Oletteko nähneet ihmistä, joka keskustelee ääneen itsekseen?
Onko sellaiselle jokin termi?
Ei ole hands freetä tms. Ja puhuu aina kun hänet näkee. Kuin keskustelisi. Näyttää melko normaalilta.
Kommentit (36)
Ääneen ajattelu on ihan normaalia jos asuu yksin niin eihän sitä muuten tulis juuri koskaan suutaan avattua. Sen sijaan harhojen näkeminen ja mielikuvitusolentojen kanssa keskustelu on hulluutta.
Tekeekö teistä muut sitä, että harjoittelevat yksinpuhelulla tulevaa sosiaalista tilannetta ja siinä mahdollisesti käytävää keskustelua? Ite teen tätä etenkin jos jännitän jotain tulevaa tilannetta :D
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö teistä muut sitä, että harjoittelevat yksinpuhelulla tulevaa sosiaalista tilannetta ja siinä mahdollisesti käytävää keskustelua? Ite teen tätä etenkin jos jännitän jotain tulevaa tilannetta :D
Tottakai ihan samalla tavalla kun joku harjottelee puhetta tai joku harjottelee laulamista itsekseen.
Mulla menee järki sellaisista, ei ikinä tiedä puhuuko jollekin vai itselleen. Tiedän yhden tällaisen; "joo, otankin tän tästä..." "mitäs täällä on...?" "Hmmm... mihinkä mä nyt sen jätin" "huhhuh..." "ahaa, ok".. siis supisee tolleen kokoajan vaikka muiden seurassakin. Tulee kieltämättä vähän höpsähtänyt kuva.
Juuh. Yleensä vain lyhyen aikaa onneksi
Mulla on toisinaan tapana
lausua rukous hiljaa ääneen,
samoin meditointimantra.
Teen tämän tietoisesti.
Hengellisyyden harjoittamistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita peruspulliaisen satunnaista itsekseen mutinaa. Ap
Mitä sitten tarkoitat?
Harhojen vuoksi juttelevat eivät varsinaisesti juttele itsekseen vaan heille todelliselta tuntuvan keskustelukumppanin kanssa.
Mitä muita vaihtoehtoja yksinpuhelulle on?
Ehkä tarkoitan sitten tuota harhoissa-vaihtoehtoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita peruspulliaisen satunnaista itsekseen mutinaa. Ap
Mitä sitten tarkoitat?
Harhojen vuoksi juttelevat eivät varsinaisesti juttele itsekseen vaan heille todelliselta tuntuvan keskustelukumppanin kanssa.
Mitä muita vaihtoehtoja yksinpuhelulle on?
Ehkä tarkoitan sitten tuota harhoissa-vaihtoehtoa. Ap
No sellainen ihminen, joka ei itse tiedosta puhuvansa itsekseen, vaan oikeasti uskoo keskustelevansa jonkun toisen kanssa, on sairastunut psykoosiin, mikä voi johtua monista eri syistä.
Yksi työkaveri on sellainen. En koskaan saanut selvää jutuista mutta suu kävi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee järki sellaisista, ei ikinä tiedä puhuuko jollekin vai itselleen. Tiedän yhden tällaisen; "joo, otankin tän tästä..." "mitäs täällä on...?" "Hmmm... mihinkä mä nyt sen jätin" "huhhuh..." "ahaa, ok".. siis supisee tolleen kokoajan vaikka muiden seurassakin. Tulee kieltämättä vähän höpsähtänyt kuva.
Tuo on sellaista "normaalia" itsekseen höpisemistä, omien tekemisten ääneen sanoittamista. Jos joskus oikeasti kohtaat psykoottisen ihmisen keskustelemassa tai riitelemässä näkymättömien ihmisten kanssa, niin huomaat kyllä eron hyvin selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita peruspulliaisen satunnaista itsekseen mutinaa. Ap
Mitä sitten tarkoitat?
Harhojen vuoksi juttelevat eivät varsinaisesti juttele itsekseen vaan heille todelliselta tuntuvan keskustelukumppanin kanssa.
Mitä muita vaihtoehtoja yksinpuhelulle on?
Ehkä tarkoitan sitten tuota harhoissa-vaihtoehtoa. Ap
No sellainen ihminen, joka ei itse tiedosta puhuvansa itsekseen, vaan oikeasti uskoo keskustelevansa jonkun toisen kanssa, on sairastunut psykoosiin, mikä voi johtua monista eri syistä.
Voiko sellainen toimia silti ihan normaalisti elämässä, twistinä vain se, että keskustelee joka paikassa jonkun näkymättömän kanssa, ja voiko se olla pysyvä olotila? Ap
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö teistä muut sitä, että harjoittelevat yksinpuhelulla tulevaa sosiaalista tilannetta ja siinä mahdollisesti käytävää keskustelua? Ite teen tätä etenkin jos jännitän jotain tulevaa tilannetta :D
Joo, jos vaikka pitää soittaa joku "virallinen" puhelu tms. Siis kotona tai muuten jossain omassa rauhassa, voi saada aika pitkiä katseita, jos vaikka kassajonossa alkaa kovaan ääneen jotain työhaastattelua treenaamaan.
esim. hissipitchi on näppärä tapa.
Minä käyn pääni sisällä keskusteluja eri ihmisten kanssa. En kuitenkaan puhu ääneen.
Puhun usein itsekseni autossa. Siellä moni voi luulla ulkopuolelta että olen puhelimessa. Olen normaalihko hyvässä työssä käyvä, veronsa maksava kansalainen. Paljon ajelen yksinäni työmatkoja ja välillä keskustelen itseni, Jumalan tai esim. kuolleiden isovanhempieni kanssa jos sattuvat istahtamaan kyytiin. Olen ajatellut että tietty määrä selväjärkistä sekopäisyyttä pitää ihmiselle sallia 😆 Ja sitä paitsi kuoleman jälkeen ihmisiltä jää turhat painolastit pois ja pääsee heidän persooniinsa tutustumaan paremmin. Esim. Isoäitini on ihan hulvaton ja aina tulossa kyytiin jos vain sallin. Jutellaan kaikesta, miehistä, elämästä, kuoleman outoudesta ja niistä asioista jotka fyysisessä elämässä oli parhaita. Näen nämä kuoleet siis mielessäni tai väreinä, en oikeasti, mutta kuulen heidän puheensa mielessäni. Olen ajatellut että voinhan olla hulluin, mutta haitanneeko tuo.