miksi se itsekseen nukahtaminen on niin kamalan tärkeää?

Monesti, en sano AINA, se vanhemman vieressä olo ruokkii sitä "osaamattomuutta". Se, jonka arvelet olevan lapsen paras, ei ehkä sitä olekaan. Teet kaikki rauhoittelut,ilittelet,hyräilet,olet niiiiin läsnä kuin ikinä voit ja tenava sen kun höyryää. Lisäät "jotain pientä" kun yrität nukuttaa lasta, saada sen siis tekemään jotain sellaista, mikä voisi tulla ihan luonnostaankin.....Juu, jotkut tarvitsevat sitä, mutta eivät kaikki, eivät LÄHESKÄÄN kaikki.

Omassa lähipiirissäni on näitä tuoreita äitejä, jotka saarnaavat kiihkeästi läheisyyden tarpeesta ja kiintymyssuhteesta ja perusturvallisuudesta, ja joskus, ihan vain joskus, katson heitä ajatellen, että puhutaanko tässä nyt sinun turvallisuuden ja läheisyyden kaipuustasi vai lapsen. En kyllä koskaan sano tätä ääneen, mietin vain hiljaa mielessäni. Enkä neuvo yhtään vaikka mieli tekisi. Jotkut esimerkiksi yrittävät aivan pakkomielteisen näköisesti "viihdyttää" vauvaansa tauotta, vaikka tämä olisi ihan tyytyväinen hetken omassa rauhassaankin. Kahvipöydässä käy jatkuva pomputus ja rallatus ja hyräily. Sama pätee tuohon nukuttamiseen. Äiti saattaa tehdä hirmuisen numeron vauvan nukkumisesta ja pyörii suurin piirtein päällään että vauva nukahtaisi. Joskus tekisi mieli vain sanoa, että rauhoitu ensin itse ja usko, että vauvalla voi olla ihan hyvä olla vaikket joka hetkeä nuohoaisikaan siinä vieressä. Kolmen lapsen kanssa olen nähnyt jos jonkinlaiset nukkumiskaudet, enkä ollenkaan vähättele sitä tusk epätoivoa, mikä huonosti nukkuvan lapsen perheelle helposti kehittyy. Jos oikeasti lapsella on vaikeuksia nukkua yksin, kaikin mokomin häntä pidettäköön vieressä ellei se ole kohtuuttoman hankalaa. Mutta sen olen nähnyt, ettei se myöskään mikään ainoa autuaaksi tekevä malli ole.

ja yhteenveto tähänastisesta:



1. Jos koulutat läheisyyttä kaipaavan lapsesi nukahtamaan yksin olet itsekäs julmuri.



2. Jos "nukutat" läheisyyttä kaipaavan lapsesi, olet kamala hihhuliäiti, joka ei tajua jättää lapsiparkaansa rauhaan.



Helppoa olla hyvä äiti, eikö vain? ;)



Ja mitäs sävyjä mustan ja valkoisen välissä olikaan?

Meillä ei ole koskaan ollut mitään nukutusrumbia ja maratoneja. 10-15 minuuttia per lapsi on se aikataulu ollut aina.

ap

Meillä yhden lapsen kanssa nukuttaminen kesti joka ilta yli tunnin (ja tässä ei siis ole mitään iltatankkauksia, vaan puhtaasti sitä, että lapsi oli sängyssä ja vanhempi pimeässä huoneessa vieressä) ennen kuin opetimme lapsen nukahtamaan itsekseen. Ei minuakaan olisi se 15 min mitään haitannut, mutta reilu tunti joka ilta rupesi ottamaan voimille, kun sitä jatkui viikosta toiseen.

Ja siihen opettamiseen (jonka jälkeen lapsi nukahti rauhassa itsekseen) kului meiltä noin 3 yötä.

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista.



- Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.





Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.



- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.



- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

paremmin kuin minä, voisi varmasti kertoa mikä tämän yksin nukahtamisen ja yksin nukkumisen ihanteen taustalla on. Käsittääkseni tämä kasvatusihanne on tullut Yhdysvalloistam joissa pidetään tärkeänä sitä, että lapset eivät nuku samassa huoneessa vanhempien kanssa, ettei vanhempien seksielämä (=miehen seksielämä) häiriinny. Ainakin näin suorin sanoin tuota perusteltiin 70-luvun lastenkasvatusoppaassa, jonka löysin vanhempieni varastosta. (Paitsi että toi miehen elämän häiriintyminen on mun oma tulkinta :) Siinä sanottiin myös, että yksin nukahtamisen tärkein pointti on kertoa vauvalle, että hän ei määrää tässä perheessä; siksi esimerkiksi yöllä huoneeseen ei saa tulla valoa, tai lapsi assosioi oman huutonsa siihen että huone tulee valoisaksi, ja luulee näin olevansa kaikkivoipa ja perheen yläpuolella.

Koska minulla ei ole mitään koulutusta asiaan eikä muuta taustaa (satuinpahan vaan lukemaan tuon kirjan) niin ihan mielenkiinnosta kysyn, että voiko tämän kasvatussuunnan pohajana olla ihan niin yksinkertainen asia kuin se, että naisen on osoitettava miehelleen, että valintatilanteessa valitsee aina miehen, eikä lapsen? Että mieluummin huudattaa lasta kuin ottaa lapsen parisänkyyn? Eli siis sen sijaan, että auttaisi miestään kasvamaan isäksi, hän tekee kaikkensa että miehen elämä muuttuisi mahdollisimman vähän lapsen myötä, ja että hän, nainen, on miehen saatavilla aina kuten ennenkin, niin ettei miehen tarvitse olla mustasukkainen?

Yksin nukuttamisesta

Länsimaiset ihanteet vauvojen unesta

Nykykulttuurissamme on selvästi havaittavissa kaksi vastakkaista suuntausta liittyen vauvanhoitoon yleensä ja vauvojen nukkumiseen erityisesti. Näitä nukkumissuuntauksia voidaan nimittää esimerkiksi perhepeti-ihanteeksi ja yksin nukkuvan vauvan ihanteiksi. Tämän sivuston tekijöiden keskuudessa edustetaan perhepeti-ihannetta, mutta vastakkainen ihannekin ansaitsee tulla perusteellisesti pohdituksi. Mistä on syntynyt ihanne yksin omassa sängyssä nukkuvista vauvoista? Millä eri tavoin tuota ihannetta perustellaan tieteellisesti? Millä eri tavoilla tuohon ihanteeseen pyritään pääsemään? Millaista kritiikkiä yksin nukkumisen ihannetta vastaan on esitetty eri lähteissä?

Yksin nukkumisen lyhyt historia

Lasten ja naisten historia ei ole ollut miesvoittoisen historiantutkijajoukon ykkösaiheita menneinä vuosikymmeninä ja tiedot eri aikakausien vauvan- ja lastenhoitotavoista perustuvat paljolti suulliseen perimään, kaunokirjallisuuteen sekä joihinkin terveysviranomaisten toiminnasta jääneisiin kirjallisiin lähteisiin. Yleisen sosiaalihistoriallisen tiedon pohjalta voi kuitenkin turvallisesti sanoa, ettei ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa Euroopassa tai Suomessa ole suurimmalla osalla kansaa ollut mahdollisuutta nukuttaa vauvaa omassa huoneessa. Asumukset eivät yksinkertaisesti ole olleet tarpeeksi suuria kuin rikkaimmalla väestönosalla. Teollistumisen ja elintason yleisen nousun myötä viime vuosikymmeninä on kuitenkin asukaskohtainen neliömäärä noussut suuresti ja nykyään useimmilla suomalaisperheillä on halutessaan mahdollisuus järjestää vauva nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhemmat. Suuret talot ja asunnot ovat kulttuurimme ihanne ja yleisen elintason noustessa erillisistä lastenhuoneista on tullut varakkaammilta vähävaraisemmille matkittu tapa.

Perinne omasta sängystä lienee kuitenkin paljon erillistä lastenhuonetta pidempi. Suomessa on jo ainakin 1800-luvulta asti veistetty puusta lastenkehtoja ja pinnasängyt ovat yleistyneet viimeistään 1950-luvulta lähtien niin, että niitä nykyään valtavirran kulttuurissa pidetään välttämättömänä vauvatarvikkeena. Vielä 1900-luvun alussa rahvas nukkui usein lattianrajassa ja vauvoja on varmaankin pyritty suojelemaan kylmältä kehtojen avulla. Kehdon keinuttaminen on ollut myös yleisesti tunnettu vauvojen rauhoittamiskeino. Vauvansänkyjä koskee tietysti sama kuin lastenhuoneita: on vaatinut taloudellisia resursseja ja käsityötaitoa ostaa tai tehdä vauvalle sänky, ja tapa on matkittu vuosisatojen varrella rikkailta köyhille.

Yksi esitetty selitys vauvojen nukuttamisesta omaan sänkyyn liittyy lapsien tukehtumiskuolemiin vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkuessa. 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa tuli voimaan kieltoja vauvojen nukuttamisesta perhepedissä. Taustasyynä oli se, että köyhissä, monilapsisissa perheissä nähtävästi ei-toivotuista ylimääräisistä suista hankkiuduttiin epätoivoisena eroon jopa lapsenmurhalla ja yleinen tekosyy tälle oli ”lapsen tukehtuminen vanhemman kierähdettyä hänen päälleen”. Tämä pelko vauvojen tukehtumisesta on välittynyt nykypäivään saakka, ja sen riskin poistamiseksi pitääkin perhepedissä aina noudattaa tiettyjä turvallisuussääntöjä.

Miksi vauvan pitäisi nukkua yksin?

Nykypäivänä harvoin kuulee vauvojen yksin nukuttamista perusteltavan perinteellä tai sillä, että on hienoa kun on varaa sänkyyn tai lastenhuoneeseen. Sen sijaan lapsiin erikoistuneita neurologeja myöten on perusteltu yksin nukkumista monenlaisin perheen ja vauvan hyvinvointiin liittyvin seikoin. Useimmiten suosituksissa ja ohjeissa kylläkin keskitytään vain siihen, miten vauvan saa nukkumaan yksin. Tässä kuitenkin joitakin perusteluja, miksi vauvan yksin nukkuminen olisi hyväksi (mm. Semperin vauvanruokamainoksen suomalaisen asiantuntijan mukaan):

• vauvan oletetaan nukkuvan parhaiten kuin aikuinen: hämärässä, hiljaisessa huoneessa

• vauvalle ajatellaan olevan pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin nukahti (esim. sylistä sänkyyn)

• vauvan ajatellaan nukkuvan nopeammin pidempiä unijaksoja ilman yösyöttöjä

• vauvalle ajatellaan kehittyvän pitkällä tähtäimellä parempi nukahtamisrutiini eli terveemmät uniassosiaatiot

Hyvin usein äitien välisessä keskustelussa vauvaan liittyvien perustelujen sijaan kuulee vanhempiin liittyviä perusteluja: vanhemmat saavat nukuttua paremmin, vanhempien vuode halutaan varata parisuhteelle ja seksielämän ajatellaan olevan parempaa vauvan nukkuessa toisaalla.

Yksin nukkumista ihannoivissa unikoulutusyhteyksissä pidetään yleensä ei-toivottavana tai jopa haitallisena vauvojen nukuttamista imettäessä, syliin tai aikuisen viereen. Perusteluna näkee usein muun muassa sen, että vauvalle kehittyy tästä ”väärä uniassosiaatio”, josta hänet on myöhemmin vaikea opettaa eroon. Äitien katsotaan myös joutuvan sitomaan itseään liikaa vauvoihin näin nukuttamalla ja nukkuen sekä uskotaan äitien unenlaadun olevan heikompaa vauvan vieressä nukkuessa.

Miten ihanteeseen yksin nukkuvista vauvoista kehotetaan pyrkimään?

Unikoulu oli 1990-luvun vauvanhoidon trendisana suomessa. Nyttemmin termistä on tullut kaksijakoisia tunteita herättävä, ja nykyään näkee enemmän termiä uniassosiaatio. Molempia termejä käyttävä ”vauvakoulutus” kuitenkin pyrkii samaan: mahdollisimman varhain yksin omassa sängyssä nukkuviin vauvoihin. Pyrkimyksenä on myös se, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa.

Unikouluja on nykyään monenlaisia, mutta alun perin termillä tarkoitettiin hieman toisistaan eroavia tekniikoita, joita yhdisti vauvan yksin nukkumaan laittaminen ja itkun sietäminen. Alkuperäiset unikoulut perustuivat 1800–1900-lukujen vanhempiin käsityksiin itkusta vauvojen keuhkoja vahvistavana ja itsenäistymistä edistävänä asiana, joka ei ole haitaksi vauvojen kehitykselle. Vauvat siis kehotettiin yksinkertaisesti jättämään yksin nukkumaan, kunnes he itsekseen nukahtivat. Ilta toisensa perään itkujakso lyheni, kunnes vauvat nukahtivat itkutta. Nämä pitkien, lohduttamatta jätettyjen itkujaksojen unikoulut on tänä päivänä poistettu suosituksista, ja niiden sijaan suositellaan unikoulutustekniikoita, joissa vauva joko otetaan syliin tai häntä silitetään hänen itkiessään ja hänet jätetään uudestaan yksin nukahtamaan hänen rauhoituttuaan. Unikouluille myös annetaan vaihtelevia suositusminimi-ikärajoja.

Mitä vasta-argumentteja ja kritiikkiä yksin nukkumisen ihanteelle ja unikouluille on esitetty?

Yksin nukkumista vastaan esitetyt argumentit vaihtelevat sen mukaan, mitä tieteen-alaa väitteen esittäjä edustaa.

Evoluutiobiologian tai kulttuuriantropologian näkökulmasta ei pidetä uskottavana käytäntöä, joka perustuu vain muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan parin vuosisadan kokemukseen yhdessä kulttuurissa. Ihmislajin historia ja geeniemme evoluutio on miljoonien vuosien mittainen ja koko tuon ajan vauvat ovat nukkuneet äitiensä välittömässä läheisyydessä. Kuten Smallin kirjassa tuodaan esille, vauvojen geenit eivät siis ole voineet vielä ehtiä sopeutua tähän uuteen ihanteeseen eikä se siksi ole heidän kehitykselleen ihanteellista. Vauvat ”odottavat” syntyvänsä kivi-kautiseen keräilijä-metsästäjäkulttuuriiin ja heitä ohjaavat siksi vaistot, jotka kehottavat pitämään äidin lähellä, jotta ravintoa riittää, lauma ei jätä eivätkä vaarat luonnossa vainoa. On jopa kyseenalaistettu, kuuluuko ihmisaikuistenkaan nukkua vain yhdessä jaksossa koko vuorokauden unensa ja esitetty teoria ihmislajista luontaisesti kaksi unijaksoa päivässä nukkuvana.

Lääketieteen ja neurologian näkökulmasta pidetään äärimmäisen tarpeellisena, että vauva nukkuu paljon ja erityisesti on paljon aikuista enemmän REM- eli vilkeunessa. Kuten Searsien kirjassa tuodaan esille, vastasyntyneen elimistö ei vielä tunne yön ja päivän eroa ja vauvojen unisyklit ovat paljon aikuista lyhyempiä ja sisältävät siksi enemmän REM-unta. Tämän katsotaan olevan vauvan aivojen kehityksen ja oppimisen kannalta edistyksellistä. Vauvoilla on myös varsin pikkuruiset mahalaukut, noin heidän nyrkkinsä kokoiset, ja he siksi tarvitsevat ravintoa vähän kerrallaan ja usein. Kestää siis kauan, ennen kuin vauvat pystyvät syömään päiväsaikaan riittävästi ravintoa ja he voivat jättää yösyötöt kokonaan pois.

Mikseivät vauvat sitten voisi saada tarvitsemaansa unta yksin nukkuen? Yleisimmin viitattu vauvojen ja äitien unesta laboratorio-olosuhteissa tehty tutkimus on James McKennan kolmen tutkimuksen sarja 1980–1990-luvuilla. Noiden tutkimusten loppupäätelmänä oli selvä ero yksin ja äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen unenlaadun välillä: äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen elintoiminnot olivat tasaisempia, hengi-tyskatkoksia oli vähemmän ja he pysyivät tasaisemmin unessa, koska saivat hoivaa ja imetystä nopeammin ja heräämättä missään vaiheessa täysin. Laboratoriotutkimukset myös osoittivat äitien olevan unissaan täysin tietoisia vauvoistaan eikä yksikään äiti ollut lähelläkään kierähtää vauvansa päälle. Äidin ja vauvan unisyklit vaikuttivat synkronoiduilta niin, että molempien uni keveni yhtä aikaa imetystä varten ja syveni taas niiden aikana ja jälkeen. Searsien kirjassa myös kerrotaan kätkytkuolemien ja yksin nukkumisen välisestä tilastollisesta yhteydestä ja väitetään, että perhepedissä nukkuvilla vauvoilla on vähemmän kätkytkuolemia.

Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään. Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan. Joka tapauksessa kiin-tymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi. Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista. Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.

Lähteet:

William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book

Jean Liedloff: The Continuum Consept

Meredith F. Small: Our babies, Ourselves - how biology and culture shape the way we parent

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/yksin-nukuttam…

Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Jos et nuku lapsen vieressä, "oma tapasi" on välttelevän kiintymyssuhteen merkki ja olet epäsensitiivinen äiti.

Me kun ollaan kaikki ihan samanlaisia vauvoina.

Voisko toi ylipitkien lainauksien postaaja jo painua helvettiin...Usko jo, että kukaan ei jaksa lukea noita!!!

aina jaksan hämmästellä. meillä nukutetaan ja on kaksi lasta. yötkään ei ole mikään ongelma, koska nukkuvat samassa huoneessa kuin vanhemmat. vauvana vieressä ja noin yks vuotiaasta omassa sängyssä. pinnasänkyjä tässä taloudessa ei ole ollut. yönsä molemmat alkaneet nukkua noin 1-vuotissynttäreiden kieppeillä, toki välillä havahtuvat, mutta jatkavat hiljaa unia, koska nukumme lähellä. eli ei tarvi osata nukahtaa yksin, koska mielestämme pienten lasten ei kuulu nukkua yksin. yöt sujuu älyttömän hyvin näin. niin ja se aikuisten oma aika otetaan illalla olohuoneessa, ku lapset nukutettu nopeasti ja vaivattomasti jo klo 19

Vaan siellä on joku muu lasten kanssa?

eipä mekään mitään olla opetetettu vaan enemminkin totutettu nukahtamaan yksin. Koska se on helpompaa kaikille, koko perheelle.



Nyt 5veellä on kauhea pelkokausi ja täytyy joka ilta nukuttaa, onneksi alle 3v nukahtaa sitten yksin, kun ei voi kahteen paikkaan revetä.

Jos lapsi nukahtaa 20 minuutissa sillä ei ole väliä miten nukahtaa. Jos lapsi nukkuu yönsä pääsääntöisesti heräämättä, niin silloinkaan ei ole väliä. Mutta sanotaanko, että jos nukahtamiseen menee vaikka tunti (tai enemmän) ja lapsi vielä heräilee öisin niin sillä alkaa olemaan väliä. Ja sitten jos niitä lapsia on vaikka enemmän kuin se yksi niin sillä alkaa olemaan pirun paljon väliä.

Olen huomannut et monilapsisessa perheessä, jossa äiti kotona vauvat ja pikkulapset nukahtelevat itsekseen kun ovat väsyneitä. Nukkuvat minkä unta tarvitsevat ja heräilevät omaan tahtiin.



Sääntöperheissä tehdään kaikki kellon tarkkuudella kuuntelematta lapsen kelloa.



Olen miettinyt et onko tämä ehkä yksi tekijä kiukulle ja muulle häirikkökäytökselle. Mene ja tiedä!

tai sitten näissä "sääntöperheissä" on pakko herätä esimerkiksi laittamaan isompia lapsia kouluun tai eskariin yms. On se vaan ihme kun tämä maailma edelleenkin toimii kellon mukaan.

Olen huomannut et monilapsisessa perheessä, jossa äiti kotona vauvat ja pikkulapset nukahtelevat itsekseen kun ovat väsyneitä. Nukkuvat minkä unta tarvitsevat ja heräilevät omaan tahtiin. Sääntöperheissä tehdään kaikki kellon tarkkuudella kuuntelematta lapsen kelloa. Olen miettinyt et onko tämä ehkä yksi tekijä kiukulle ja muulle häirikkökäytökselle. Mene ja tiedä!