MIKSI sinä halusit perinteiset häät?
Yritän tässä ymmärtää, miksi viimeisen kymmenen vuoden aikana olen joutunut istumaan toisissakymmenissä perinteisissä häissä, jotka ovat toinen toistensa kopioita. Ja tylsiä.
Kirkkovihkiminen, valkoinen hääpuku, kaasot ja bestmanit, hääauto, pitopalvelu juhlapaikalla, istumakartat, vieraskirja (jonka aina unohdan signeerata), morsiamen ryöstö, kakunleikkaus, pakolliset puheet ja häävalssi.
Ja ei: jos yksi tai kaksi asiaa tästä listasta oli omissa häissäsi eri tavalla, niin se ei tee teistä vielä erikoisia! Kyllä jokainen tietää, millaiset on perinteiset häät ja yllättävän moni sellaiset haluaa järjestää. MIKSI? Missä omaperäisyys?
Kommentit (14)
ja ne perinteet auttavat itseä ja ulkopuolisia ymmärtämään, mistä todella on kyse. Siksi.
vaikka vieraat istuisivat kesän kuudensissa samanalaisissa häissä.
Ja minkälaiset ovat omaperäiset häät? Mitä niissä saa olla tai ei saa olla?
häissä, kuten muissakin juhlissa sattuu nyt olemaan tietynlainen perinteinen kaava, jota kukin voi sitten tyyliinsä sopivalla tavalla soveltaa. Onhan esim. ristiäisissäkin kaste ja kahvi/ruokatilaisuus, eiväthän ne muuten olisi ristiäiset.
Kyllä minä ennemminkin ihmettelen sellaisia häitä, joista on oikein väen vängällä yritetty tehdä "omaperäiset". Minulla nimittäin itselläni jäi se "haluan erottua massasta millä keinolla tahansa"-vaihe sinne teini-ikään.
Miten olis ihan vain vaikkapa ravintolaillallinen ystäville? Kutsuttaisiin kumminserkunkaimojen sijaan ne lähimmät, joiden kanssa on oikeasti tekemisissä ja juhlistettaisiin heidän kanssaan avioliittoa tyylillä. Kabinetti jostain paremmasta ravintolasta ja oikea pöytiintarjoiltu kolmen lajin illallinen. Morsmaikku voisi pukeutua vaikka johonkin muuhun mekkoon kuin hääpukuun. Ei leikkejä, ei ohjelmaa. Pelkkä yhdessäolo riittää. Eikä tietenkään mitään kirkkorituaalia siihen alkuun, vaan maistraatti etukäteen.
Tuollaiset tyylikkäät aikuisten häät jäisivät varmasti paremmin mieleen kuin nämä perinteiset, joita on 13 tusinassa. Ja vähintään kahdet kesässä. AP
perinteiset häät, vaikka ei ollut leikkejä ja vieraslista koostui pelkästään lähimmistä sukulaisista ja ystävistä.
Oli ruokaa, vähän juomaa, rentoa yhdessäoloa, musiikkia ja tanssia.
Mutta kyllä meille oli tärkeää mennä kirkossa naimisiin. Ja saada riisit niskaan kun tullaan kirkosta.
Ja minulle oli tärkeää saada valkoinen hääpuku.
Ei perinteissä ole mitään pahaa. Perinteisiin liittyy paljon tunteita ja tunteiden juhlaa ne häät on.
Miten olis ihan vain vaikkapa ravintolaillallinen ystäville? Kutsuttaisiin kumminserkunkaimojen sijaan ne lähimmät, joiden kanssa on oikeasti tekemisissä ja juhlistettaisiin heidän kanssaan avioliittoa tyylillä. Kabinetti jostain paremmasta ravintolasta ja oikea pöytiintarjoiltu kolmen lajin illallinen. Morsmaikku voisi pukeutua vaikka johonkin muuhun mekkoon kuin hääpukuun. Ei leikkejä, ei ohjelmaa. Pelkkä yhdessäolo riittää. Eikä tietenkään mitään kirkkorituaalia siihen alkuun, vaan maistraatti etukäteen.
Tuollaiset tyylikkäät aikuisten häät jäisivät varmasti paremmin mieleen kuin nämä perinteiset, joita on 13 tusinassa. Ja vähintään kahdet kesässä. AP
Aivan kiva idea, mutta minusta häät eivät ole tyyliin "bileet muiden joukossa", niinkuin jotkut asian ilmaisevat. :)
samaa kyselen, kuin edelläkin, että pitäisikö sama juttu mielestäsi tehdä muissakin "perinnejuhlissa"? Pikkujouluissa ei saa olla punaista eikä joululauluja? Ristiäisissä ei tarjota kahvia, eikä kutsuta vieraita? Hautajaisissa vain nauretaan ja riehutaan? Synttäreillä laitetaan kakun päälle loisteputkia kynttilöiden sijaan?
Joo, oli hölmön kuuloisia ideoita minustakin, mutta jotenkin menee yli tää jatkuva "MIKS aina KAIKKI haluu niin SAMANLAISET häät!!1 "
Sori, mutta mulle tulee ravintolasta mieleen ruokatunti. Käyn 5 kertaa viikossa ravintolassa, en menisi sanomaan juhlavaksi, en varsinkaan kabinetteja, jotka on 12 tapauksessa kymmenestä kuolettavan tylsiä ja rumia.
Kun vuokraa sen juhlatilan se on yleensä aamuun asti käytössä, toisin kuin rafla jonne mennään pariksi tunniksi. Ruokaa sitä on siellä häissäkin.
ja häätunnelman, siksi ne perinteiset häät.
Mua ei ainakaan kiinnosta ravintolassa istuminen paskan vertaa. Jättäisin väliin jos tulisi kutsu pelkästään illanviettoon ja lähettäisin onnittelukortin. Ravintolailta aikuisten kesken - ei ihan heti tule mieleen mitään juntimpaa.
ja mieheni menemme ensi kesänä naimisiin, vuosipäivänämme kun meille tulee kymmenen vuotta täyteen. Aiomme pitää pakanalliset häät, joissa ei ole tippaakaan kirkollista perinnettä. Päätös oli suuri, koska suurin osa miehen suvusta on jehovan todistajia. He lyttäsivät suunnitelmamme heti alkuunsa, vaikkei jehovat häitä juhlikaan. Otan vaikutteita eräästä blogista ja olen niin innoissani, koska en tiedä kenenkään juhlineen samankaltaisissa häissä.
kaveri, jolla oli omasta mielestään erilaiset häät. Hoh hoijaa.
Ei ollut pappia, mutta siihen se ero jäikin. Morsian käveli isänsä käsipuolella sulhasen ja maistraatista tilatun vihkijän luo, musiikki soi. Joku kaveri luki tekstiä rakkaudesta (hmm, mistähän on tämä omaperäinen ajatus lähtöisin). Oli musiikkia, sormusten vaihto ja sitten morsiuspari käveli pois.
Se oli ihan yks yhteen kirkkohäiden kanssa, paitsi että ei oltu kirkossa, vaan oli siviilivihkiminen.
Ei siinä ole mitään pahaa, mutta minusta on noloa jos ihmiset papattavat "erilaisista" häistä, kun niiss kuitenkin on ne ihan samat elementit mitä kirkkohäissäkin eli pari menee naimisiin ja sitä juhlitaan porukalla.
..kanssa, joka oli ollut kesällä suomalaissa häissä. Olivat olleet tosi tylsät. Häntä huvitti ja ihmetytti, että olivatko ne edes juhlat. Kaikki istuivat paikoillaan. Leikittiin joitakin ihmeellisiä lastenleikkejä... jne... Olen samaa mieltä!
Sori, mutta mulle tulee ravintolasta mieleen ruokatunti. Käyn 5 kertaa viikossa ravintolassa, en menisi sanomaan juhlavaksi, en varsinkaan kabinetteja, jotka on 12 tapauksessa kymmenestä kuolettavan tylsiä ja rumia.
Kun vuokraa sen juhlatilan se on yleensä aamuun asti käytössä, toisin kuin rafla jonne mennään pariksi tunniksi. Ruokaa sitä on siellä häissäkin.
Esimerkiksi Farang Helsingissä on loistava paikka yksityistilaisuuksien järjestämiseen!
En sitten tiedä, kuinka yleistä nykypäivänä on vetää ykköset ylle ja mennä 30-50 ystävän kanssa illallistamaan yhden pariskunnan piikkiin hienoon ravintolaan. Meidän kaveriporukassa sitä ei kovin usein tapahdu, joten kyllä varmasti jäisi mieleen hienona tilaisuutena. AP
kyllä suurin osa yleisöstä haluaa nähdä senkin, sitten on tarjottava ruoka, jotta ihmiset jaksaa. Yleensä tarvitaan myös tila, johon koko porukka mahtuu ja pitopalvelu on parempi vaihtoehto kuin se, että morsian värkkää viimeisen yön ja aamun ruokia äitinsä ja siskojensa kanssa. Siitä melkein väkisinkin tulee tietynlainen kaava, jotta kaiken saa toimimaan.
Mä väitän, että nää nykypäivän kritisoijat vaan ei ylipäätään viihdy ihmisten seurassa ja isoissa väkijoukoissa tai edes nauti juhlimisesta.
Mutta meillä oli ap:n listasta
- kirkollinen vihkiminen vaan ei kirkossa, koska kuulumme molemmat ev.lut. kirkkoon
- luonnonvalkoinen pellavapuku, en osaa sanoa, miksi halusin luonnonvalkoisen, mutta sain juuri mieleiseni
- tuttu pitopalvelu, koska en halunnut läheisteni joutuvan raatamaan häissäni
- kakunleikkaus. No, se ei meitä innostanut, mutta koska meitä vaadittiin aloittamaan kahvittelu ja leikkaamaan ekoina kakku, niin leikkasimme sen sitten muiden odotusten mukaisesti yhdessä
- häävalssi. Koska halusimme tanssihäät, niin se tuntui luontevalta aloittaa häävalssilla.
- Morsiamenryöstö tapahtui meidän sitä itse pyytämättä tai että olisimme sellaisen edes halunneet
Meidän häissä oli luettelostasi:
- Ruoka juhlapaikan pitopalvelusta
- Puheita
- Kakun leikkaus
- Häävalssi
- Kaasojen ja bestmanin järjestämä ohjelmanumero
- Istumakartat
- Vieraskirja (jonka kaikki muistivat signeerata)
- Melkein kokovalkoinen hääpuku
Ja ehkäpä tärkeimpänä rentoa yhdessäoloa elämämme tärkeimpien ihmisten kesken.
Mitä siellä olisi pitänyt olla lisäksi? Sirkustemppuja? Morsian olisikin mennyt naimisiin appensa kanssa? Laservaloshow?
Lisäksi väitän, että vaikka noin yksioikoisesti lueteltuna häämme kuulostivat perinteisiltä, juhlat jäivät vieraille mieleen persoonallisina. Lähes kaikessa oli pieni "twist".
Mutta itse kyllä nautin myös täysin perinteisistä häistä. En mene juhliin viihdytettäväksi vaan nauttimaan tunnelmasta ja hyvästä seurasta, sekä tietysti olemaan läsnä läheisteni tärkeänä päivänä.