Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?

Eikö kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

Minulla on kokemus etäterapiasta. Terapeutti laittoi minut tekemään jonkun harjoituksen (siinä piti olla silmät kiinni). Kun olin tehnyt harjoituksen ja avasin silmät, terapeutti naureskeli kameraan jolloin oli pakko kysyä, nauroitko juuri minulle? 

Hmm. Mä sain psykoterapiasta apua traumoihin, mutta vaste masennukseen on tunnetusti aika huono keskusteluterapialla.

Psykoanalyysi toimii traumoihin taas hyvin, kun traumoihin ei kauhean moni muu keino toimi. Mutta mielestäni psykoterapia on aika raju hoito moniin ongelmiin.

Mielestäni sellainen 5 kertaa terapiassa (jollain ratkaisukeskeisellä terapeutilla tms) on aivan mahtava apu tosi moneen vaikeaan tilanteeseen elämässä. Saa purkautua, saa tukea, saa uutta näkökulmaa ja muutaman hyvän uuden työkalun, ei tarvii sitoutua pitkäksi, ei tarvii kertoa koko elämäntarinaa.

Mun taumapsykoterapeutti oli taitava, mutta miinuksena tuhoutui samalla jokainen hyvä lapsuusmuisto, kun terapiassa jankattiin vain huonoista lapsuusmuistoista. En tosiaan muista enää yhden yhtä hyvää muistoa lapsuudesta. Mutta plussapuoli on valtava, kun saan elää nyt vapaammin ja onnellisemmin ja uskallan perustaa perheenkin viimein.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä sain psykoterapiasta apua traumoihin, mutta vaste masennukseen on tunnetusti aika huono keskusteluterapialla.

Psykoanalyysi toimii traumoihin taas hyvin, kun traumoihin ei kauhean moni muu keino toimi. Mutta mielestäni psykoterapia on aika raju hoito moniin ongelmiin.

Mielestäni sellainen 5 kertaa terapiassa (jollain ratkaisukeskeisellä terapeutilla tms) on aivan mahtava apu tosi moneen vaikeaan tilanteeseen elämässä. Saa purkautua, saa tukea, saa uutta näkökulmaa ja muutaman hyvän uuden työkalun, ei tarvii sitoutua pitkäksi, ei tarvii kertoa koko elämäntarinaa.

Mun taumapsykoterapeutti oli taitava, mutta miinuksena tuhoutui samalla jokainen hyvä lapsuusmuisto, kun terapiassa jankattiin vain huonoista lapsuusmuistoista. En tosiaan muista enää yhden yhtä hyvää muistoa lapsuudesta. Mutta plussapuoli on valtava, kun saan elää nyt vapaammin ja onnellisemmin ja uskallan perustaa perheenkin viimein.

Tuo ratkaisukeskeisyys sopii vain joihinkin yksittäisiin ja pinnallisiin ongelmiin. Eli ei siis yleensä ole todellakaan se paras vaihtoehto terapiaksi. 

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Sillä perinteisesti terapia ja terapeutit on totuttu nostamaan jalustalle.

Ap: Millä tavalla terapeutti oli huono? Olet varmasti ehtinyt sittemmin analysoida asiaa mielessäsi. Mikä on mielipiteesi, miksi terapia sai sinut voimaan huonommin?

Jos terapeutti on huono, pitää vaihtaa terapeuttia.

Mulla vellottiin lähinnä lapsuuden traumoissa. Lopulta aloin väsyä siihen, kun tuntui ettei tässä muuta olekaan kuin pelkkää traumaa. Terapeutin tuntui olevan vaikea uskoa, että lapsuudessani oli myös hyviä asioita, itse asiassa aika paljonkin, ja vanhempani tekivät paljon asoita myös hyvin. Jotain hyvääkin terapiassa toki oli, mutta liikaa oli trauman suurentelua ja liioittelua, tulkintojen tekemistä, vellomista jne. Terapeutti halusi myös pitää liikaa kiinni ja koin sen ahdistavaksi. Jätin kesken.

Lukusuositus: Aarno Malinin kirjassa "Mies jota ei uskottu" kerrotaan kiinnostavasti oudosta psykoterapiakokemuksesta.

Ihan hyvä, että tätäkin asiaa aletaan nyt tarkastella kriittisemmin. Ei kaikki terapia toimi eivätkä kaikki terapeutit ole hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Sillä perinteisesti terapia ja terapeutit on totuttu nostamaan jalustalle.

Ap: Millä tavalla terapeutti oli huono? Olet varmasti ehtinyt sittemmin analysoida asiaa mielessäsi. Mikä on mielipiteesi, miksi terapia sai sinut voimaan huonommin?

Kiitos kysymästä. Kyllä olen sen analysoinut ja paljolti olen samaa mieltä viimeisimmän tutkimuksen kanssa asioista, jotka terapiassa ovat vahingollisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

On monellakin. Ihmiset ovat kertoneet niistä joissakin ketjuissa. Mm niissä, joissa keskusteltiin terapeuttien asiakaspulasta.

Ensimmäinen psykoterapeutti huusi minulle (mies). Meni monta vuotta että uskalsin mennä uudestaan terapiaan. Onneksi löytyi empaattinen terapeutti. Paljon kannattaa kiinnittää huomiota, kuinka henkilökemia toimii ensitapaamisilla. Jos ei toimi, niin kannattaa välittömästi vaihtaa, koska sinä maksat terapeutin ja hän on siellä sinua varten ei päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti on huono, pitää vaihtaa terapeuttia.

Niin yritin. Sanoin terapeutille toistuvasti, että homma ei toimi ja haluan lopettaa terapian tai vaihtaa terapeuttia. Ei antanut, suuttui suorastaan ja painosti jatkamaan kanssaan. Lopulta ennen lopettamista kävin sitten toisella terapeutilla. Ensimmäinen huomasi sen laskutusjärjestelmästä (tekivät yrittäjinä saman firman alla töitä) ja raivostui siitä täysin, ilmoitti etten saa vaihtaa vaan on pakko jatkaa hänen kanssaan.

Olin melkoisen nuori ja alistuin sitten jonkin aikaa painostukseen kunnes sitten tosiaan vain jätin enää menemättä, kysymättä häneltä lupaa. Tuo oli sen jälkeen kun psykiatri oli huolestunut asiasta ja yrittänyt keskustella terapeutin kanssa mutta terapeutti kieltäytyi. Totesin, että hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa jos ei suostu edes keskustelemaan hoidosta vastaavan erikoislääkärin kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

On monellakin. Ihmiset ovat kertoneet niistä joissakin ketjuissa. Mm niissä, joissa keskusteltiin terapeuttien asiakaspulasta.

Pitääkin etsiä tuo ketju, kiitos vinkistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä sain psykoterapiasta apua traumoihin, mutta vaste masennukseen on tunnetusti aika huono keskusteluterapialla.

Psykoanalyysi toimii traumoihin taas hyvin, kun traumoihin ei kauhean moni muu keino toimi. Mutta mielestäni psykoterapia on aika raju hoito moniin ongelmiin.

Mielestäni sellainen 5 kertaa terapiassa (jollain ratkaisukeskeisellä terapeutilla tms) on aivan mahtava apu tosi moneen vaikeaan tilanteeseen elämässä. Saa purkautua, saa tukea, saa uutta näkökulmaa ja muutaman hyvän uuden työkalun, ei tarvii sitoutua pitkäksi, ei tarvii kertoa koko elämäntarinaa.

Mun taumapsykoterapeutti oli taitava, mutta miinuksena tuhoutui samalla jokainen hyvä lapsuusmuisto, kun terapiassa jankattiin vain huonoista lapsuusmuistoista. En tosiaan muista enää yhden yhtä hyvää muistoa lapsuudesta. Mutta plussapuoli on valtava, kun saan elää nyt vapaammin ja onnellisemmin ja uskallan perustaa perheenkin viimein.

Miten tuo tapahtui, en ymmärrä. Jos on ollut hyviäkin lapsuusmuistoja niin miten ne yhtäkkiä täysin katosivat? Hienoa kuitenkin että sait avun, itseni on vaan hyvin vaikea ymmärtää kun itse muistan ihan pienestä lapsuudestani lähtien niin hyvät kuin huonotkin muistot eivätkä ne ole mihinkään kadonneet terapiasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Sillä perinteisesti terapia ja terapeutit on totuttu nostamaan jalustalle.

Ap: Millä tavalla terapeutti oli huono? Olet varmasti ehtinyt sittemmin analysoida asiaa mielessäsi. Mikä on mielipiteesi, miksi terapia sai sinut voimaan huonommin?

Kiitos kysymästä. Kyllä olen sen analysoinut ja paljolti olen samaa mieltä viimeisimmän tutkimuksen kanssa asioista, jotka terapiassa ovat vahingollisia.

Ap

Ai? Mitkä asiat viimeisimpien tutkimusten mukaan ovat terapiassa vahingollisia?

Psy-terapia on vain "rahat" pois henkistä k*setusta. 

Ei ole tyhmä ketä pyytää vaan ketä, maksaaa.

On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.

Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.

En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.

Kaikki terapia oikeastaan vain pahentaa tilannetta kun vaikeissa asioissa piehtaroidaan, vatkataan ja vatuloidaan ilman selkeää hyötyä, jauhaminen kääntyy lopulta itse itseään vastaan. Oma terapeuttini oli siis kertakaikkisen järkyttävä, en ole varma oliko edes laillistettu, en tiedustellut asiaa etukäteen. Tämä henkilö vain MÄÄRÄTTIIN minulle kysymättä yhtään mitään hänen taustoistaan. Kokemus oli kerrassaan riipaisevan karmiva. Luulin olevani 100 % rikki kun sinne menin, mutta tulin 100 % zombiena ulos.

Olen etsinyt kohta 2 vuotta terapeuttia, minulla on vaikea ocd johon liittyy todennäköisesti traumaattiset kokemukset. Eipä löydy, koen kognitiivisen terapian turhaksi lässytykseksi ja alkaa jo muutenkin tuntua etten usko koko terapiaan. Minulla oli vuoden terapeutti  mutta yhtään ei mielestäni edistytty,  ja molemmat olimme sitä mieltä että tarvitsen toisenlaista terapeuttia. Sain jopa terapeutin itkemään, koska en suoraan uskonut siihen mitä hän yritti puhua vaan haastoin ja vaadin perusteluja. Enpä tiedä taitaa koko terapiatouhut olla huuhaata. Minun ajatuksiani on ainakin vaikea kääntää, en kuitenkaan velloo jossain huonommuuden tunteissa tai vastaavissa joten ehkä ne terapiat on tarkoitettu sellaisille. Itse koen olevani yhtä hyvä kuin muut eikä minulla esim.ole pelkoja että jos ocdn vuoksi jätän jotain tekemättä jotai  kauheaa tapahtuu.