Anoppi puhuu seurassa vain asioista ja ihmisistä, joista en ymmärrä mitään

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Tämä. Joskus pitää vain ottaa se katse pois omasta navasta ja ymmärtää, että vanhoille ihmisille on tärkeää muistella menneitä, kun heillä ei enää muuta ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekee tahallaan. Kertoo asioista joista tykkää ja jotka tuntee. Ei hän tarkoita pahaa, ei vaan tule ajatelleeksi. Ja kun kuuntelet niin vähitellen opit tuntemaan häntä ja perheen elämää. Oma anoppini oli samanlainen, puhui tuttavistaan ja minä putosin kärryiltä alkumetreillä. Vuosien kuluessa opin kylän historiaa ja osasin lopulta sijoittaa ihmiset paikalleen ja hänen puheistaan muodostui looginen kertomus.

Olen kuunnellut nyt viitisen vuotta ja aloin miettiä, miksi anoppilassa käynti tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Miksi et itse aloita jotain puheenaihetta? Kysy jotain, tai kerro asioista jotka sinua kiinnostaa. Ehkä hän kokee velvollisuudekseen pitää puhetta yllä kun istut vain tuppisuuna.

Älä jaksa syyttää Ap:ta. Noita itsekeskeisiä lääryäjiä ei pysäytä kukaan. Hirveintä on kuunnella kahta jaarittelijaa "keskustelemassa" eli pälättämässä yhtä aikaa omista asioistaan ilman että toista kuunnellaan lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Minusta on äärettömän mielenkiintoista kuunnella vanhusten muisteluita. Siinä oppii paljon ja saa mielenkiintoista tietoa omasta suvustaan. Jostain marjastuksesta en jakasisi jutella edes minuuttia. Mustikoita on, joo. Siinäpä se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Tämä. Joskus pitää vain ottaa se katse pois omasta navasta ja ymmärtää, että vanhoille ihmisille on tärkeää muistella menneitä, kun heillä ei enää muuta ole. 

60-vuotias ei ole mikään "vanha ihminen jolla ei ole enää muuta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Olen kuunnellut kohta 30 vuotta ja edelleen jaksan. Aikuisuuteen kuuluu tällaisiakin puolia.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Tämä. Joskus pitää vain ottaa se katse pois omasta navasta ja ymmärtää, että vanhoille ihmisille on tärkeää muistella menneitä, kun heillä ei enää muuta ole. 

60-vuotias ei ole mikään "vanha ihminen jolla ei ole enää muuta".

 

Voi ollakin, jos on yksinäinen eikä ole oikein mitään elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Sinäkään et tajua, että nyt puhutaan vapaa-ajasta. Ihmisten äo on laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Sinäkään et tajua, että nyt puhutaan vapaa-ajasta. Ihmisten äo on laskenut.

Tajuan kyllä. Samaa asiakaspalveluasennetta voi soveltaa myös vapaa-ajan kanssakäymisiin. Ei ole vaikeaa. Laskeneesta äo:sta kielii lähinnä se, että normaali sosiaalinen kanssakäyminen näyttää olevan täysin ylivoimaista joillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Olen kuunnellut kohta 30 vuotta ja edelleen jaksan. Aikuisuuteen kuuluu tällaisiakin puolia.

t. eri

En usko hetkeäkään, tai sitten olet itse jollain tavalla häiriintynyt, masokistinen tai läheisriippuvainen. Ap:n kuvailemassa tilanteessa on täysin normaalia tuntea epämukavuutta, eihän tuo ole normaalia vuorovaikutusta missään tapauksessa työikäiseltä anopilta. Yrittänee savusta ap:n pois suvusta. Miehen pitäisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Sinäkään et tajua, että nyt puhutaan vapaa-ajasta. Ihmisten äo on laskenut.

Sinäkö et osaa olla kohteliaan kiinnostunut, jos ystäväsi kertoo sinulle vaikka harrastuksestaan, josta sinä et tiedä mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Olen kuunnellut kohta 30 vuotta ja edelleen jaksan. Aikuisuuteen kuuluu tällaisiakin puolia.

t. eri

En usko hetkeäkään, tai sitten olet itse jollain tavalla häiriintynyt, masokistinen tai läheisriippuvainen. Ap:n kuvailemassa tilanteessa

En minä sinun uskoasi mihinkään tarvitse. Tiedän itse, mikä on tilanteeni ja se riittää. Taidat olla hyvin nuori vielä, kun sinulle on noin ihmeellistä, että kaikkien ihmisten kanssa ei ole aina kivaa ja mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Olen kuunnellut kohta 30 vuotta ja edelleen jaksan. Aikuisuuteen kuuluu tällaisiakin puolia.

t. eri

En usko hetkeäkään, tai sitten olet itse jollain tavalla häiriintynyt, masokistinen tai läheisriippuvainen. Ap:n kuvailemassa tilanteessa

Mikä siinä on niin kovin vaikeaa uskoa, että normaali aikuinen pystyy sietämään myös epämukavia tilanteita? Niitähän on jatkuvasti esim. työelämässä, jossa ei voi valita keiden kanssa on tekemisissä. Niistäkin selviää, kun asenne on kohdillaan eikä vedä kaikesta jotain "nyt se varmaan vihaa mua" tulkintoja. 

Olen vanhus ja anoppi. Mielestäni pystyn vielä puhumaan muustakin kuin nuoruudestani ja tutuistani. Ei ainakaan lapset ole vielä valittaneet ja kai kuuntelenkin koska olen jyvällä asioista, joita yleensä rahtovat kertoa.

Olen kai sen verram ystävällisen näköinen että odotushuoneissa mummot rupeevat juttusille.  Viimeksi silmälääkärillä ennen avaavia tippoja vsnha rouva selitti lapsuutensa, miten maalla piti tehdä töitä ja tuli sitten työpaikkaan x ja miten kävi kotonain marjastamassa ja lomilla.

Olimme eri lääkärillä joten taas sitten tippojen vaikutusta odotellessa hän kertoi missä asuu, miten paljon neliöitä,  miten monta lasta , heidän ammattinsa ja miten lähellä asuva poika käy huolehtimassa.   Noh. Minähän kuuntelin sujuvasti, kysymyksiä tehden, en tuputtanut sekaan omaa elämääni. Kun lähdin, mummo toivotteli että oispa kiva nähdä toistekin 

Hautausmaalla kävin samantapaisen pitkän keskustelun tuntemattoman mummon kanssa myös.  Kun itelläänkään ei ole kiire joutaa toisen  puhumisen tarvetta kuuntelemaan.

Huomaa tästäkin ketjusta, miten ihmisiltä on unohtuneet ihan tavalliset sosiaaliset taidot, kun jatkuvasti vain roikutaan netissä kertomassa itsesään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Sinäkään et tajua, että nyt puhutaan vapaa-ajasta. Ihmisten äo on laskenut.

Sinäkö et osaa olla kohteliaan kiinnostunut, jos ystäväsi kertoo sinulle vaikka harrastuksestaan, josta sinä et tiedä mitään? 

En jaksa olla puolta tuntia, jos en itse saa sanaakaan väliin. Ajattelisin, että ystävä on autisti tms. ja vähentäisin tapaamisia reippaasti. Ehkä teen saman anopille, itse asiassa auttaa kun ajattelee että hän on jotenkin autistinen eikä sen takia ymmärrä sosiaalisia sääntöjä, eikä ole tahallaan tahditon. Nämä hänen muistelunsa eivät ole monologeja, vaan hän sitoo keskusteluun kaikki muut paikalla olevat paitsi minut. Niin että minulle tulee todella ulkopuolinen ja ikävä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Olen kuunnellut anoppia nyt noin 8 vuoden aikana 1-2 kertaa kuukaudessa. Hän on kertonut opiskeluajoista Helsingissä, sattumalta meillä on sama tiedekunta, mutta ihan eri professorit. En silti ole rynnännyt korjaamaan, että hei, noi tyypit on jo kuolleet, kun hän muistelee jotain luentoja, joilla ei ole mitään tekemistä minun opintojeni kanssa. Samalla tavalla hän muisteli lapsuutensa kodinhoitajaopiskelijoita, jotka asuivat perheessä 6 kk kerrallaan. Ei mitään ymmärrystä moisesta, ei tietoa Tertusta tai Airista, mutta mielenkiintoista kuultavaa. He tulivat mieleen, kun kerättiin punaherukoita. Olen ihan sujuvasti kuunnellut juttuja Kekkosen yksityiselämästä ja mökkeilystä, tarinoita jostain Jukasta ja Tuomosta, joilla oli riitaa suurimmasta hauesta vuonna 1956 ja pohtinut (mistään mitään tietämättä), mitä mahtoi tapahtua Salmelle, joka asui naapurissa 70-luvulla, mutta lähti Ruotsiin,

Ihan harmitonta rupattelua, ei mitään ongelmia jutella anopin kanssa, vaikka en pääsekään selittämään omaa erinomaisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää keskustella vain aiheista, joissa miniä on keskipiste?

Ei minua haittaa, että isoäitini kertoo minulle ihmisistä, jotka kuolivat jo 70 vuotta sitten. He olivat osa isoäitini elämää, miksi haluaisin halveksia hänen kokemuksiaan vain siksi, että Maija ja Jaakko olivat lapsia, joita en koskaan kohdannut.

Se on sun isoäiti, sun sukulainen. Ihan eri asia kuten lasten kuuntelu tai töissä kuuntelu. Töistä maksetaan. Kuuntelisitko anoppia kuinka monta vuotta?

 

Sen anopin suku on sun lastesi sukua.  Lapsesi voivat etenkin isompana olla kiinnostuneita myös isänsä suvusta ja sen historiasta.

Tietysti avioliitoissa vain vaimon suku on tärkeä, hän voi jyrätä lasten isän suvun lapsilta pimentoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei selkeästi ole asiakastyössä. Jos olisi, ei tässäkään olisi hänelle mitään ongelmaa. Minä olen kuunnellut sujuvasti vaikka minkälaisia juttuja golfista perhokalastukseen (en tiedä kummatakaan käytännössä mitään) ja ilmeisen hyvällä menestyksellä, kun kauppa käy. 

Sinäkään et tajua, että nyt puhutaan vapaa-ajasta. Ihmisten äo on laskenut.

Sinäkö et osaa olla kohteliaan kiinnostunut, jos ystäväsi kertoo sinulle vaikka harrastuksestaan, josta sinä et tiedä mitään? 

En jaksa olla puolta tuntia, jos en itse saa sanaakaan väliin. Ajattelisin, että ystävä on autisti tms. ja vähentäisin tapaamisia reippaasti. Ehkä teen saman anopille, itse asiassa auttaa kun ajattelee että hän on jotenkin autistinen eikä

Peilistä ei toki kannata etsiä syytä siihen, että sinulle tulee mieleen autismi siitä, ettet osaa keskustella.....

Millainen on ihminen, joka "ei saa sanaa väliin"? Kai se anoppikin nyt välillä hengittää, jolloin voi kysyä tarkentavan kysymyksen tai ohjata keskustelua muualle? Jos vain vetäytyy hiljaisuuteen, on ihan turha itkeä, että joutuu olemaan hiljaa. Se on silloin oma valinta.