Joudun aina ihmissuhteissa kuuntelijan rooliin
Olin aina lapsena äidilleni kuuntelija ja terapeutti ja omat ongelmani jäivät taka-alalle. Olen oppinut ratkomaan omat ongelmani omassa päässäni kaikessa hiljaisuudessa enkä rasita muita. Kaikki ihmissuhteeni ajautuvat lopulta siihen että olen kuuntelijan roolissa. Onko muita?
Sitten rasitun ihan hirveästi näissä ihmissuhteissa. En tiedä miten oppisin itsekkin kertomaan asioistani kun olen oppinut ja omaksunut tuon tavan että pyöritän niitä omassa päässäni tai sitten kirjotan vihkoon. Tällähetkellä tilanteeni on se että minulla ei ole yhtään kaveria. Mutta myös sukulaisuussuhteeni ja perhesuhteeni ajautuvat tähän dynamiikkaan että olen vain kuuntelija. Sukulaiseni esim. vuodattaa asioita whatsapp ryhmän kautta ja lopulta jouduin tässä siitäkin hiljattain poistumaan kun olen muutenkin jo tällä hetkellä kuormittunut (ja hän odottaa minultakin vastausta).
Lisäksi en luota kovin helposti ihmisiin. Tai jos tiedän että joku kertoo asiani eteenpäin niin en halua sitten sellaiselle edes asioistani kertoa. (Eli vastavuoroinen ihmissuhde olisi varmaan tälläisen kanssa mahdoton) Että sekin. Toisaalta olen myös aika hiljainen, ja ei siksi senkään takia tule jaettua asioita.
Kommentit (3)
Mulla on ihan sama ongelma. Aika yksinäistä on, kun en ole niihin yksipuolisiin suhteisiin jäänyt.
Kiitos Niin on. Yksinäistä on mutta jollain tavalla olen helpottunut kun on päässyt näistä yksipuolisista ihmissuhteista.
Terapiassa olen aiemmin käynyt vuosia ja siellä puhuttiin kyllä rajoista ja varmasti oivalsin kaikenlaista siellä käydessäni, mutta tilanne on silti sama, että kaikki ihmissuhteeni ajautuvat tähän samaan dynamiikkaan. :/
ap