Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ollut huonoja psykoterapiakokemuksia?
25.07.2025 |
Nyt kun Hesari on tällä viikolla uutisoinut pariinkin kertaan miten kukaan ei enää käy psykoterapiassa, jäin miettimään omaa kokemustani.
Kävin kymmenisen vuotta sitten pari vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa keskivaikean masennuksen takia.
Keskeytin lopulta kesken, lausunnon kirjoittaneen psykiatrin luvalla ja kannustuksesta. Hän oli aivan samaa mieltä kuin minä ja läheiseni, että psykoterapia vain pahensi oloani. Olo ja elämäni parantuivatkin heti psykoterapian lopettamisen jälkeen.
Kokemus oli aivan kammottava, samoin psykoterapeutti. Ei myöskään antanut minun lopettaa tai vaihtaa terapeuttia vaan painosti jatkamaan kanssaan kunnes sitten psykiatrin luvalla yksinkertaisesti lopetin käymästä.
En koskaan enää menisi psykoterapiaan. Oli myös aivan järjettömän kallista, joten terapia itsessään aiheutti minulle ongelmia, sen lisäksi rahanmeno aiheutti ongelmia sekä tarve lähteä kerran viikossa töistä aikaisemmin ehtiäkseni sinne aiheutti töissä ongelmia. Psykoterapeutti oli todella surkea ja aiheutti paljon ongelmia.
Halusin vain jonnekin jakaa nimettömästi oman kokemukseni, jonka valossa en yhtään ihmettele ettei psykoterapeuteilla enää ole asiakkaita.
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.
Taidat olla psykoterapeutti itse, juttusi kuulostavat ihan sellaisilla, ja tämä ei ole kohteliaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.
Ei ainakaan minulle (kerroin aiemmin tässä ketjussa kokemuksestani, missä vellottiin liikaa lapsuuden kokemuksissa ja suurenneltiin niitä) ollut terapiassa mikään asia vaikeaa tai epämiellyttävää. Kerroin avoimesti kaikesta, puhun mielelläni ja tunnen syvästi asioita. Eli siitä ei terapian toimimattomuus ainakaan ollut kiinni. Eivät kaikki ihmiset välttele negatiivisia asioita. Ei niiden liioittelu kuitenkaan ole mikään tie onneen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vellottiin lähinnä lapsuuden traumoissa. Lopulta aloin väsyä siihen, kun tuntui ettei tässä muuta olekaan kuin pelkkää traumaa. Terapeutin tuntui olevan vaikea uskoa, että lapsuudessani oli myös hyviä asioita, itse asiassa aika paljonkin, ja vanhempani tekivät paljon asoita myös hyvin. Jotain hyvääkin terapiassa toki oli, mutta liikaa oli trauman suurentelua ja liioittelua, tulkintojen tekemistä, vellomista jne. Terapeutti halusi myös pitää liikaa kiinni ja koin sen ahdistavaksi. Jätin kesken.
Ja vielä, suhde alkoi mennä liikaa kaverisuhteeksi, jossa päiviteltiin maailman menoa ja tapahtumia. Eli terapeutti unohti tavallaan tehtävänsä. Siksi alkoi jossain vaiheessa tuntua, että terapiakäynneistä oli enemmän hyötyä hänelle kuin minulle, kun hän sai jutella mukavan ihmisen kanssa ja jakaa mietteitään terapioinnin lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.
Taidat olla psykoterap
En mutta psykologiaa suhteellisen paljon opiskellut sekä buddhalaisuutta. Tulos mihin olen törmännyt on enemmistön kohdalla se, että ihmiset ovat vain henkisellä tasolla heikkoja ja pystyvät kyllä muuttamaan mustan valkoiseksi ja hyvän terapian huonoksi jos he ovat niin päättäneet.
Edelleenkään en voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut mutta antaisin tuolle ajatukselle tilaa muhia, itse pidän terapiamuodoista jossa terapeutti toimii samalla opettajana, kertoo mistä kaikki johtuu ihan hormonitasolta lähtien, niin pystytään ymmärtämään mistä kaikki johtuu, sekä tämä tuo sen ymmärryksen, että itsensä syyttely ei auta ketään jos kehosi tekee aktiivisesti työtä edellisten toimintojen takia tehdäkseen sinusta onnettoman tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekaisin.
Ei ainakaan minulle (k
Itselläni paha olo johtui vaikeasta työ- ja opiskelutilanteesta. Olisin tarvinnut siihen konkreettisia neuvoja miten jaksaa sitä.
Psykoterapeutti oli täysin hukassa, ei kyennyt ymmärtämään alaani ollenkaan, joten ainoa mitä hän kykeni tekemään oli projisoida omaa vihaansa omaa taustaansa kohtaan. Raivosi mm. vanhemmistaan ja paikasta mistä oli kotoisin. Jankkasi, että minun pitää irtisanoutua ja lopettaa opinnot, että kaikki on vanhempieni ja kulttuuritaustani syytä, että minun pitää laittaa välit poikki läheisiini ja ystäviini, että niin hänkin oli tehnyt. Ja luopua kaikista opinto- ja urasuunnitelmia koska niin hänkin oli tehnyt.
Kyseinen mies oli aivan tasapainoton ja ongelmia täynnä, meistä kahdesta hän oli se jolla oli vakavia psyykkisiä ongelmia. Ei ihme, että elämäni parani huomattavasti heti kun hankkiuduin hänestä eroon. Hyi, vieläkin tulee ihan inhonväreet. Oli sairain ihminen jonka olen koskaan tavannut. Hyi kauhea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vellottiin lähinnä lapsuuden traumoissa. Lopulta aloin väsyä siihen, kun tuntui ettei tässä muuta olekaan kuin pelkkää traumaa. Terapeutin tuntui olevan vaikea uskoa, että lapsuudessani oli myös hyviä asioita, itse asiassa aika paljonkin, ja vanhempani tekivät paljon asoita myös hyvin. Jotain hyvääkin terapiassa toki oli, mutta liikaa oli trauman suurentelua ja liioittelua, tulkintojen tekemistä, vellomista jne. Terapeutti halusi myös pitää liikaa kiinni ja koin sen ahdistavaksi. Jätin kesken.
Ja vielä, suhde alkoi mennä liikaa kaverisuhteeksi, jossa päiviteltiin maailman menoa ja tapahtumia. Eli terapeutti unohti tavallaan tehtävänsä. Siksi alkoi jossain vaiheessa tuntua, että terapiakäynneistä oli enemmän hyötyä hänelle kuin minulle, kun hän sai jutella mukavan ihmisen kanssa ja jakaa mietteitään terapioinnin lomassa.
Kuulostaa tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekai
En mutta psykologiaa suhteellisen paljon opiskellut sekä buddhalaisuutta. Tulos mihin olen törmännyt on enemmistön kohdalla se, että ihmiset ovat vain henkisellä tasolla heikkoja ja pystyvät kyllä muuttamaan mustan valkoiseksi ja hyvän terapian huonoksi jos he ovat niin päättäneet.
En minä ole mitään päättänyt, että terapia oli huono. Olen todennut sen. Kaksi eri asiaa. Tunnut suhtautuvat asiakkaisiin kuin potilaisiin, jotka eivät osaa ajatella ja tehdä omia havaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin mahdollista, että terapeutti ei ole ollut hyvä työssään, sellaisiakin valitettavasti on. Samalla on kuitenkin vaikea olla täysin objektiivinen ulkopuolisena, kun en tunne kyseistä tilannetta tarkemmin.
Monilla ihmisillä aktivoituu kognitiivinen dissonanssi juuri silloin, kun terapiassa lähestytään vaikeita tai epämiellyttäviä teemoja. Tällöin voi syntyä vahva vastarinta, vaikka juuri ne aiheet olisivat avain muutokseen. Siksi on usein vaikea sanoa, onko kyse aidosti huonosta terapiasta vai normaalista prosessista, jossa epämukavuus on osa toipumista ja asiakas kokee sen paskaksi terapiaksi koska se on epämiellyttävää.
En siis halua vähätellä huonoja kokemuksia, mutta ajattelen että molemmat vaihtoehdot, epäpätevät terapeutit ja vaikean työn herättämä vastarinta voivat olla totta, ja joskus ne voivat myös mennä sekai
Lopeta jo. Miten sairaanhoitaja parilla psykoterapiakurssilla voisi tuollaisia asioita "opettaa"? Ei mitenkään. Olen itse hyvin läheiseltä alalta väitellyt ja minä olin se, joka joutui opettamaan hänelle perusasioita.
Ap
Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun terapeutti näytti vaan jotain papereita kansiostaan ja näytti käyriä, miten asia voi mennä ja sen jälkeen hän halasi ja istunto oli siin, kysyi vaan, miten olet voinut, onko kotona minkälaista ja mene vaikka luontoretkelle ja halaile puita. Voi saatanan perkeleen jumalauta, ei muuta.
"En minä ole mitään päättänyt, että terapia oli huono. Olen todennut sen. Kaksi eri asiaa. Tunnut suhtautuvat asiakkaisiin kuin potilaisiin, jotka eivät osaa ajatella ja tehdä omia havaintoja."
Juuri noin. Ihan käsittämätöntä hybristä kuvitella, että kun asiakkaat ovat koulutetumpia aiheesta, kuten monet ovat, itseni mukaan luettuna, niin huonommin aiheeseen koulutettu olisi jotenkin siinä asemassa että voi "opettaa" ja sanella miten toinen oikeasti kokee ja ajattelee. Ei se niin mene. Esimerkiksi omalla kohdallani jouduin jatkuvasti toteamaan, että psykoterapeutti ei tuntenut esimerkiksi edes perusasioita lääketieteestä, psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En minä ole mitään päättänyt, että terapia oli huono. Olen todennut sen. Kaksi eri asiaa. Tunnut suhtautuvat asiakkaisiin kuin potilaisiin, jotka eivät osaa ajatella ja tehdä omia havaintoja."
Juuri noin. Ihan käsittämätöntä hybristä kuvitella, että kun asiakkaat ovat koulutetumpia aiheesta, kuten monet ovat, itseni mukaan luettuna, niin huonommin aiheeseen koulutettu olisi jotenkin siinä asemassa että voi "opettaa" ja sanella miten toinen oikeasti kokee ja ajattelee. Ei se niin mene. Esimerkiksi omalla kohdallani jouduin jatkuvasti toteamaan, että psykoterapeutti ei tuntenut esimerkiksi edes perusasioita lääketieteestä, psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta.
Ap
Ap - noin on valitettavan usein aika monilla aloilla, jopa ihan lääkärikunnassa, hoitajissa, miten ei sitten terapeuteissa. Minulle eräs sairaanhoitaja sanoi, että minun asian voi hoitaa ihan yleislääkäri, ei todellakaan voi, sillä tapaukseni vaati erikoisosaamisen, näin meitä ihmisiä opastetaan ja jotkut saavat siitä vielä palkan. Käsittämättömiä tyyppejä, riita on melko usein läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi.
Tajuaminen ja ymmärtäminen kaksi eri asiaa, itse olisin kiitollinen toisesta perspektiivistä jos elämässäni ei ole muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi.
Tajuaminen ja ymmärtäminen kaksi eri asiaa, itse olisin kiitollinen toisesta perspektiivistä jos elämässäni ei ole muita ihmisiä.
Tajuaminen sanaa en edes TAJUA : ). Ymmärtäminen on ensin asian sisäistämistä ja monesta eri näkökulmasta tarkasteltuna ja sen jälkeen voi oikeastaan vasta auttaa tai edes asettua hoidettavan asemaan. Viittaaen edellen myös muihin potilaiden kanssa tekemisissä oleviin. En voi sietää sanaa tajuta, en itse ainakaan ymmärrä, mitä se pitää sisällään, miten laajaa tuo tajuaminen on. Taju voi mennä, sen tajuan !
Suurin osa psykoterapeuteista toimii pitkälti Freudin pohjalta, vaikka kaikki eivät tiedostakaan sitä. Ja Freudin jutut ovat tunnetusti täyttä harhaista roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen etsinyt kohta 2 vuotta terapeuttia, minulla on vaikea ocd johon liittyy todennäköisesti traumaattiset kokemukset. Eipä löydy, koen kognitiivisen terapian turhaksi lässytykseksi ja alkaa jo muutenkin tuntua etten usko koko terapiaan. Minulla oli vuoden terapeutti mutta yhtään ei mielestäni edistytty, ja molemmat olimme sitä mieltä että tarvitsen toisenlaista terapeuttia. Sain jopa terapeutin itkemään, koska en suoraan uskonut siihen mitä hän yritti puhua vaan haastoin ja vaadin perusteluja. Enpä tiedä taitaa koko terapiatouhut olla huuhaata. Minun ajatuksiani on ainakin vaikea kääntää, en kuitenkaan velloo jossain huonommuuden tunteissa tai vastaavissa joten ehkä ne terapiat on tarkoitettu sellaisille. Itse koen olevani yhtä hyvä kuin muut eikä minulla esim.ole pelkoja että jos ocdn vuoksi jätän jotain tekemättä jotai kauheaa tapahtuu.
Minullakin on vaikea ocd, mistä koen syyllisyyttä ja se vain pahentaa oireiluani. Kognitiiviset terapiat eivät toimi, kun ocd on lihasmuistissa ja kehittynyt lapsuuden traumaattisten kokemusten pohjalta. Myöskään lääkkeistä ei ole apua.
Yksi mun psykoterapeista istuu vankilassa huumerikoksista. Oli todella narsistinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun psykoterapeista istuu vankilassa huumerikoksista. Oli todella narsistinen tyyppi.
työtön ystäväni osti huvilan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että sekä psykoterapeutit että terapeutit on yksi hyödyttömimpiä ammatteja ikinä, psykoterapiassa loppujen lopuksi laitetaan vain asiaka/potilas tajuamaan ongelmansa ÄÄNEEN ja that's it, kaikki tietävät omat ongelmansa, mutta ratkaisua ei todellakaan löydy terapeutin avulla, kaikki joko ratkeaa omin avuin tai ne eivät ratkea. Niin kauan kuin on muita ihmisiä olemassa, voi olla, että ongelmat eivät ratkea koskaan ellet sulje itseäsi pois ja laita reppuun vain niitä tarvikkeita joita luulet tarvitsevasi. Terapeutti ei pelasta sinua yhtään miltään vaan saattaa jopa syyllistää sinua itseäsi tilanteestasi.
Tajuaminen ja ymmärtäminen kaksi eri asiaa, itse olisin kiitollinen toisesta perspektiivistä jos elämässäni ei ole muita ihmisiä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta viestisi menevät jatkuvasti omituisemmiksi. Teet todella outoja oletuksia.
"Jos elämässäni ei ole muita ihmisiä". Mitä ihmettä? Erittäin harvalla on onneksi tällainen tilanne. Ja jos on, niin kyse on yksinäisyydestä, ei kalliin terapian tarpeesta.
Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut pulaa ihmisistä elämässäni, päinvastoin. Eikä koskaan pulaa ihmisistä jotka kuuntelevat ja juttelevat kanssani. Eikä koskaan pienintäkään vaikeutta ilmaista itseäni, ajatuksiani ja tunteitani. En minä mihinkään tuollaiseen tarvitse terapeuttia tai muutakaan "ammattilaista".
Ainoa syy miksi menin nuorena psykoterapiaan oli se, että se markkinoitiin minulle työterveydessä oikeana hoitomuotona ja olin sen verran nuori ja naivi että uskoin terapeutilla olevan jotain erilaista osaamista kuin kaikilla ihmisillä elämässäni. Kunnes totesin, että näin ei ole vaan paljon enemmän saan irti ihan yksinkertaisesti oikeiden, aitojen ihmisten kanssa juttelemisesta. Tai vaikka naapurin koiralle juttelemisesta, tulee halvemmaksi.
Ap
Tämä terapeutti oli yksinkertaisesti epäpätevä. Ei ollut kyse mistään vaikeista asioista tai kognitiivisesta dissonanssista. Hän ei vain kyennyt auttamaan millään tavalla työelämän ongelmien kanssa koska ei ymmärtänyt niitä.
Ap