikille keskusteluyrityksilleni käy näin. Joskus hän kertoo, miten hänen tuttavansa tai oma tyttärensä tekee paremmin asian, josta kerron. Sitten hän ylistää tätä toista ja minä kuuntelen taas.

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Itse en ainakaan jaksa kauaa olla ystävällinen henkilölle, joka ei ole sitä minulle

Aiempi kommentoija

Antaa paasata, tee samalla vaikka käsitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Aloitan toki puheenaiheit

"En muista, koska en ollut paikalla, mutta mitenkäs tänä vuonna on tullut mustikkaa" 

Aloita vaikka noin, jos ahdistaa. 

Jos seurassa on muitakin kuin ap, niin on aika ahdistavaa puhua aina vain säästä. Siinä menee monet sukujuhlat uselta ihmiseltä ihan pieleen, kun miniän takia toistellaan fraaseja kumpupilvistä eikä kysellä sukulaisten vointia, että miniälle  tule paha mieli.

Olen tavannut miniäni nyt neljä kertaa ja alkaa vähitellen ottaa päähän, kun tämä selittää jostain sushiravintoloista ja HSL:n lippujen uusista hinnoista ja Helsingin uimarannoista, kun minulla ei ole niistä mitään kokemusta eikä niihin mitään sanomista, vaikka aikoinaan 10 vuotta Töölössä asuinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaliälyinen osaisi tutustua siihen anoppiin ja opetellaan tuntemaan näitä henkilöitä ja tapahtumia, joista anoppi tykkää puhua. En minäkään tunne 97v SPR-ystäväni sukulaisia tai vanhoja työkavereita, mutta kuuntelen mielelläni kun hän kertoilee niistä ja kyselemällä opin paljon uutta. 

Itse en ainakaan jaksa kauaa olla ystävällinen henkilölle, joka ei ole sitä minulle

Aiempi kommentoija

No sinä nyt et osaa edes erottaa ystävällisyyttä ja halua muistella toisistaan. Ei ihminen ole epäystävällinen, jos hän vanhuksena haluaa muistella menneitä. Se on ihan normaalia. 

No ole nyt sitten siitäkin katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Aloitan toki puheenaiheit

Mitä haittaa tuosta on sinulle? Et saa olla keskipisteenä vai anoppi kertoo miehesi edellisistä tyttöystävistä, jotka olivat sekä fiksuja että kauniita?

En ymmärrä ap:n ongelmaa. Kaikki ihmiset puhuvat välillä sellaisista ihmisistä, joita vastapuoli ei tunne. Se on ihan tavallista. Ja mitä ovat nämä asiat, joista ap ei ymmärrä mitään? Puhuuko anoppi jotain ydinfysiikan kaavoja vai eikö ap vain ymmärrä normaaleja arjen asioita? 

Ole iloinen, että puhuu sinulle. Oma anoppini tervehtii, kysyy, otanko kahvia ja kysyy vähän ajan kuluttua, otanko toisen kupillisen ja lopuksi hyvästelee. 

Kaikkien muiden seurassa on ihan normaali ja mukavanoloinen, vain minun ollessani paikalla hän on todella hiljaa. Kaiken lisäksi töissä ammatissa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja erittäin hyvä työssään.