paniikkihäiriö ja altistaminen

Pieniä annoksia ja vaikka tunteiden ylöskirjoittamista sekä niihin palaamista taas seuraavana päivänä. Pieni annos voi tarkoittaa sitä, että puet päälle, avaat ulko-oven ja käännyt takaisin. Suosittelen päästämään irti ajatuksesta kaikki tai ei mitään koska se harvoin toimii.

Mulla helpotti kun lakkasin peittelemästä paniikkihäiriötäni ja puhumaan siitä avoimesti. Ja kun ylipäätään hyväksyin asian, että nyt mulla on tällainen ja se on osa minua, muttei määritä minua ja koko persoonallisuuttani. 

Vaikeaa se on, myönnän. Kohtauksen tullessa joko aidosti pelkään kuolevani siihen paikkaan tai keho pakottaa pakenemaan. Mielikuvaharjoitteluilla olen käynyt läpi tilanteita missä kohtaus voisi iskeä tai missä se on iskenyt. Mietin mikä olisi pahinta mitä siinä tilanteessa tapahtuisi. Kuolisinko? Ehkä, mutta todennäköisesti en. Menettäisinkö tajuntani, kaatuisin ja löisin pääni? Mahdollista, mutta epätodennäköistä. Voinko silloin istua alas ja pitää jostain kiinni, etten kaadu? Käyn mielessäni läpi miten se olisi mahdollista: voin ihan hyvin istua kaupan lattialle ja nojata seinään/hyllyyn. Jos joku ihmettelee asiaa voin sanoa mitä minulle on juuri tapahtumassa. 

Mitä jos ihmiset tuijottavat ja tuomitsevat? Mitä sitten. Kaikenlaista tapahtuu. Jos muilla ei ole empatiaa sen verran, että suhtautuisivat auttaen niin ongelma on heidän, ei minun.

Kohtaukset ovat hirveitä!! Mutta käyn läpi kaikkia mahdollisia seurauksia mitä kohtauksesta voisi aiheuttaa ja olen huomannut, että lopulta mikään ei ole niin paha, että suostuisin antamaan kohtauksille vallan oman tahtoni yli. Jos kohtaus tulee, se tulee. Tähänkään mennessä en ole vielä niihin kuollut. Jos kuolen, niin en sitäkään itse jää suremaan. 

Helpottanut tosi paljon kun hyväksyy, että tää nyt vaan kuuluu mun elämään ja jokaisesta kohtauksesta olen selvinnyt  tähänkin asti, en siis suostu etukäteen pelkäämään (joo, ei ole helppoa ajatella noin, mutta aktiivisesti kerron pääni sisällä itselleni tuon).  Lisäksi puhun häiriöstäni ja kohtauksista avoimesti, ihan puolitutuillekin. Mitä enemmän peittelen asiaa, sitä enemmän se prkeleen "paniikkipeikko" mun sisällä saa valtaa. Peikko menettää otettaan ja valtaansa kun en suostu peittelemään tai etukäteen pelkäämään. 

Tsemppiä!

Mulla on myös beetasalpaaja käytössä tarvittaessa. Bentsoja olisin saanut, mutta en halunnut. Harvoin otan tuota beetasalpaajaakaan, mutta pidän aina yhden napin mukana. Jo tieto, että saan nopeasti sydämen loukkaamisen kuriin helpottaa. 

T. Edellinen kommentoija

Paniikkikohtauksissa on usein voimakkaat fyysiset oireet. Altistuksen voi aloittaa aiheuttamalla itselleen näitä oireita (niitä joita sinulla esiintyy). Sitten kun on harjaantunut toimimaan fyysisten oireiden kanssa voi alkaa altistamaan pienin askelin. Listaa asioita, jotka aiheuttaa paniikkia voimakkaasta lievimpään ja aloittaa altistamisen kaikista lievimmistä. Altistuminen etenee kohti voimakkainta.