Lue keskustelun säännöt.
Jos nepsyys on pysyvä ominaisuus, niin miksi nepsyyttä esiintyy aikuisilla paljon vähemmän kuin lapsilla?
09.08.2025 |
Esim. adhd-diagnoosilla on lapsista alueesta riippuen noin 6-21%, mutta aikuisista vain 2-3%.
Kommentit (85)
Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi vaan kun nepsyt on erityisen innokkaita lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.
*höllästi
Jos kaikilta testattaisiin kaikki mahdollinen niin jokaisella meistä olisi joku vika ja diagnoosi. Täydellistä ihmistä ei ole.
Kaikki ei ole hakeneet diagnoosia, ja (valitettavasti) osalla varmaan sellaisia elämänhaasteita etteivät haekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristön saasteet aiheuttavat jälkeläisissä muutoksia aivoihin. Kuten muovit, ne päätyvät tutkitusti aivoihin ja etenkin kehittyvillä lapsilla aiheuttaa ongelmia.
Tuolla viipottaa vaikka kuinka paljon keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä, jopa nuoria aikuisia, joilla aivan takuulla olisi joku dg, jos olisivat syntyneet myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsena diagnoosin saanut lievä autistinen. Oireet vasn helpottuu kun oppii ymmärtämään puhetta ja puhumaan sekä sietää paremmin muutoksia, lämpöä ja ymmärtää asioita enemmän. Ennen myös oli pojat on poikia asenne töllön töihin. Tytöt sai rauhassa olla arkoja ja pelokkaita. Sanottiin vaan että onpa kiltti.
Aikuisuuteen mennessä monet oppivat maskaamaan oireita. Naisilla autismi on myös paljon vaikeampi havaita kuin miehillä. Luin jostain, että moni nainen saa diagnoosin vasta yli 40 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurovähemmistöjen ihmisoikeudet tunnustettiin vasta alle 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuuteen mennessä monet oppivat maskaamaan oireita. Naisilla autismi on myös paljon vaikeampi havaita kuin miehillä. Luin jostain, että moni nainen saa diagnoosin vasta yli 40 vuotiaana.
Kun nepsy käyttäytyy hyvin niin se on maskaamista joka on negatiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuuteen mennessä monet oppivat maskaamaan oireita. Naisilla autismi on myös paljon vaikeampi havaita kuin miehillä. Luin jostain, että moni nainen saa diagnoosin vasta yli 40 vuotiaana.
Kun nepsy käyttäytyy hyvin niin se on maskaamista joka on negatiivinen asia.
Vain hänen itsensä kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei diagnosoitu niin herkästi.
Aikuiset ovat vuosien varrella oppineet hillitsemään nepsy-piirteitään. Toisinaan ne on valjastettu esim. taiteen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena on mahdollista järjestää elämäänsä ja arkeaan siten, että kuormitus vähenee.
En minä lapsena saanut päättää esim omaa unirytmiäni joka poikkeaa keskiverrosta. Nyt aikuisena muistelen kauhuissani elämää kun jouduin pakotettuna elämään itselleni täysin luonnottomassa rytmissä. Elämänlaatuni ja toimintakykyni on nykyään aivan toista.
En myöskään lapsena voinut tietenkään käyttää itselleni sopivia oppimismenetelmiä kun tarjolla oli pelkkää "istu ja kuuntele" -mallia. Yllättäen peruskoulu oli yhtä rimanalitusta mutta aikuisena kun tutustuin erilaisiin oppimismenetelmiin ja pystyin soveltamaan itselleni sopivimpia tapoja, aloinkin paitsi menestyä opinnoissa myös nauttia siitä. Aikuislukio meni todella hyvin ja yliopisto-opinnoistakin suoriuduin varskin kivasti, vaikka siellä tahti olikin minulle liian kova ja jouduin ottamaan tutkinnon suorittamiseen pari vuotta kauemmin kuin keskiverto opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikilta testattaisiin kaikki mahdollinen niin jokaisella meistä olisi joku vika ja diagnoosi. Täydellistä ihmistä ei ole.
Ai että mikä pätijä taas siellä. Se ratkaiseva ero on siinä että milloin piirteet menevät sen rajan yli, että vaikuttavat arjessa toimimiseen.
1-vuotiaista lähes jokainen on nepsy koska riehuvat menemään ja keskittymiskyky on olematon.
Lyhenne nimike jotenkin halventava,ei jatkoon,voisivat vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena on mahdollista järjestää elämäänsä ja arkeaan siten, että kuormitus vähenee.
En minä lapsena saanut päättää esim omaa unirytmiäni joka poikkeaa keskiverrosta. Nyt aikuisena muistelen kauhuissani elämää kun jouduin pakotettuna elämään itselleni täysin luonnottomassa rytmissä. Elämänlaatuni ja toimintakykyni on nykyään aivan toista.
En myöskään lapsena voinut tietenkään käyttää itselleni sopivia oppimismenetelmiä kun tarjolla oli pelkkää "istu ja kuuntele" -mallia. Yllättäen peruskoulu oli yhtä rimanalitusta mutta aikuisena kun tutustuin erilaisiin oppimismenetelmiin ja pystyin soveltamaan itselleni sopivimpia tapoja, aloinkin paitsi menestyä opinnoissa myös nauttia siitä. Aikuislukio meni todella hyvin ja yliopisto-opinnoistakin suoriuduin varskin kivasti, vaikka siellä tahti olikin minulle liian kova ja jouduin ottamaan tutkinnon suorittamiseen pari vuotta kauemmin kuin keskiverto opiskelija. 
Kiva kuulla, että on loppujen lopuksi sujunut hyvin. Hyvää elämää sinulle!
Puolison 30-luvulla syntyneellä isällä ei ollut diagnoosia, nepsy piirteitä löytyi. Samoin omassa suvussani 30...70- luvuilla syntyneitä, joilla ei diagnoosia, vaikka nepsy piirteitä onkin.
Saavat aikuisen kyvyt hallita tilannetta.