Oletteko nähneet ihmistä, joka keskustelee ääneen itsekseen?
Onko sellaiselle jokin termi?
Ei ole hands freetä tms. Ja puhuu aina kun hänet näkee. Kuin keskustelisi. Näyttää melko normaalilta.
Kommentit (36)
Keskustelen joskus itsekseni. Silloin kun.keskityn. Tätä tapahtuu eniten kaupassa. Oikeasti vaan.kuiskailen kun mietin mitä aineita vaikka ruokaan tarvitaan.
Mä puhun usein itseksi 😁 lähinnä semmosta ajatuksen sanoittamista
Itse puhun tosi paljon itsekseni. Kai sitä jotkut hulluuden ensimmäiseksi merkiksikin sanovat mutta itse haluan ajatella että oon vain niin auditiivinen ihminen :) Olen aina oppinutkin parhaiten kuuntelemalla.
Olen. Hän kävi keskustelua äitinsä kanssa päänsä sisällä, mutta puhui ne ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelen joskus itsekseni. Silloin kun.keskityn. Tätä tapahtuu eniten kaupassa. Oikeasti vaan.kuiskailen kun mietin mitä aineita vaikka ruokaan tarvitaan.
Samoin ja kun sen itse tiedostaa niin se on ok.
Mutta mikä termi tuollaista kuvailee? Ap
Kotona puhun paljon itsekseni, julkisilla paikoilla saattaa jokusia sanoja tulla (ihan pienellä äänellä), jos esim. lähden väärään suuntaan tai mietin kaupassa mitä pitikään ostaa. Mun isä puhuu myös paljon itsekseen. Ja ihan normaaleja elämässä pärjänneitä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä termi tuollaista kuvailee? Ap
Itsekseen puhuva.
Sisäinen puhe? Monologi?
On normaalia ja moni tekee sitä, mutta jos ei osaa lopettaa, on vähän outoa.
Mähän puhun itsekin aina itsekseni, joskus höpisen jopa ääneen tai puoliääneen. Ajattelen asioita jotenkin keskustelun avulla, sitä on vaikea selittää. Miten te muut sitten ajattelette? Visuaalisesti? Käsitteellisesti ilman sanoja vai miten?
En tarkoita peruspulliaisen satunnaista itsekseen mutinaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelen joskus itsekseni. Silloin kun.keskityn. Tätä tapahtuu eniten kaupassa. Oikeasti vaan.kuiskailen kun mietin mitä aineita vaikka ruokaan tarvitaan.
Samoin ja kun sen itse tiedostaa niin se on ok.
No ei ole ok, jos se häiritsee muita. Ei kaupassa, mutta vaikka jossain toimistossa missä pitää antaa työrauha.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelen joskus itsekseni. Silloin kun.keskityn. Tätä tapahtuu eniten kaupassa. Oikeasti vaan.kuiskailen kun mietin mitä aineita vaikka ruokaan tarvitaan.
Ihana, kun muutkin tekee tuota.
Oon ite paljon yksin ja oon ehkä siksi alkanu keskustella itseni kanssa. Yritän välttää sitä kodin ulkopuolella, mutta pahoin pelkään, että sitä ihan huomaamatta tapahtuu.
Kaupassa tulee ääneen mietittyä mitä tarvii ja missä ne onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä termi tuollaista kuvailee? Ap
Pitääkö kaikkeen olla termi? Tämä termittäminen on nykyajan sairaus. Kaikkeen pitää joku leima lyödä.
Yksinkertaistaa monimutkaista todellisuutta nämä termit monessa tapauksessa.
Voi kuule näitä hulluja riittää, joilla psykoositila ollut monta vuotta päällä. Puhuvat itsekseen ja elävät harhojen vallassa.
Sairaalassa ihan ammattitauti. Kaikilla samanlaiset kamppeet ja aina jollekin pitää selittää mitä on tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita peruspulliaisen satunnaista itsekseen mutinaa. Ap
Mitä sitten tarkoitat?
Harhojen vuoksi juttelevat eivät varsinaisesti juttele itsekseen vaan heille todelliselta tuntuvan keskustelukumppanin kanssa.
Mitä muita vaihtoehtoja yksinpuhelulle on?
Meidän talossa asuu, kuulen partsille kun tyyppi menee ohi ja haistattelee ja höpöttää kaikenlaista muutakin mielikuvituskaverin kanssa. Itiksen metroasemalla pariin otteeseen aikoinaan näin ja kuulin kun joku tyyppi keskusteli peilin kanssa.