Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?
25.07.2025 |
Nyt kun Hesari on tällä viikolla uutisoinut pariinkin kertaan miten kukaan ei enää käy psykoterapiassa, jäin miettimään omaa kokemustani.
Kävin kymmenisen vuotta sitten pari vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa keskivaikean masennuksen takia.
Keskeytin lopulta kesken, lausunnon kirjoittaneen psykiatrin luvalla ja kannustuksesta. Hän oli aivan samaa mieltä kuin minä ja läheiseni, että psykoterapia vain pahensi oloani. Olo ja elämäni parantuivatkin heti psykoterapian lopettamisen jälkeen.
Kokemus oli aivan kammottava, samoin psykoterapeutti. Ei myöskään antanut minun lopettaa tai vaihtaa terapeuttia vaan painosti jatkamaan kanssaan kunnes sitten psykiatrin luvalla yksinkertaisesti lopetin käymästä.
En koskaan enää menisi psykoterapiaan. Oli myös aivan järjettömän kallista, joten terapia itsessään aiheutti minulle ongelmia, sen lisäksi rahanmeno aiheutti ongelmia sekä tarve lähteä kerran viikossa töistä aikaisemmin ehtiäkseni sinne aiheutti töissä ongelmia. Psykoterapeutti oli todella surkea ja aiheutti paljon ongelmia.
Halusin vain jonnekin jakaa nimettömästi oman kokemukseni, jonka valossa en yhtään ihmettele ettei psykoterapeuteilla enää ole asiakkaita.
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.
Oliko tämä nyt mielipide, tutkittua tietoa, yrittäjän mainospuhe vai kyökkipsykiatriaa?
Jäi epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käynyt sellaisen 5 kerran setin, jossa terapeuttia (jos se on oikea sana tällaisesta) ei päässyt itse valitsemaan. Ensimmäinen kerta meni siinä, että selitin sitä ongelmaa ja niitä tapahtumia joiden takia olin hoitoon hakeutunut. Hän ei niitä kovin paljoa kommentoinut. Seuraavalla kerralla hän alkoi kysellä mun lapsuudesta. Loput käynneistä menikin sitten siihen, että puhuttiin lapsuuden ja teini-iän asioista ja mun perheestä. Koin että ne eivät liittyneet mun varsinaiseen ongelmaan mitenkään, mutta olin nuori enkä osannut pyytää konkreettisempaa täsmäapua. Jälkikäteen ajattelen, että ratkaisukeskeisemmin suuntautunut käsittelytapa olisi sopinut mulle ja siihen asiaan paremmin.
Psykologiasta ja psykiatriasta on tullut sellaisia "tieteenaloja", että mitään niiden oppeja ja käytäntöjä ei saisi kyseenalaistaa. Tai kritisoida. Uskonto siis.
Muuten vimmastuvat seurakuntalaiset tai papittaret. Hesari pyytää haastattelun psykoterapeuttien psykodynaamiselta ylipapittarelta, joka kertoo mikä on ainoa oikea tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiasta ja psykiatriasta on tullut sellaisia "tieteenaloja", että mitään niiden oppeja ja käytäntöjä ei saisi kyseenalaistaa. Tai kritisoida. Uskonto siis.
Muuten vimmastuvat seurakuntalaiset tai papittaret. Hesari pyytää haastattelun psykoterapeuttien psykodynaamiselta ylipapittarelta, joka kertoo mikä on ainoa oikea tapa toimia.
Jep. Pellehermannitouhuksi mennyt. Jos suinkin pystyy pysymään kaukana, niin kannattaa pysyä.
"Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa."
Tuossa yksi opinkappale, jota on opittu toistelemaan. Sen voisi myös suomentaa näin: jos yrittäjä epäonnistuu, syy on asiakkaassa. Mitä tehdään niille asiakkaille, joiden vointi ei ole "riittävän vakaa"? Lääkitään siihen kuntoon, että kuola valuu?
Esim. jos ihminen alkaa saada paniikkikohtauksia ja ahdistuu niistä(kin), eikö järkevämpää ole opettaa ihminen rauhoittumaan ja hallitsemaan fyysisiä reaktioitaan? Sen voi oppia nopeastikin. Nyt sen sijaan annetaan ymmärtää, että tila on pysyvä ja ainoa tapa toimia, on repiä kolme vuotta ihmisen lapsuutta rikki. Jos tästä ei selviä "vointi ei ole riittävän vakaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiakokemus ehkä tämäkin, sillä vetäjä esitteli powerpointilla joka tapaamisen alussa suorittamansa terapeuttitutkinnot.
Korona-aikana joku liitot-HR-johto -konklaavi keksi että meidän koko henkilökunnan operatiivista johtoa myöten on saatava henkistä tukea jaksamiseen. Kokoonnuttiin säännöllisesti niihin tunnin parin aamusessioihin. Voi pehva, miten turhauttavaa ja turhaa rahanmenoa. Jengi halusi vain hoitaa työnsä, esihenkilöt pysyä kelkassa parin viikon välein vaihtuvien rajoitteiden suhteen. Ja sitten poltettiin aikaa ja motivaatiota tähän: Terapeutti joka session alussa: odotellaan vielä 10min että kaikki ehtii mukaan, onko kaikilla kahvia tai muuta mukavaa juotavaa, sanokaa jokainen siellä työpisteessä tai etänä ääneen huomenta itsellenne ja halatkaan itseänne, kirjoita paperille asia josta olet kiitollinen. Ehkä joku oli tyytyväinen noihin höpöhetkiin, mutta kyllä juttujen ja palautteen perusteella suurin osa ajatteli, että työn organisointiin, toteuttamiseen, työssä onnistumiseen ja ammattiylpeyteen tuolla oli lähinnä haitalliset vaikutukset. Aika moni meistä totesi että antoi todella huonon kuvan terapia-toiminnasta yleensä. Mitähän tuokin hölmöily maksoi? Erästä artistia lainaten: Ja terapeutin turbo-Volvo kiiltää.
Mulla kanssa negatiivisia terapia kokemuksia 25-28v. Menin 40v uudestaan ja kokemus olikin ihan eri. Tajusin myös että nuorempana en ollut valmis olemaan rehellinen ja ottamaan apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen etsinyt kohta 2 vuotta terapeuttia, minulla on vaikea ocd johon liittyy todennäköisesti traumaattiset kokemukset. Eipä löydy, koen kognitiivisen terapian turhaksi lässytykseksi ja alkaa jo muutenkin tuntua etten usko koko terapiaan. Minulla oli vuoden terapeutti mutta yhtään ei mielestäni edistytty, ja molemmat olimme sitä mieltä että tarvitsen toisenlaista terapeuttia. Sain jopa terapeutin itkemään, koska en suoraan uskonut siihen mitä hän yritti puhua vaan haastoin ja vaadin perusteluja. Enpä tiedä taitaa koko terapiatouhut olla huuhaata. Minun ajatuksiani on ainakin vaikea kääntää, en kuitenkaan velloo jossain huonommuuden tunteissa tai vastaavissa joten ehkä ne terapiat on tarkoitettu sellaisille. Itse koen olevani yhtä hyvä kuin muut eikä minulla esim.ole pelkoja että jos ocdn vuoksi jätän jotain tekemättä jotai kauheaa tapahtuu.
Minullakin on
Mua auttoi psykofyysinen fysioterapia, siinä keskitytään lihasmuistiin. Saa myös Kelan tukemana
Vierailija kirjoitti:
"Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa."
Tuossa yksi opinkappale, jota on opittu toistelemaan. Sen voisi myös suomentaa näin: jos yrittäjä epäonnistuu, syy on asiakkaassa. Mitä tehdään niille asiakkaille, joiden vointi ei ole "riittävän vakaa"? Lääkitään siihen kuntoon, että kuola valuu?
Esim. jos ihminen alkaa saada paniikkikohtauksia ja ahdistuu niistä(kin), eikö järkevämpää ole opettaa ihminen rauhoittumaan ja hallitsemaan fyysisiä reaktioitaan? Sen voi oppia nopeastikin. Nyt sen sijaan annetaan ymmärtää, että tila on pysyvä ja ainoa tapa toimia, on repiä kolme vuotta ihmisen lapsuutta rikki. Jos tästä ei selviä "vointi ei ole riittävän vakaa".
Minua auttoi psykofyysinen fysioterapia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.
Oliko tämä nyt mielipide, tutkittua tietoa, yrittäjän mainospuhe vai kyökkipsykiatriaa?
Jäi epäselväksi.
Se oli toimeentulostaan huolestuneen terapeutti-puoskarin mainospuhe.
Toi terapia on kyllä vaikea laji. Monesti hoitoon hakeutuu ihmisiä kenellä on isoja ongelmia jossain elämän alalla. Mutta eivät kuitenkaan pysty myöntämään että näin on. Jyyrisyiden etsiminen on mielettömän vaikeaa jos asiakas suojelee itseään eikä puhu totta. Tai ei kykene puhumaan oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotain tilastoja olemassa siitä kuinka moni on parantunut? Ei siis mitään asiantuntijan arviota vaan kylmää faktaa. Joku mittari kai siihenkin on kehitetty.
Vierailija kirjoitti:
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.
Jokainen kykenee kyllä "tutkimaan ajatteluaan objektiivisesti" ilman mitään tarvetta maksaa sen mykkänä kuuntelusta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain tilastoja olemassa siitä kuinka moni on parantunut? Ei siis mitään asiantuntijan arviota vaan kylmää faktaa. Joku mittari kai siihenkin on kehitetty.
Eipä tuollaista voi varmaan oikein edes mitata.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiasta ja psykiatriasta on tullut sellaisia "tieteenaloja", että mitään niiden oppeja ja käytäntöjä ei saisi kyseenalaistaa. Tai kritisoida. Uskonto siis.
Muuten vimmastuvat seurakuntalaiset tai papittaret. Hesari pyytää haastattelun psykoterapeuttien psykodynaamiselta ylipapittarelta, joka kertoo mikä on ainoa oikea tapa toimia.
Uskonnon asemanhan ne ovat saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.
Jep. Ex vaimo kävi kymmeniä kertoja terapiassa. Narsisti. Mä menin kerran mukaan ja sain huomata hyvin selvästi että ex oli valehdellut terapeutin silmät ja korvat täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.
Jokainen kykenee kyllä "tutkimaan ajatteluaan objektiivisesti" ilman mitään tarvetta maksaa sen mykkänä kuuntelusta kenellekään.
Ei kykene. Suojaukset voi olla niin kovat ettei yksin pääse sinne millään. T. Mies 46. Jonka elämä muuttui terapiassa parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain tilastoja olemassa siitä kuinka moni on parantunut? Ei siis mitään asiantuntijan arviota vaan kylmää faktaa. Joku mittari kai siihenkin on kehitetty.
Ei ole mitään seurantaa. HUS taitaa olla nyt kehittämässä sellaista ja tietenkin psykoterapeutit vastustavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jotain tilastoja olemassa siitä kuinka moni on parantunut? Ei siis mitään asiantuntijan arviota vaan kylmää faktaa. Joku mittari kai siihenkin on kehitetty.
Ei ole mitään seurantaa. HUS taitaa olla nyt kehittämässä sellaista ja tietenkin psykoterapeutit vastustavat.
Lähde? Ainiin ei tule kun ei ole totta
Eivät psykoterapiakontaktit ole mitenkään ongelmattomia aina. Suurin osa hyötyy psykoterapiasta, mutta aina on myös niitä, jotka eivät hyödy ja joille aiheutuu jopa haittaa.
Psykoterapiaan voi liittyä vaikean käyttäytymisen lisääntymistä, olon vaikeutumista, valemuistojen muodostumista, paimmillaan voimakasta taantumista. Psykoterapia ei ole koskaan helppoa, mutta sinne mennäkseen tulisi voinnin olla riittävän vakaa.
Vaikeasti persoonallisuushäiriöisillä asiakkailla terapian normaalit lainalaisudet eivät myöskään päde. Terapian edellytys on yleensä, että kykenee tutkimaan ajatteluaan objektiivisella tasolla. Tämä voi kuitenkin näillä ihmisillä olla ennemmin terapian tulos.