Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Nuoriso ottaa nokkiinsa kun ei saa olla jatkuvasti keskipisteenä, vaan pitää välillä kuunnellakin. Somesukupolvi ei ole sellaiseen tottunut. 

Anoppi on huomannut, että ap:ta ei kiinnosta ja siksi suuntaa puheensa niille, jotka osoittavat kiinnostusta. Hyvin luonnollista. 

"En muista, koska en ollut paikalla, mutta mitenkäs tänä vuonna on tullut mustikkaa" 

Aloita vaikka noin, jos ahdistaa. 

Niin siis ymmärrätkö, että tämä ei toimi? Hän alkaa kertoa taas lapsuden kesistä ja virittää perheensä kanssa keskustelun, josta ei tajua mitään. Kaikelle käy näin. Pystyn sanomaan ehkä yhden lauseen ja taas se alkaa. Kun kerroin että muutamme mieheni kanssa, oli eka lause "mihinkäs minä voisin muuttaa!". Ja sitten kuuntelin missä ovat perheineen asuneet 1800-luvulta alkaen, ja miten ihana ja tiivis perhe heillä oli.

Vierailija kirjoitti:

"En muista, koska en ollut paikalla, mutta mitenkäs tänä vuonna on tullut mustikkaa" 

Aloita vaikka noin, jos ahdistaa. 

Niin siis ymmärrätkö, että tämä ei toimi? Hän alkaa kertoa taas lapsuden kesistä ja virittää perheensä kanssa keskustelun, josta ei tajua mitään. Kaikelle käy näin. Pystyn sanomaan ehkä yhden lauseen ja taas se alkaa. Kun kerroin että muutamme mieheni kanssa, oli eka lause "mihinkäs minä voisin muuttaa!". Ja sitten kuuntelin missä ovat perheineen asuneet 1800-luvulta alkaen, ja miten ihana ja tiivis perhe heillä oli.

No sitten sun varmaan pitää huutaa täyteeen ääneen: MINÄ EN YMMÄRRÄ MISTÄ PUHUTTE!!! 

Vierailija kirjoitti:

"En muista, koska en ollut paikalla, mutta mitenkäs tänä vuonna on tullut mustikkaa" 

Aloita vaikka noin, jos ahdistaa. 

Niin siis ymmärrätkö, että tämä ei toimi? Hän alkaa kertoa taas lapsuden kesistä ja virittää perheensä kanssa keskustelun, josta ei tajua mitään. Kaikelle käy näin. Pystyn sanomaan ehkä yhden lauseen ja taas se alkaa. Kun kerroin että muutamme mieheni kanssa, oli eka lause "mihinkäs minä voisin muuttaa!". Ja sitten kuuntelin missä ovat perheineen asuneet 1800-luvulta alkaen, ja miten ihana ja tiivis perhe heillä oli.

No mitä väliä? Tuskin siellä anopillasi ramppaat joka viikko, joten voit olla hetken hiljaakin. Ei aina  tarvitse puhua vain sinua kiinnostavista asioista. 

Jos on ylivoimaisen vaikeaa niin vaihda miestä.

Ei kai sinne anopin luoke ole pakko mennä, jos prinsessaa ahdistaa, kun välillä pitää kuunnella.....

Mieti seuraavalle tapaamiselle anopin kanssa valmiiksi itseäsi kiinnostavia aiheita ja aloita keskusteluja niistä. Meillä on käynyt miniäkokelaita ja miniöitä, osa on istunut ja odottanut viihdytystä, osa aloittaa puhumisen itsekin.

Voi myös vastata muutenkin kuin yhdellä tavulla jos yritetään lähestyä ja tutustua. 

Vaikeaa on lumihiutaleen elämä...

Sosiaalisesti taitava ihminen osaa keskustella myös asioista, joista ei itse ymmärrä tai joihin ei ole ollut osallinen. Ei se vaadi kuin aktiivista kuuntelua ja sopivien lisäkysymysten esittämistä niin pääsee kartalle. 

Kosta. Rupea puhumaan työjuttusi,  henkilöistä siellä ja työstäsi mahdollisimman vaikealla sanastolla.

Itse saattaisin sitten olla osallistumatta keskusteluun, en loukkaantuisi tantasta. Jos joku sitten kommentoisi sitä, toteaisin vain että nyt on valittu sellainen aihe johon en osaa sanoa juuta enkä jaata. Ehkä myöhemmin anoppia sitten korjattaisiin, että voisitko Sirkka ottaa muutkin huomioon keskustelussa?

Sä tulet tekemään tuon saman, älä ylpisty.

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Minä kuuntelen joka päivä juttuja ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut. Ja teen sen erittäin mielelläni. Sellaista on äidin elämä. Lasten asiat kiinnostavat, vaikka itse ei olisi niihin osallinen. Myös aspahommissa on pakko vähintäänkin esittää kiinnostunutta, vaikka ei tiedä asiakkaan elämästä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ole iloinen, että puhuu sinulle. Oma anoppini tervehtii, kysyy, otanko kahvia ja kysyy vähän ajan kuluttua, otanko toisen kupillisen ja lopuksi hyvästelee. 

Kaikkien muiden seurassa on ihan normaali ja mukavanoloinen, vain minun ollessani paikalla hän on todella hiljaa. Kaiken lisäksi töissä ammatissa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja erittäin hyvä työssään.

Mukavan varovainen anoppi, yrittää olla ärsyttämättä.  

Paras oli, kun anoppi kieltäytyi lähtemästä oman puolisonsa sukujuhliin koska siellä puhutaan hänelle vieraista asioista. Ei tajua, tai sitten tajuaa todella hyvin mitä itse tekee.

Olen yrittänyt jutella laajasti. Kerran työni ja ammattini (olen korkeakoulutettu) oli otsikoissa ja ajattelin jos päivän politiikka kiinnostaisi. Anoppi kivahti ja tallasi aloitukseni samantien. Hänen eläkeläistuttavansa Ritva teki työuransa lähihoitajana tk:ssa 80-luvulla, ja sanoi ettei kertomani pidä paikkaansa. Mitäpä siinä enää jatkat.

Taidatte itse olla näitä tilannetajuttomia hölöttäjiä moni vastaaja. Sinä joka haukuit miniääsi, toivon että miniäsi havahtuu ajoissa ja pakenee vihaasi. Poikasi siirtyköön takaisin peräkammariin, sitähän sinä haluat.

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole anoppia. Suosittelen. Valitsen seurani huolella. Aikani on arvokasta. 

Jää aikaa kirjoittaa vauvalle.

Oma äitini tekee ihan samaa, kertoo mulle ihmisistä joita en tunne. 80v.