miksi se itsekseen nukahtaminen on niin kamalan tärkeää?

Meillä ainakin yöt kukuttiin siihen saakka, kunnes lapsi oppi itse rauhoittumaan ja nukahtamaan. Eli itse ainakin siksi pidin sitä varsin tärkeänä etappina. Aika usein se menee niin, että jos lapsi nukahtaa siihen, että aikuinen on siinä vieressä, niin yöllä herätessään säikähtää kun näin ei enää olekaan. Anna Wahlgren vertasi tätä tilannetta siihen tunteeseen, mikä aikuisella voisi olla jos nukahdat olohuoneensohvalle ja heräätkin yöllä autotallista; tilanne ei ole ennallaan ja lapsi pelästyy. Pienet lapsen kuitenkin heräävät luonnostaan useita kertoja yössä... ja joko nukahtavat uudestaan tai alkavat itkeä ja "vaativat" sen aikuisen siihen takaisin nukuttamaan.



Toki voinhan sanoa vain omasta kokemuksestani, että itsekseen nukahtaminen/rauhoittuminen on ollut yksi yhteen rauhallisten öiden kanssa.

Kaikkihan on toki yksilöitä ja teillähän varmaankin yöt ovat menneet ruusuisesti, vaikka ei lapset ole itse nukahtaneetkaan?



Itse en myöskään näe, että itsekseen rauhoittuminen/nukahtaminen olisi vanhemman tarve itsenäistää lapsi ennenaikaisesti. Ei sen opettelu tarvitse tarkoittaa huutokonserttia tyyliin "huutakoon siihen asti, että huomaa, etten ole tulossa nukuttamaan" tms. Jos itsekseen nukahtaminen onnistuu hyvän unikoulun kautta, on siinä lapsellekin se etu, että hän oppii, että myös itsekseen omassa sängyssä on turvallista, eikä aikuisen tarvitse olla vartioimassa unta.

jos vauvan opettaa nukahtamaan itsekseen, hän nukahtaa uudestaan itsekseen myös öisin kun heräilee siinä 3 tunnin välein. t. Neljän äiti

aina jaksan hämmästellä. meillä nukutetaan ja on kaksi lasta. yötkään ei ole mikään ongelma, koska nukkuvat samassa huoneessa kuin vanhemmat. vauvana vieressä ja noin yks vuotiaasta omassa sängyssä. pinnasänkyjä tässä taloudessa ei ole ollut. yönsä molemmat alkaneet nukkua noin 1-vuotissynttäreiden kieppeillä, toki välillä havahtuvat, mutta jatkavat hiljaa unia, koska nukumme lähellä. eli ei tarvi osata nukahtaa yksin, koska mielestämme pienten lasten ei kuulu nukkua yksin.



yöt sujuu älyttömän hyvin näin.



niin ja se aikuisten oma aika otetaan illalla olohuoneessa, ku lapset nukutettu nopeasti ja vaivattomasti jo klo 19

että yksin on ihan turvallista nukahtaa. Yksinkertaistettuna. Plus se, että se so called Oma Aika kutistuu minulla olemattomiin, jos makaan nukuttamassa lasta. Samassa huoneessa kyllä nukutaan vaikka myöhemmin tulenkin nukkumaan.

Meillä päikkäreille nukahtaminen vei 1 tunnin ja yöunille 1,5 tuntia. Ja viereltä ei olisi saanut lähteä minnekään. Toinen vaan pelleili, leikki, jutteli ym.



Nykyään se vie 20 min.

vastaus ap:n kysymykseen:



Siksi, että länsimainen elämäntyyli on itsekäs ja lapsen "tarvitsevuus" ei sovi siihen.



Mitä nopeammin lapsi tai VAUVA saadaan oppimaan olemaan yksin, sitä nopeammin äiti ja isi saa aikaa itselleen :/

aina jaksan hämmästellä. meillä nukutetaan ja on kaksi lasta. yötkään ei ole mikään ongelma, koska nukkuvat samassa huoneessa kuin vanhemmat. vauvana vieressä ja noin yks vuotiaasta omassa sängyssä. pinnasänkyjä tässä taloudessa ei ole ollut. yönsä molemmat alkaneet nukkua noin 1-vuotissynttäreiden kieppeillä, toki välillä havahtuvat, mutta jatkavat hiljaa unia, koska nukumme lähellä. eli ei tarvi osata nukahtaa yksin, koska mielestämme pienten lasten ei kuulu nukkua yksin. yöt sujuu älyttömän hyvin näin. niin ja se aikuisten oma aika otetaan illalla olohuoneessa, ku lapset nukutettu nopeasti ja vaivattomasti jo klo 19

Ja meillä menee just noin kuin yllä olevalla. Ja hyvin sujuu ja kaikki nukkuu hyvin.

Meillä ei ole mennyt kyllä yksi yhteen öiden kanssa. Lapsista se, joka oppi varhain nukahtamaan itsekseen, on kärsinyt kauhukohtauksista. Ei kyllä niiden jälkeen ole osannut itsekseen nukahtaa.



Toisaalta tuo joka vanhimpana oppi nukahtamaan itsekseen, ei ole ekan vuoden jälkeen juuri heräillyt.



Kolmannesta en vielä osaa sanoa, on sen verran pieni.



Mä olen ihan valtavasti nauttinut nukuttamisesta. Varsinkin kun on työelämässä, niin sylittelyhetkiä on vähemmän. Nautin edelleenkin vaikka nuo vanhemmat nukahtavat itsekseen, tosi mukava sylitellä ja halailla. Ihana läheisyyden hetki.

vastaus ap:n kysymykseen:

Siksi, että länsimainen elämäntyyli on itsekäs ja lapsen "tarvitsevuus" ei sovi siihen.

Mitä nopeammin lapsi tai VAUVA saadaan oppimaan olemaan yksin, sitä nopeammin äiti ja isi saa aikaa itselleen :/

meillä molemmat rauhoittuneet ihan itse. Oliko väkipakolla pitänyt tuntea syyllisyyttä Olla vieressä? Ihan vaan,ettei olisi itsekäs? Monesti, en sano AINA, se vanhemman vieressä olo ruokkii sitä "osaamattomuutta". Se, jonka arvelet olevan lapsen paras, ei ehkä sitä olekaan. Teet kaikki rauhoittelut,ilittelet,hyräilet,olet niiiiin läsnä kuin ikinä voit ja tenava sen kun höyryää. Lisäät "jotain pientä" kun yrität nukuttaa lasta, saada sen siis tekemään jotain sellaista, mikä voisi tulla ihan luonnostaankin.....Juu, jotkut tarvitsevat sitä, mutta eivät kaikki, eivät LÄHESKÄÄN kaikki.

Mä olen ihan valtavasti nauttinut nukuttamisesta. Varsinkin kun on työelämässä, niin sylittelyhetkiä on vähemmän. Nautin edelleenkin vaikka nuo vanhemmat nukahtavat itsekseen, tosi mukava sylitellä ja halailla. Ihana läheisyyden hetki.

Sama täällä! Se nukuttamishetki on todella tärkeä. Meillä jutellaan iltasadun jälkeen vielä päivän päätapahtumat läpi ja sitten käydään nukkumaan.

olivat aivan eri rytmissä, joten ainoa tapa pysyä itse järjissään oli opettaa heidät nukahtamaan samaan rytmiin, itsekseen (tai no onhan heillä aina toisensa siinä lähellä). Perheessä on muitakin, isompia lapsia, jotka iltaisin tarvitsivat huomiota esim. läksyjen teossa jne, joten siksikin opetimme vauvat nukahtamaan itsekseen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään nukutusrumbia ja maratoneja. 10-15 minuuttia per lapsi on se aikataulu ollut aina. No toki pikkuvauvoilla iltatankkaus, mutta se nyt ei kai ole nukuttamista vana syömistä.



Mä vaan olen lukenut näitä kun jotkut palauttaa lasta viikko- tai kuukausikaupalla kymmeniä kertoja illassa omaan sänkyyn, huudatusunikouluista puhumattakaan. Ei vaan kuulosta kovin seesteiseltä, mutta kai sekin kantaa hedelmää jollain aikavälillä.



ap

Toiset eivät millään jaksa tai ehdi pedata sänkyjä, keittää spagettia tai käydä lenkillä, vaikka toisille näistä puuhista ei ole mitään vaivaa. Teemme mielellämme niitä asioita joita pidämme olennaisina tai joista pidämme.



Toisille sopii istua tai makailla nukuttamassa lapsia ja toiset tekevät mieluummin sillä aikaa jotakin muuta. Itse olen halunnut olla intensiivisesti lapsen kanssa hereilläoloaikaan ja sitten kun lapsi menee nukkumaan, on minun oma aikani.



Minulla on kolme lasta myös, enkä olisi saanut mitään aikaan jos illat olisivat menneet vuorotellen jokaisen luona istuskellessa. Oikein hyvin ovat oppineet nukkumaan omissa sängyissään, kun muuta vaihtoehtoa ei ole koskaan tarjottukaan. Päivällä on tarjottu niin paljon syliä ja hellyyttä ja kanniskeltu vauvoja mukana, että nukkumaanmenoaikaan oma, viileä sänky on selvästi tuntunut aina ihanalta paikalta.



Joskus olen katsellut kaveripiirini ensimmäisensä saaneita äitejä ja ajatellut, että se näkymätön napanuora kiristää kyllä molemmista päistä. Kun äitiä selvästi ahdistaa panna pikkuisensa yksin omaan sänkyyn, se tarttuu lapseenkin.

Meillä on nukahdettu itsekseen, siis vastasyntyneestä lähtien. Onko lapseni epänormaali/jäänyt jostain paitsi kun ei ole tarvinnut apua nukahtamiseen?!

ja kumpainenkin on nukahtanut n. 1v. saakka tissille viereen ja nukkunut myös meidän sängyssä tuonne 1v. saakka. Yösyöntejä on kumpikin jatkanut n.10kk ikään, mutta kas se ei ollut mikään ongelma kun siin ävieressä nukkuivat ei tarvinnut lapsenkaan havahtua kummemmin hereille ja jatkoivat unia siitä sitten suoraan.

Kun yösyönnit siinä 10kk ikäisenä loppuivat nukkuivat lapset läpi yön heräämättä.



1 vuotaana on siirretty omaan sänkyyn joka on myös ollut meidän huoneessa. Nukutettu on vieressä istumalla vielä pitkään tämän jälkeen.



Nukuttaminenhan ei tarkoita sitä ,että tuntitolkulla maataan vieressä! Meillä on riittänyt n.15min. kun äiti tai isä istuu vieressä ja silittää ja/tai laulaa.



Nykyisin lapset 7 ja 4v ja kumpikin nukahtaa itsekseen. Iltasatu luetaan yhdessä ja sen jälkeen riittää pusut ja halit.



Isompi ei muuten ole tullut myöskään meidän väliin nukkumaan sen jälkeen kun on omiin sänkyyn siirretty. Pienempi on tainnut tulla peräti kaksi kertaa.

Lupa olisi toki tulla, mutta olenkins itä mieltä, että se perusturvallisuus on niin hyväksi luotu silloin pienenä ,että vieressä nukkumiseen ei ole enää tarvetta!



kosa vieressä nukkumineninen/nukuttam silloin ihan pienenä on nimenomaan luonut erittäin hyvän perusturvallisuuden!

Ihminen kun on ainoa eläin, joka vaatii vauvaltaan itsenäistymistä. Kuuntelin just yle areenalta todella hyvän jutun aheesta... suosittelen!



Meillä on 5 lasta, ikähaarukka 17v- vajaa vuosi ja lapsentahtisesti mennään.

En edes ekan lapsen kohdalla, ja tokan kohdalla vielä vähemmän! Esikoinen alkoi toivottaa itsekseen hyvät yöt 2,5 vuotiaana ja halusi jäädä rauhassa lukemaan.



Kuopus on 1-vuotias, ja toinen on vielä niin pieni, etten edes toivo, että jäisi yksin nukahtamaan. Minusta pienet palleroiset kuuluvat vanhempien kainaloon :)

En edes ekan lapsen kohdalla, ja tokan kohdalla vielä vähemmän! Esikoinen alkoi toivottaa itsekseen hyvät yöt 2,5 vuotiaana ja halusi jäädä rauhassa lukemaan.

Kuopus on 1-vuotias, ja toinen on vielä niin pieni, etten edes toivo, että jäisi yksin nukahtamaan. Minusta pienet palleroiset kuuluvat vanhempien kainaloon :)

mutta ei ne kaikki vaan kaipaa ilta-aikaan sitä kainaloa.Toisaalta hyvä näin, omalla kohdallani. Me hellitään päivällä ja yritän huolehtia siitä, ettei hellyysvajetta synny....

Siis jos lapsi luonnostaan pienestä pitäen on itsekseen nukahtanut, niin sehän on ihan unelma.



Lähinnä mä vaan ihmettelen sitä, että kun jotkut pistävät ihan hirveästi energiaan sen opetteluun, just noi kymmeniä kertoja sänkyyn palauttamiset ja huudatusunikoulut. Itsekseen nukahtaminen on kuitenkin taito, joka kehittyy ihan itsekseen iän myötä.



Noita kun ihmisten tarinoita kuuntelee, niin monesti tulee mieleen, että helpommalla pääsisi jos vaan pitäisi sitä lasta rauhallisesti sylissä kymmenen minuuttia.



Mä olen niin kamala curling-äiti, että olen tosiaan nukkuttanut omani ihan sillä tavalla mikä on nopein ollut.



ap

minulle lapsen perustarpeet, joihin sekä läheisyys, että nukkuminen, eivät ole koskaan olleet kasvatuksellisia kysymyksiä. Minulla kaksi lasta, josta toinen on tarvinnut aina läheisyyttä nukahtaakseen, ja toinen taas tarvitsee tilaa ympärilleen kun nukahtaa. Kummankin nukahtamistilanteet ovat seesteisiä ja levollisia, koska kumpikin saa nukahtaa juuri sillä tavalla mikä hänelle on ominaista; toinen äidin kainaloon, toinen yksin omaan sänkyyn. Nämä lapset vaan ovat peruspersoonaltaan erilaisia. Aina kun luen jonkun artikkelin/kasvatusohjeen, jossa kerrotaan kuinka lapsi kuuluu opettaa nukahtamaan yksin, näen punaista. Kaiken onnistuneen vuorovaikutuksen (myös lapsen iltatoimien ja nukahtamisen) pohjana on äidin kyky lukea lapsen viestejä ja vastata niihin, sekä ymmärtää lapsen perustempperamenttia. Se vaan ei aina ole juuri sellainen kuin äiti/neuvolan th/kummitäti tai sukulainen haluaisi.



PS: A.W:llä muuten oli yhdeksän lasta. Ei siinä nukutetta ketään. Jos perheessä on yhdeksän lasta, niin siellä voi illalla olla vaikka mitä parkua ja kaaosta, eikä äiti yksinkertaisesti ehdi huolehtimaan heistä jokaisesta. Eihän siinä lapsilla edes ole muuta vaihtoehtoa kuin nukahtaa yksin.