Onko kenellekään muulle käynyt niin, että työpaikalla on syytetty kiusaamisesta vaikka ette

Koita jaksaa. On varmaan hirveä tilanne. Olet tehnyt sen mitä pitääkin.

Varmaan aika monikin. Kiusaajat harvoin myöntävät tai edes tajuavat käytöstään. 

No johan on taas... Siis mitä olet muka tehnyt, pitäisi olla konkreettisia todisteita asiasta.

Olihan niitä draamoja aina meidän naisvaltaisella alalla. 

Työsuhteet olivat vuosikymmeniä kestäviä ja jokainen tunsi lopulta ne dramaqueenit ja syytettyinä olivat milloin mistäkin ja kuka milloinkin.

Tuo on kyllä vastenmielistä, että pilataan toisten kesäloma juoruilemalla.

Toivotaan, että asia selviää. Ota rennosti.

Vähän vastaavaa on käynyt. Minun tapauksessani esihenkilöt ja lähes koko työyhteisö uskoi tätä, joka koki tulleensa kiusatuksi. Siitä tuli iso juttu ja asiaa tutkittiin, mutta ei löytynyt mitään todistetta hänen väitteilleen.

Minulle kävi niin, että en kestänyt enää olla siinä työpaikassa, onneksi oli määräaikainen työ. Olen jälkikäteen ymmärtänyt, että tällä toisella osapuolella oli myös määräaikainen työ, ja vain toinen meistä sai jatkoa, että ehkä tarkoitus oli mustamaalata minua ja pedata itselle työpaikka. Muuta syytä en keksi.

Pyydät tapaamisen työsuojelun läsnäollessa. Siellä sanot ettet ole missään tapauksessa kiusannut tai tarkoittanut olla ikävä. Pyydät konkreettisia esimerkkejä missä tilanteissa on kiusaamista kokenut. Osa on tosi herkkiä tulkitsemaan tilanteita ja oma historia voi vaikuttaa. Tuossa voitte sopia miten jatkossa toimitaan että voitte työskennellä samassa paikassa eikä väärinkäsityksiä synny. Älä myönnä kiusanneesi jos et ole niin tehnyt, tuo esille että haluat vilpittömästi selvittää väärinkäsitykset että työilmapiiri pysyy asiallisena. 

Mulle kävi niin, että työkaveri itse alkoi jostain syystä tiuskimaan, pyöritteli silmiään, tuhahteli ja piti mykkäkouluja, ja sitten itki pomolle, että minä kiusaan häntä. (En kiusannut. Suhtauduin kuten muihinkin kollegoihin.) Pomo uskoi... hetken aikaa. Kunnes rupesi muiltakin työkavereilta tulemaan ihmettelyjä että mitä showta tämä yksi oikein vetää kun se tiuskii ja kettuilee kaikille. Sai sitten kenkää yt:ssä, ja työpaikan ilmapiiri parani noin 200%. 

Kiitos nro 6, tämä on hyvä toimintatapa. Pyydän heti huomenna tämän tapaamisen. Kaikken kummallisinta on, että tämä henkilö ei sano minulle mitään, on seurassani täysin normaali, kyselee kuulumisia jne. Voinko kysyä häneltä suoraan, miksi ajattelee, että kiusaan? Vai olisiko parasta tehdä.se työsuojelun kanssa?

Olen itsekin aika herkkä ja nyt mennyt pari unetonta yötä tämän asian kanssa, nytkin itkettää.

Kerran yksi työkaveri alkoi pomolle naukumaan että minä en auta häntä eikä minua koskaan näy hänen luonaan konttorilla.

Vastasin rauhallisesti, että minun työnkuvani on nimenomaan olla työmaalla (ei konttorilla) ja mikäli sinulle tulee kysyttävää, sinulla on minun puhelinnumeroni, olet viimeksi soittanut minulle 6kk sitten. Sähköpostiakin voit laittaa, sielläkään ei ole viestiä aiheeseen liittyen. (En koskaan nollaa puheluhistoriaa/viestejä/sähköposteja, joten asia oli helppo todentaa).

Mulla kävi nuorena kahdesti niin että annettiin rumaan sävyyn palautetta mun asenteesta ja käytöksestä. Valittajat oli sellaisia joiden tehtävä oli ottaa multa määräyksiä vastaan mutta en ollut esimiesasemassa heihin nähden. Mulla oli silloin nuorena jotenkin ajatus, että jos mulle maksetaan siitä päätöksenteosta ja heille ei niin en sotke heitä päätöksentekoon ollenkaan enkä puhu heille niistä työjutuista kuin välttämättömät. Lisäksi mulla oli jotenkin huono itsetunto enkä osannut ajatella, että he olisivat halunneet jotenkin jutustella niitä näitä mun kanssa. Joten kyllähän se mun käytös oli aika karua varmasti, sellaista "Tee tämä, tee tuo" -tyylistä viestintää. Mutta näiden palautteenantajienkin tapa antaa sitä palautetta oli huutaminen muiden edessä, ja varsinkin ekasta kerrasta menin täysin shokkiin ja aloin itkeä. Ja siis täytyy vielä selkeämmin tähän nyt kirjoittaa että missään nimessä tarkoitukseni ei ollut ollut olla ilkeä tai edes mitenkään lakoninen tai etäinen, en vaan ollut jotenkin osannut riittävästi arvioida miltä se mun sävy ulkopuoliselle vaikuttaa. Ja mun mielestä jos 20+ pieni tyttö on jotenkin lyhytsanainen töissä niin kyllä aikuisten naisten pitäisi osata ottaa huomioon että todennäköisin syy tälle on ujous, jännittäminen ja huono itsetunto, joihin ei huutaminen auta. 

...Siis kuulin vasta esimieheltäni, että hän on käynyt valittamassa minusta. Työkaveri on ihan normaalin oloinen, en käsitä, miksi ei sano minulle, jos jokin vaivaa.

XDDDDDDDD 

Vierailija kirjoitti:

Ei se turhasta ole valittanut

Kyllä niitä löytyy, valitettavasti.

On ollut vastaava case. Tein itse valituksen kiusaavasta työkaverista muutaman muun työkaverin kanssa. Asiaa käsiteltiin ja käsiteltiin eikä kiusaaja ikinä ymmärtänyt mitä oli tehnyt. Tiuskiminen ja jatkuva kiukuttelu oli hänestä normaalia keskustelua ja väsyneenä siihen on kuulemma oikeuskin. Onneksi sain uuden työn.

Meillä työkaverilla oli ilmeisesti mielenterveysongelmia ja koki tulleensa kiusatuksi muutaman ihmisen toimesta. Hänkään ei aluksi osannut kertoa miten, sitten syynä oli varsin arkiset keskustelut ja yhden työkaverin paha katse. Tällä pahasti katsoneella on välillä sellainen resting bitch -ilme, mutta työkaveri ei suostunut uskomaan, ettei kyseessä olisi juuri häneen kohdistettu pahantahtoisuus.

Hommaa setvittiin koko työyhteisön voimin kunnes kiusattu sai muita töitä. Itseäni on kiusattu koulussa, joten olin aluksi kovasti kiusatun puolella, mutta tulin siihen tulokseen, että kiusaaminen voi olla myös kuviteltua.

Aikuiskoulutuskeskuksessa aikoinaan vuosia sitten yksi (oppilas) nainen yritti aina väkisin udella asioita käytävällä istuessa ja kun sanoin että lopettaa sen julkisesti, se käännettiin niin että minä olen kiusaaja tai hullu. Opettaja kuulusteli. Ja numerot saatiin myös alas todistukseen. Lisäksi neuvoja ei saanut kysyessä lopputyöhön (se oli yleinen käytäntö), vaikkei tiennyt miten se tehdään, siellä ei koskaan ollut neuvontaa. Samoin vaikeasta matematiikasta olisi pitänyt selvitä yksin.

Zoomer-tuijotatko?

Minua syytti kiusaamisesta se henkilö, joka oikeasti kiusasi minua, häiritsi työtekoa, vähätteli tekemisiäni, puhui selän takana jne. Kanteli esihenkilölle, kun kehtasin pyytää apua erityisen kiireisessä tilanteessa ja hänellä oli aikaa seisoskella kädet taskussa häiritsemässä toista työkaveria.

Luulen, että syynä oli se, että hän joutui joskus pitämään talvilomansa muulloin kuin koulun hiihtolomaviikolla, koska minä tarvittaessa kutsuttavana ilmoitin, etten ole sillä viikolla käytettävissä. Hän oli jo vuosia varannut lomamatkan jo hyvissä ajoin hiihtolomaviikoksi, eikä silloinen pomo koskaan puuttunut asiaan, vaikka meitä oli  10 työntekijää, joilla oli pieniä koululaisia kotona.

Vaihdoin ensin määräaikaisesti omasta pyynnöstä toiseen työpisteeseen ja sen jälkeen lopetin kokonaan. Itse asiassa vaihdoin kokonaan alaa ja siitä olen onnellinen.

Sanon yleensä, että "voi voi, koita kestää", ja tilanne päättyy siihen.

Ei ole.