Miksi ihmisten loukkaaminen tuntuu hyvältä?

eli kun joku käyttäytyy typerästi/itsekeskeisesti tms. ja onnistun sanomaan siihen suorat sanat, jotka pistävät kyseiselle henkilölle jauhot suuhun.



Sen sijaan en nauti esim. potkitun potkimisesta tms.

itse nautin loukkaamisesta ainoastaan silloin kun toinen tarvitsee silmien avaamista. Kaikkein tyydyttävintä on ilkeily paskantärkeille itsensäylentäjille, jotka luulevat tietävänsä kaiken (eli perus-av-mamma).

joille nautinto on selkeä, päätellen siitä miten systemaattisesti ja salakavalasti tällainen "loukkaaminen" toteutetaan. Heissä kaikissa on ollut järjestäen jotain vikaa.

sillä niinkuin juuri tein avauksen vituttaa aina olla se jota loukataan. Vuoron vieraissa siis. Olemalla ystävällinen ja myötätuntoinen, et saa tässä maailmassa yhtään mitään. Pahan mielen vain..



T: katkera ja vittuuntunut

oikein ap, anna palaa! Ei kannata jäädä loputtomiin kuuntelemaan loukkauksia ja vittuilua. Ystävällisyys ja tietty napakka puoliensa pitäminen ilkeitä ihmisiä vastaan eivät sulje toisiaan pois. Harmillista vain että ystävälliset ihmiset usein pilataan ilkeilijöiden taholta, ja pian ollaan kaikki katkeria ilkeilijöoitä toisillemme. Muista siis antaa paskaa silmille oikeille henkilöille, ja varaudu siihen etteivät nämä tykkää siitä jos eivät ole tottuneet siihen.

mun on suorastaan paha olo, kun on pakko kertoa ihmisille ikäviä asioita. Yritän senki ntehdä aina mahdollisimman kauniisti, ystävällisesti ja kannustavasti.



Minä en ole vittuilemalla ja ilkeilemällä koskaan saanut mitään, mutta asiallisella ja kohteliaalla käytöksellä olen päässyt tärkeään asemaan töissä ja mkuavaan perheeseen ja ystäväpiiriin privaelämässä.

jotka on vittumaisia muille, tai yrittävät päteä jossain asiassa mistä eivät tiedä mitään. Lisäksi nautin kun teen sen asiallisesti enkä sorru mihinkään "vittu mikä ruma urpo säki oot"-tyyppiseen kirjoitteluun.