Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

On aina ollut pieniruokainen ja nyt vanhempana syö kuin lintu. Ei meinaa millään tajuta, miten paljon meidän perhe syö, ja aina uhoaa että no nyt on kyllä niin paljon ruokaa että varmaan riittää ja saatte sitten mukaan loput jne. Ja aina, ihan aina loppuu kesken / menee viimeistä murua myöten ;D Kerran oli jopa 3 perunaa varattu per syöjä näillä "jättiruokapäivällisillä" sekä yksi luullinen kanankoipi per ruokailija.. kastike oli kyllä herkullista, mutta en vaan voi käsittää että miten tuossa nyt oli olevinaan niiiin paljon sitä ruokaa että suunnilleen omat muovipurkit käskettiin ottaa mukaan jämiä varten ;)

mutta minulla on tapana varata aina syötävää liian vähän. Ollaan ilmeisesti itse suht vähäruokaista porukkaa, koska aina kun on vieraita, joku ruoka loppuu kesken. Tämä on myös vakionaurunaihe tuttujen kesken ja joka kerta uhoan, että nyt on varmasti tarpeeksi ruokaa, mutta silti tosiaan yleensä joku ruokalaji loppuu kesken. Sorry.

jolla aina tahtoo ruoka loppua kesken. Ei siinä mitään, asuu lähellä ja tiedostan asian, emme mene kauhean nälkäisenä sinne. Mutta mikä tilanteessa on noloa, on oma mieheni, joka ei kielloista ja sanomisesta huolimatta tajua, ettei saa syödä ahneesti. Pitää ottaa pieniä annoksia ko. paikassa. Eikä millään muotoa saa syödä paljoa jotain tiettyä lajia. Muutoin kaikki ei varmasti saa.



Ärsyttää ettei aikuinen ihminen opi huomioimaan muita, vaikka kuinka on olevinaan huomaavainen muuten.

Ja sitten ei sielläkään ole ruokaa varattu riittävästi ja se on outoa...

Ja olen kyllä itse keittiöalalla, että osaan varata ruokaa PALJON...

Anopille olen huono miniä, kun en syö koko ajan ja ota viittä kertaa ruokaa lisää...

Ja tosiaan jossain juhlissa on tarjottu vaan peruna-purjososekeittoa...

KAverin kanssa meni välit poikki, kun kävi meillä, ni aina oli nälkä. No jossei meillä ollu mitään, ni kauppaan ja tekemään, mutta ku käytiin siellä, ni hyvä ku mehua sai. Sekin piti pyytää...

Ei voinut ymmärtää hän, että miksi vedin herneen nenään, pikkusieluinenhan varsin olin.

(no oli siinä muutakin, mutta tuo taittoi kamelilta selän)

kun ystävän tupareihin oli varattu ruuaksi oikein YKSI suolainen piirakka!! Todellakin, ei mitään muuta. Siitä sitten jokainen yrittää ottaa n. sentin siivuja että riittää edes joka toiselle vieraalle. Juomatarjoilusta vastasivat toki myös vieraat itse.



Saman vuoden puolella oli uusi muutto ja uudet tuparit. Sinne tajusin onneksi ottaa juomien lisäksi hieman omia eväitä mukaan. Onneksi todellakin -tarjottavia ei ollut edes sitä yhtä piirakkaa... :)



Todella vaikea käsittää. Itse pidän kunnia-asiana, että meiltä lähdetään kylläisenä ja ruoka on aina hyvää ja sitä on riittävästi.

Tunsin aikanaan erittäin rikkaan naisen, joka oli kuuluisa nuukuudestaan. Hän kyllä aina tarjosi jotain ja kaikki oli kauniisti esillä, mutta hyvin niukasti oli tarjottavaa. Kerran oli pienet keksit asetettu tarjoiluvadille niin että jokaiselle oli yksi. Ikäänkuin keksit olisivat olleet vaikkapa leivokset. Yleensä kai keksit ovat kulhossa isona kekona. No ihana ihminen muuten, mutta pikkuriikkisiä annoksia söi itse ja tarjosi muille.

kun ystävän tupareihin oli varattu ruuaksi oikein YKSI suolainen piirakka!! Todellakin, ei mitään muuta. Siitä sitten jokainen yrittää ottaa n. sentin siivuja että riittää edes joka toiselle vieraalle. Juomatarjoilusta vastasivat toki myös vieraat itse.

Saman vuoden puolella oli uusi muutto ja uudet tuparit. Sinne tajusin onneksi ottaa juomien lisäksi hieman omia eväitä mukaan. Onneksi todellakin -tarjottavia ei ollut edes sitä yhtä piirakkaa... :)

Todella vaikea käsittää. Itse pidän kunnia-asiana, että meiltä lähdetään kylläisenä ja ruoka on aina hyvää ja sitä on riittävästi.

Rapujuhlissa on tosiaankin rapuja ruokana...

Kyllä. Olen kokenut suvussa kulkeneet vuosikymmenet pitkät rapujuhlaperinteet, siellä tosiaan on myös rapuja. Sillä juhlistetaan erilaisia loppukesän antimia, joten siellä on myös muuta vuodenaikaan liittyvää ruokaa. Idea on, että juhlitaan loppukesän antimia, joita on käytetty monipuolisesti. Kun jokaista lajia syö vähän, niin silloinkin vatsa on aivan täysi. Perinteisesti rapuja ei ole niin paljoa ollut jaettavaksi, vaan maha on täytetty muulla, ravuilla on herkuteltu. Nykyään rapuja tietenkin saa helposti kaupasta, mutta ei rapujuhlan idea ainakaan oman kokemukseni valossa täyty, jos pöydät ei notku ERI ruokia.

pääruoka sitten aina erikseen hieman myöhemmin. Ihanaa esim. huvilakauden päättäjäisjuhlissa Venetsialaisissa!

joka välissä kaivoi nenäänsä, söi nenäräkäänsä tai muuten vain nuoli sormiaan kun ne kastuivat esim tomaatin pilkkomisesta. Arvatkaa vain, söinkö salaattia...

jolla aina tahtoo ruoka loppua kesken. Ei siinä mitään, asuu lähellä ja tiedostan asian, emme mene kauhean nälkäisenä sinne. Mutta mikä tilanteessa on noloa, on oma mieheni, joka ei kielloista ja sanomisesta huolimatta tajua, ettei saa syödä ahneesti. Pitää ottaa pieniä annoksia ko. paikassa. Eikä millään muotoa saa syödä paljoa jotain tiettyä lajia. Muutoin kaikki ei varmasti saa.

Ärsyttää ettei aikuinen ihminen opi huomioimaan muita, vaikka kuinka on olevinaan huomaavainen muuten.

ja puollustaa miestäsi!

HUONO emäntä varaa naftisti ruokaa vieraille!!!

kyllä mä varaan tarjottavia sen verran,että riittää vaikka kotiin viemisiksi!

mikään olisi niin noloo,kun että vieraille jäisi nälkä!

t.näin hämeessä ainakin (juu zoukilla toi nikki..)

Ystäväni mökillä vierailessa tämän äiti toimi emäntänä ja teki ruokaa joka oli paistettua jauhelihaa isoina köntteinä, vettä ja suolaa. Siinä oli kyllä pitkästä aikaa vaikea saada ruokaa alas.

joka välissä kaivoi nenäänsä, söi nenäräkäänsä tai muuten vain nuoli sormiaan kun ne kastuivat esim tomaatin pilkkomisesta. Arvatkaa vain, söinkö salaattia...

YÖKS!!!

Ystäväni mökillä vierailessa tämän äiti toimi emäntänä ja teki ruokaa joka oli paistettua jauhelihaa isoina köntteinä, vettä ja suolaa. Siinä oli kyllä pitkästä aikaa vaikea saada ruokaa alas.

Juuri näin! Mulle on opetettu pienestä pitäen että vieraille katetaan pöytä valmiiksi ja ruoka tehdään huolella, ei todellakaan niin että sanotaan vain että "ottakaa tuolta kaapista mitä haluatte" kuten useassa paikassa on tapana. Ei herranjumala kehtaa alkaa tonkimaan muiden kaappeja. Vieraat aivan varmasti saavat meillä syödäkseen, jollei ruoka riitä niin äkkiäkös sitä kokataan lisää.



Mutta röyhkeää silti on kyllä ahnehtia lautaset kukkuroilleen jotain tiettyä ruokaa, esimerkiksi juuri pihvien kanssa. Pihvejä otetaan yksi kerrallaan niin että kaikki saavat ainakin yhden, sitten vasta voidaan katsoa riittääkö santsata.



Jos ei ole varaa pitää isoja kekkereitä vaan halutaan tarjota pelkkää näkkileipää vedellä niin siinä kannattaa miettiä kahdesti että alkaako mitään järjestämään.

käymme aina joskus ystäväperheessä kutsuttuna syömässä. Olemme joka kerta ihan äimänä, sillä sama toistuu aina, vuodesta toiseen. Jos meitä on paikalla vaikka kahdeksan, tarjolla saattaa olla vaikka salaattia, pari perunaa per nenä ja isoja pihvejä 8 kpl. Ystäväperheen mies ottaa lautaselleen tyyliin viisi perunaa ja kolme pihviä, ja osa jää kokonaan ilman. Sitten taas ihmetellään, mitä loput syövät.

*repsahtelee*

Köyhä kaverini (opiskelija) pyytelee kylään mennessä ruokarahaa, jotta saadaan molemmille ostettua ruokaa. Käyttää muutaman euroa johonkin halpispirkkaan ja loput rahoista pitää itsellään :S Köyhä saa olla, mutta ahne.. Eipä tule enää käytyä vaikka kutsu kävisikin.

Tänä kesänä ystäväperheemme kutsui meidät grillibileisiin. Tiedustelin etukäteen, onko nyyttärit, mitä tuodaan ja kuinka paljon porukkaa tulee. Ikinä en saanut selkeää vastausta. No, me sitten miehen kanssa ostettiin niin iso pala naudanlihaa, että siitä sai 10 pihviä. Leikattiin, nuijittiin ja marinoitiin.



Perillä paljastui, että kyseessä oli emännän synttärit. Meitä oli kolme perhettä paikalla. Grilli oli lämpimänä ja jokainen sai ihan itse grillata tuomisensa ja syödä ne. Oli tosi outoa istua saman pöydän ääressä ja vääntää itse sisäfilepihviä, kun vieressä yhdet syö grillimakkaraa. Eikä ne suostuneet ottamaan meiltä pihvejä, vaikka kuinka tarjottiin ja sanottiin, että ihan tarkoituksella ostettiin kaikille. Oudoimmat grillibileet ikinä. Olen tottunut siihen, että tällaisissa tilanteissa kaikki syö kaikkea.



Serkkuni lähti vuodeksi ulkomaille ja kutsui sukulaiset läksiäisiin. Tarjolla oli pataruoka, johon hän oli tyhjentänyt kaapista kaiken mahdollisen, mausteista alkaen. Sapuska oli niin tulista, ettei oikein pystynyt syömään. Samoin kaikki viinakset oli kaadettu yhteen saaviin booliksi. Erikoisen makuista.



Yksi ystäväni on loistava leipomaan. Heillä on vaan aina niin saastaista, että ällöttää syödä heillä. Keittiön kaikki pinnat notkuu likaisia astioita ja kissat kiipeilee niitä nuolemassa. Roskis haisee ja tursuu jätteitä. Lattia on tahmea. Sen lemun keskellä tuntuu inhottavalta syödä mitään, varsinkaan, kun kaapeista kaivellaan viimeisiä puhtaita astioita ja tyhjennetään niistä ensin kuolleet kärpäset pois... Olen aina yrittänyt koventaa luontoni, hymyillä, kehua leivonnaisia, olla huomaamatta saastaisuutta ja ajatella, että vastustuskyky vaan vahvistuu. Enpä ole vielä saanut ruokamyrkytystä.



Olen itse varsinainen teefriikki. Yksi ystäväni sitten tuli kerran kylään ja ilmoitti jo ovelta, että hän juo nykyisin vaan vihreää teetä. No, latasin pöytään arsenaalin kuutta erilaista vihreää laadukasta teetä, eri puolilta maailmaa teekaupoista ostettuja. Ystävä pyöritteli pusseja ja vikisi, että en mä tällasia, mä juon vaan niitä hyviä maustettuja vihreitä teejuttuja... Kaivoin sitten kaapista tuliaisina saamani keinotekoisilla makuaineilla maustetun halpisvihreän pussiteen. Ystävä säteili iloa ja kehui, kuinka on hyvää teetä.:D

Ehkä kuitekii inhottavin kokemus oli iäkkäiden sukulaisten luona. (olin muuten raskaana, loppu häämötti)

Pariskunta kutsui meidät syömään. No, laittoivat isot kanankoivet savustuspönttöön. Puolen tunnin päästä sanoivat että ne oli valmiit ja kypsät.

Pöytään käytiin jaaloin leikkaamaan koipea. Ekat palat meni alas, vaikka maku oli -ei-niin-hyvä-savuinen-. Keskemmältä sit alkoi paljastumaan hieman punertavaa, ja seuraavalla leikkauksella ihan raakapunainen, valui punertavaa nestettä pitkin lautasta :x En syönyt.

Kaikki muutkii huomas omasta koivestaan että raakaahan se oli. Rouva sit pahoitteli, otti lautaset ja laittoi 2 minutiksi mikroon :o

"kyllä ne siellä nopeesti kypsyvät loppuun"



Juu, muuttuihan se kaikki punertava moska harmaaksi lilluksi, hyi hitto!!! Jätin ihan kokonaan syömättä, kaiken lautasella. Ja tietty rouva suuttui kun ei ruoka kelvannut.

Eikä mitään väliä sillä että raskaana olin ja kana oli raakaa..

täytti 40 ja vuokrasi kalliin mökin juhlia varten. Tilaisuus alkoi jo iltapäivällä kestääkseen puoleenyöhön. oletin, että tietenkin siellä on ruokaa ja näin ystäväni kertoikin. no olihan siellä. sienikeittoa, jossa oli riisiä. harmaata litkua, lisäksi yhdistelmä sieni-riisi ei oikein istunut keitossa. Sieniruoka yksinään on aika vaikea, koska useat ihmiset eivät tykkää tai (kuten minä) ovat yliherkkiä sienisokerille. söin nälkääni kuitenkin ja kärsin helvetillisistä mahakivuista koko illan. juhlakalu oli löytänyt reseptin jostain lehdestä pari päivää aiemmin ja halusi nyt ensi kertaa kokeilla sitä. Se oli aika hirveää, onneksi hän itse piti siitä. lähes täysi kattila juhlien lopulla varmaan kertoi omaa tarinaansa...

meinaa jemmata pullon kaappiin myöhempää käyttöä varten, niin voin pyytää heitä sen avaamaan ja mahdolliset jämät vien lähtiessäni mukanani.

Viemäni kukkakimpunkin otan lähtiessäni mukaan, mitä he sillä enää tekevät, juhlathan ovat jo ohi.

Jos joku tuo teille itse tekemäänsä leipää tai mitä tahansa mukanaan, niin hän voinee päättää, miten sen haluaa syötävän. Mikäli mulle tuodaan tuore leipä, leikkaan sen tarjolle. En siis jemmaa sitä itselleni. Ja jos vieras haluaa viedä jämät mukanaan, vieköön.

eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta).



Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.