Mikä mulla on, kun tarvitsen miehiltä jatkuvasti huomiota?

En välitä kenenkään ihailusta.

Jäitkö isäsi ihailua vaille?

joskus käynyt mielessä oisko mitään tekemistä sen kanssa että isä ei asunut luonamme kun olin lapsi.

eli en voi sanoa olevani naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, nuorena sitä vaan kuvitteli että pitää tehdä mitä odotetaan.



Lisäksi olen ollut niin pitkään saman miehen kanssa etten ole paljoa ehtinyt olla vapaana. Huomiota olen aina saanut jonkin verran, en silti ole osannut koskaan flirttailla tai hakea huomiota.



Nyt kolmikymppisenä olen huomannut että saan paljon enemmän huomiota kuin nuorempana, ympärilläni muut naiset ovat lapsia saatuaan ryhtyneet täyspäiväisiksi äideiksi, mikään ei enää tunnu kiinnostavan kuin lapset eikä välitetä vaikka on muututtu niin mammoiksi.. Lapseni on mullakin maailman tärkein juttu mutta on muukin elämä olemassa. Nautin flirtistä ja eniten sitä on 10-20 vuotta vanhempien miesten kanssa, koska jostain syystä kokemus viehättää mua.



Ja tästä ei kannata vetää herneitä, en koe olevani mitenkään parempi kun en linnoittaudu kotiin lisääntymään niin ettei tarvitse töihin mennä, mulle se ei vaan ole elämää.

Koen ihan samoin!

Ja isäsuhteessani ei ole mitään vikaa..

Oiekastaan tekstisi on kuin minun näppäimistöstäni :)



Olen analysoinut itseni, ja uskon,e ttä tämä huomionhakuisuus on tarvetta todistella itselle olevansa vielä muidenkin silmissä hyvännäköinen. Koskaan en ole pettänyt, enkä myöskään petä, ei ole tarvetta. On se silti kiva flirttailla muiden miehien kanssa omatunnon mukaan, en kuitenkaan koskaan flirttaa niin, että miehet saisi minulta vääranlaisen viestin.

Jostain syystä kuvittelen myös, että kun saan muilta miehiltä huomiota, tiedän oman mieheni pitävän minusta vielä tiukemmin kiinni. mustasukkainen hän ei kuitenkaan ole. Luulen myös, että mieheni on iloinen siitä, että saan huomiota muilta, kun hän voi sitten tulla minut "noutamaan" tyytyväisenä ja näyttää muille, ettätämä nainen on minun :) Hassua...

En varsinaisesti flirttaile mutta minulle on hyvin tärkeää miesten ihailu ja se että näytän hyvältä esim. mieheni ystävien silmissä. En siis ole muista miehistä kiinnostunut edes mutta haluan vaan kaikkien kuolaavan perääni ja käytänkin paljon aikaa itseeni. Minulla varmaan taustalla vaikuttaa se että olin isäni silmäterä, kuljin aina isän mukana ja olin erityisasemassa, isä oli hyvin suojeleva ja kaikin puolin hyvä isä siis mutta ehkä nosti minua liikaa jalustalle.En varsinaisesti flirttaile mutta minulle on hyvin tärkeää miesten ihailu ja se että näytän hyvältä esim. mieheni ystävien silmissä. En siis ole muista miehistä kiinnostunut edes mutta haluan vaan kaikkien kuolaavan perääni ja käytänkin paljon aikaa itseeni. Minulla varmaan taustalla vaikuttaa se että olin isäni silmäterä, kuljin aina isän mukana ja olin erityisasemassa, isä oli hyvin suojeleva ja kaikin puolin hyvä isä siis mutta ehkä nosti minua liikaa jalustalle.

Tosiaan tuo isäsuhde. Olen aina ollut isän tyttö ja meillä on ollut lämpimämmät välit isän kuin äidin kanssa mutta isäni oli kyllä sellainen uraisä, joka oli paljon pois kotoa. Saattaa hyvin johtua siitä. Toisaalta isäni on ollut ehkä vähän samanlainen kuin minä. En usko hänen koskaan pettäneen äitiä mutta nyt kun ajattelen isääni niin tosiaan hänellä oli paljon naispuolisia ystäviä (jotka näin jälkeenpäin ajateltuna olivat toki lääpällään häneen).



Sinä joka kommentoit, että olet saanut nyt vanhempana huomiota ja kerrot, että et ole sellainen 1000% vain äiti. Luulen, että meissä on jotain samaa. Voi olla itsekin vähän poikkean äitistereotypiasta siinä mielessä, että olen ehkä pystynyt tekemään muutakin kuin olemaan täysipäiväinen äiti, vaikka lapset ovat tietenkin tärkeintä. Asialla voi olla vaikutusta siihen, että saa miehiltä enemmän huomiota.



Mutta yhtä kaikki mua on alkanut tämä piirre itsessäni häiritsemään ja mietin, miten sen voisi kitkeä pois. No kun 4 vuoden kuluttua tulee 40 vuotta täyteen ja vähän alkaa paikat roikkumaan niin eiköhän sitä itsekin tajua lopettaa, kun ei ole enää ihailijoitakaan :)