Inhoan mun miestä, voiko tästä tulla normaalia suhdetta enää?

Ahdistaa taas. Tänään aamulla mies huusi mulle raivoissaan kun en ole järjestänyt mitään kivaa tulevalle hääpäivälle. Oli siis puhetta että vois mennä jonnekin ja aamulla selvisi että en ole varannut mitään erikoista viikonlopuksi.



Pitäis varmaan ostaa sille yhden hengen hotellipaketti niin molemmat olis tyytyväisiä.

täällä kiukutellaan,joka asiasta! siis aivan käsittämättömistä asioista,kuten jos olen 10min pidenpään illalla lemmikin kanssa ulkona,jos en heti vastaa hänelle,kun puhun puhelimessa jonkun toisen kanssa,jos pyydän häntä tekemään jotain (jonka hän 5% mahdollisuudella tekee 2tunnin päästä,tai ei ollenkaan)astiat yms jätetään levälleen,vaatteet lattialle,hingutaan kaveriporukalla ulos viikonloppuisin melko usein,,ja minulle sanotaan "mee säkin siitä vittu töihin" nyt en pese tän ukon vaatteita enää ollenkaan,niin kylläpä on mennyt samat vaatteet päälle useampana päivänä :D kerta minä en täällä tee mitään,niin en sitten v*tt* tee! jos asia olisi niin päin että herra kiukku olisi kotona ja minä töissä,niin en todellakaan voisi kuvitella hoitavani vain työasiat ja tuhlaavani palkkani omaan viihteeseen,mutta miehen aivoilla näköjään näin voi kuvitella. olisin melko onnellinen jos mun herra kiukku ei rakastaisi mua yhtään,niin voitaisi olla vain "kavereita" :D

Ja muistele myös sitä viisautta, että viisaampi väistää. Aina ei tarvitse alkaa riidellä vaikka toinen vaikuttaisikin riidanhaluiselta. Kukaan ei voi riidellä yksin.

Mulla on ilkeilevä ja syyttelevä mies. Hän on itse sanonut, että olen äärettömän kiltti ja hyväluontoinen, ja että hän käyttää sitä joskus hyväksi.

Jos hän haastaa riitaa, yritän aikani sovitella tai kääntää asiaa jopa leikiksi (erittäin suuri virhe!), mutta hän ei hellitä ennen kuin saa minut raivostumaan. Sitten hän ikään kuin rentoutuu tyytyväisenä ja menee äärestä laitaan, eli on yhtä hymyä ja sanoo vittumaisesti, että koittaisit vähän hillitä itseäsi.

On järkyttävää ja raskasta elää tuollaisen tuuliviirin kanssa. En tiedä onko hän ns epävakaa tai rajatilapersoonallisuus, mutta sen tiedän, että normaali hän ei ole. Ei sellaiseen tyyppiin päde mitkään naistenlehtien antamat miehenkäsittelyneuvot.

Ahdistaa taas. Tänään aamulla mies huusi mulle raivoissaan kun en ole järjestänyt mitään kivaa tulevalle hääpäivälle. Oli siis puhetta että vois mennä jonnekin ja aamulla selvisi että en ole varannut mitään erikoista viikonlopuksi. Pitäis varmaan ostaa sille yhden hengen hotellipaketti niin molemmat olis tyytyväisiä.

Ihan hirveä kynnys kuitenkin alkaa rikkomaan perhettä. Isä on sellaisenaakin lapsille todella tärkeä ja tiedän että lasteni maailma järkkyisi pahasti jos eroaisimme.



Meillä ei ole kuitenkaan alko-ongelmaa, fyysistä väkivaltaa tai taloudellista ahdinkoa. Ja joo, tiedän että tämä henkinen puoli on myös vakava väkivallan muoto ja lapset sitä kuulee mutta kuulisivat varmaan (varsinkin) eron jälkeenkin. Voin vaan kuvitella miehen ja anopin kampanjoinnin.



no, kunhan pohdin taas... ap

niin tässä:



- opettele kommunikoimaan tyynesti

- hillitse itsesi

- tee toimintasuunnitelma mitkä asiat toisten täytyy oppia

- ole kohtelias kaikille perheenjäsenille

- huolehdi perheesi hyvinvoinnista

- päätä ettet reagoi miehesi v-luun kokonaiseen kuukauteen

- käy lenkillä tai jossain kuntoilemassa

- vastaile kiperiin juttuihin ihanko totta, aivan, totta, hyvä juttu...



En tiedä miksi mutta naiset ovat avainasemassa perheensä hyvinvointiasiassa. Kannattaa kokeilla vaikka hammasta purren!!

Ja muistele myös sitä viisautta, että viisaampi väistää. Aina ei tarvitse alkaa riidellä vaikka toinen vaikuttaisikin riidanhaluiselta. Kukaan ei voi riidellä yksin.

Mulla on ilkeilevä ja syyttelevä mies. Hän on itse sanonut, että olen äärettömän kiltti ja hyväluontoinen, ja että hän käyttää sitä joskus hyväksi. Jos hän haastaa riitaa, yritän aikani sovitella tai kääntää asiaa jopa leikiksi (erittäin suuri virhe!), mutta hän ei hellitä ennen kuin saa minut raivostumaan. Sitten hän ikään kuin rentoutuu tyytyväisenä ja menee äärestä laitaan, eli on yhtä hymyä ja sanoo vittumaisesti, että koittaisit vähän hillitä itseäsi. On järkyttävää ja raskasta elää tuollaisen tuuliviirin kanssa. En tiedä onko hän ns epävakaa tai rajatilapersoonallisuus, mutta sen tiedän, että normaali hän ei ole. Ei sellaiseen tyyppiin päde mitkään naistenlehtien antamat miehenkäsittelyneuvot.

Eikö teillä aikuiset ihmiset ole mitään käytöstapoja? Ei kenellekään puhuta noin eikä tuollaiset sanat edes kuulu sivistyneen ihmisen sanavarastoon. Voi Luoja, mitä kaikkea täältä voi lukea. Itse en ole esimerkiksi kuullut mieheni kiroilevan lähes kymmenen vuoden aikana kuin kerran, kun hän satutti kipeästi itseään vahingossa. Kertaakaan hän ei ole minua haukkunut enkä minä häntä. Ei tulisi mieleenkään ottaa aikuista lasta passattavaksi. Kyllä se lähtee siitä, että perusolettamus on ystävälliset käytöstavat ja kumpikin siivoaa omat sotkunsa.

Ap, tuo on aivan kuin meillä... Meilläkin 13 vuotta yhteiseloa, mies on aina ollut "hankala", kai tyhmänä ajattelin ennen, että hän muuttuisi... Mutta ei! Aina on joku "hyvä" syy olla pahalla tuulella, vittuilla jne (juuri kuten tuossa sinunkin luettelossasi). Minä olen mielestäni hyväntahtoinen ja kiltti ihminen, enkä vain omasta mielestäni vaan muidenkin, mutta mieheni mielestä olen aivan kauhea. Ainakin jos hänen puheisiinsa on uskominen.



Eroa olen miettinyt usein, mutta kuten sinullakin ap, kynnys siihen on suuri, en halua rikkoa lasten perhettä, olisin taloudellisesti TODELLA tiukoilla, joutuisimme muuttamaan pois alueelta jolla nyt asumme, lapset joutuisivat vaihtamaan kavereita jne. Joten kai minäkin vaan joudun sinnittelemään. :(



Mainittakoon nyt sellainenkin juttu, että minulla on "toinen mies" jonka kanssa vietetty aika tuo elämääni kaikkea sitä, jota en kotona ole pitkään aikaan saanut. Tämä mies hellii ja huomioi, ei ikinä sano pahasti jne. Voin sanoa, että hänen olemassaolonsa takia jaksan paljon paremmin arkea!

Tänään sain kuulla olevani laiska. Siitäkin huolimatta, että mies ei tee kotona mitään ja minä taas teen kaiken. Ei jaksa sellaista vitun lässytystä kyllä kuunnella yhtään.....!

just näitä ihme syytöksiä, puolustauta ei voi kun tulee riita. Riitelyyn tarvitaan 2 joo. Esitän sitten lapsille reipasta vaikka isä on ilkeä. Lapset luulee että elämän kuuluukin olla näin... Ei kiva.



En ole täydellinen, tiedän. Mutta en jaksa aina ennakoida kaikkia tilanteita mistä voi tulla riita.

meillä nuo turhat riidat alkaa yleensä siitä, että minä pyydän/käsken (=nalkutan ja vingun miehen sanoin) laittamaan omat kamansa niille kuuluville paikoille, esim vaatteet pyykkikoriin, astiat keittiöön, luetut lehdet eteisen lehtikeräykseen jne. Ja kun sanon noin, niin minä olen laiska... Siis mitä vittua?! Onbko se MUN laiskuutta, kun en korjaa hänen, aikuisen miehen, jälkiä! Tämä asia ihan todella painaa mua, ja suoraan kiukkuhermoon... Alan saada tarpeekseni näistä jutuista ihan täysin.

Ja muistele myös sitä viisautta, että viisaampi väistää. Aina ei tarvitse alkaa riidellä vaikka toinen vaikuttaisikin riidanhaluiselta. Kukaan ei voi riidellä yksin.

mies vaan valittaa vaikka minä teen kaiken. Ja mieheni sanoo että minun pitääkin tehdä kaikki, kun olen kotona äitiyslomalla ja hän käy töissä.

Ja muistele myös sitä viisautta, että viisaampi väistää. Aina ei tarvitse alkaa riidellä vaikka toinen vaikuttaisikin riidanhaluiselta. Kukaan ei voi riidellä yksin.

kylläpä sinä oletkin fiksu.. Tai et. Kyllä jäis moni avioliitto solmimatta, jos ihmiset näyttäis todelliset tapansa muutaman ekan vuoden aikana.

Ja jos siitä tulee riita, että aikuisen ihmisen pitää siivota OMAT jälkensä, niin kertoisitko, miten se tarkalleen ottaen on riidanhakua?

mies vaan valittaa vaikka minä teen kaiken. Ja mieheni sanoo että minun pitääkin tehdä kaikki, kun olen kotona äitiyslomalla ja hän käy töissä.

Miehet on NIIN tyhmiä...

Ja muistele myös sitä viisautta, että viisaampi väistää. Aina ei tarvitse alkaa riidellä vaikka toinen vaikuttaisikin riidanhaluiselta. Kukaan ei voi riidellä yksin.

kaikki kotityöt yksin, kun asioista ei saa huomauttaa toista (= nalkuttaa)?

Mies huutaa ja mä nielaisen, lapset ajattelee että noin se menee. Miehen ilkeily ei lopu siihen että olen hiljaa.



Tänään huono tuuli alkoi siitä, kun olin töissä 1h kauemmin kuin alkuperäisessä työvuorolistassa. Olin merkinnyt päälle uuden ajan 2 vkoa sitten. Mies huutaa kun en tullut alkuperäiseen aikaan ja miksi en ilmoittanut hänelle että aika on muuttunut.



No, olisin voinut soittaa töihin ja muistuttaa (tämä ei siis käytännössä vaikuta mihinkään) mutta kas, en thnyt niin. Olisi pitänyt ennakoida ja välttää riita. Riita jatkui siitä kun sanoin, että tieto on ollut kalenterissa 2 vkoa (eli puolustauduin).



ap

Että vältä riitaa, jos mies sanoo vitun ämmäksi niin hymyillään vaan?

Tänään esim. kun sanoin ettei kaupasta tartte ostaa kaikkea turhaa kun ei ole varaa niin mies sanoi et on se kumma kun ei mies saa ite ostaa mitä haluaa. Sanoin että saisit jos tienaisit enemmän eikä perheen tartteis elää niin tiukilla niin se huus et "mene sinä vittu töihin,miks mun pitäis vaan tienaa." (olen hoitovapaalla ja odotan viimesilläni kuopusta:D).



Eilen huusi mulle että etkö sä nopeemmin voi tulla sitä mäkeä ylös. Mua itkettää kun mietin noita,se niin lupas että tää raskaus on erinlainen ja se on tukena ja hemmottelee mut piloille eikä vaadi multa mitään. Tiesin ettei niin tule tapahtumaan,eikä tarvitsekkaan,mut että ihan vastakohtanen käytös... Mun lapsi on masentunut jo kun se syntyy,ei yhtään iloa oo saanut kokea 8 kuukauteen,eiks vauva tunne äidin tunteet?!