Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, työkyvyttömyys+eläkkeellä, yksinäisyys eikä juuri ketään kelle puhua
11.07.2025 |
Ainoat mille voi puhua miltä oikeasti tuntuu ja miten menee on mt-hoitajalle kerran kuussa ja lähes joka päivä kriisipuhelimeen. Tänään ollut hyvin väsynyt ja masentunut olo vaikka kävi tunnin reippaalla kävelyllä se vaan väsytti enemmän ja koko päivä mennyt käytännössä ihan ohi. Telkasta katsonut youtubea mutta se ollut lähinnä ilman mitään kiinnostusta katsomista eli videoita vaan pyörinyt mutta ei ole kiinnostanut katsella.
Yritin soittaa kriisipuhelimeen useamman kerran mutta ovat kaikki varattuja. Se että pääsee puhumaan auttaa edes hieman, muuten päässä asiat alkaa pyörimään todella synkkänä.
Muita ihmisiä ei sitten juuri ole. Satunnaisia lyhyitä jutteluja naapurin tai puolituttujen kanssa mutta hyvin pinnallisia ja sukulaisten kanssa joskus näkee mutta kaikilla oma elämä ja olen varmasti pelkkä rasite heille.
Aurinko paistaa ulkona mutta ei kohota millään tavalla mieltä. Makoilin iltapäivällä 2-3 välillä ja ehkä nukahdin hetkeksi ja siitä lähtien ollut tokkurainen olo ja sellainen on aina jos nukkuu päivällä.
Käy kyllä ne ihan synkimmätkin ja lopulliset ajatukset mielessä aikaajoin.
Kommentit (108)
Mitenkähän moni, joka yrittää soittaa kriisipuhelimeen sen yhden ainoan kerran elämässään, ei pääse läpi, kun ap pitää sitä palvelua omana ilmaisena terapeuttina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän moni, joka yrittää soittaa kriisipuhelimeen sen yhden ainoan kerran elämässään, ei pääse läpi, kun ap pitää sitä palvelua omana ilmaisena terapeuttina?
No jos ei ole muitakaan ihmisiä eikä varaa terapiaan niin ihan ok on soittaa tuonne.
Kouluissa pitäisi paremmin ottaa koppia yksinäisistä ja syrjityistä.
Yleensä aikuisiän mielenterveyden ongelmat juontaa jo koulumaailman raadollisuuteen.
Mä tykkäisin kans puhua. Samoja ongelmia. Olis kiva lähetellä vaikka sähköpostia.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa pitäisi paremmin ottaa koppia yksinäisistä ja syrjityistä.
Yleensä aikuisiän mielenterveyden ongelmat juontaa jo koulumaailman raadollisuuteen.
Omasta ylä-asteesta jo yli 20 vuotta mutta omaa mokaa kun ei ollut sosiaalisempi niin jäi yksin. Olin ujo ja arka. En käynnyt ylä-asteella kenelläkään kylässä mutta eipä kyllä kutsuttukaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko lääkitystä? Kevytkin mielialalääke voi auttaa näkemään mahdollisuuksia.
Pääsisitkö mukaan kuntoutuksiin? Tai järjestöjen tai seurakunnan järjestämiin ryhmiin ja toimintoihin?
Toisten samassa tilanteessa olevien tapaaminen toiminnan merkeissä voi auttaa eteenpäin. Samalla vertaistukea.
Moi AP, kuulostaa kurjalta. Jos vaan jaksat, kannattaa ehdottomasti hakea lisää apua.
Helsinki Missiosta saa keskusteluapua, jos on yksinäinen https://www.helsinkimissio.fi/hae-apua/aikuisille/
SPR:ltä voi hakea ystävää (joka ei toki ole terapeutti) https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/apua-yksinaisyyteen/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä kriisipuhelimen varaan mitään. Se ei kaikille toimi ollenkaan. Joskus terveysasemilla oli psykologi, mutta rahalla saisi terapeutin. Käy kävelyllä joka toinen päivä jos pystyt tai tuuleta. Soita lähisukulaiselle. Katso missä on ihmisiä, fiksuja. Onko paikkakunnalla mitään, mitä haluaisit elämääsi. Mitä kiinnostuksia voi olla, voiko opetella lisää enkkua tms. Kirjoita paperille listoja, ei tai kyllä, että mikä miellyttää. Joskus pieni siivouskin on parempi tai välipala.
Onko kilpirauhasen arvot tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa pitäisi paremmin ottaa koppia yksinäisistä ja syrjityistä.
Yleensä aikuisiän mielenterveyden ongelmat juontaa jo koulumaailman raadollisuuteen.
Olet täysin oikeassa. Mun nykyään erittäin vaikeat ongelmat alkoi yläasteella yksinäisyytenä, kun käyttäydyin tajuamattani oudosti ja minua välteltiin. Kouluterveydenhoitajalle puhuin kavereiden puutteesta mutta häntä ei kiinnostanut, kun muuten meni koulussa hyvin enkä käyttänyt alkoholia jne.
Nykyään olen sitten ennenaikaisella eläkkeellä ja ypöyksin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko lääkitystä? Kevytkin mielialalääke voi auttaa näkemään mahdollisuuksia.
Pääsisitkö mukaan kuntoutuksiin? Tai järjestöjen tai seurakunnan järjestämiin ryhmiin ja toimintoihin?
Toisten samassa tilanteessa olevien tapaaminen toiminnan merkeissä voi auttaa eteenpäin. Samalla vertaistukea.
On masennukseen ja ahdistukseen lääkitys plus nukkumiseen mutta lähinnä kai pitävät vielä pinnalla kuin nostaisivat ylös.
Hoitaja koitti etsiä minulle vertaistukiryhmää mutta pitkän etsinnän jälkeen sai tietää vain että ei ole tarjolla ainakaan tässä lähellä missä asun. Kauemmas kulkeminen jatkuvasti tulisi kalliiksi eikä onnistuisi. Tällä hyvinvointialueella kai rahat loppu. Mielenterveysjärjestöissä sama juttu ettei lähellä ole ja seurakunnat, no en tiedä kun en ole uskonnollinen että minkälaista siellä on et meneekö uskonnolliseksi että ei pysty olemaan sellaisissa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kilpirauhasen arvot tutkittu?
Entäs ferriittiarvo?tekee tota,menes kauppaan ja osta maksamakkaraa,se on semmonen ruskee pötkö,kyllä mieli piristyy oitis:)
Vierailija kirjoitti:
Onko kilpirauhasen arvot tutkittu?
On tutkittu ties mitä vuosien varrella ja kaikki ok heidän mukaansa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäisin kans puhua. Samoja ongelmia. Olis kiva lähetellä vaikka sähköpostia.
Tarvitsisi tehdä uusi jonka tänne uskaltaa laittaa, tarvis vaan jaksaa ja kai se muuten menisi mutta tykkään mieluiten puhua kuin kirjoitella kun huomannut että asioiden kirjoittaminen paperille ei oikein toimi, hoitajalle monesti kirjoittanut lapulle mikä päällä ollut usein ja vasta kun siitä pääsee ääneen puhumaan niin voi jotenkin auttaa.
Tosin tietysti tämä olisi erilainen kun ajatusten vaihtoa toisen samankaltaisessa tilanteessa olevan kanssa ja sellaisesta ei yhtään kokemusta niin ei tiedä miten toimia eli miten olla sosiaalinen ja ihminen. ap
🌀
Helposti kuulostaa kliseelatteuksilta
nämä toistuvat palstakirjoittelut ja
moneen kertaan nähdyt neuvot,
mutta silti megaiso voimahalitus sulle,
Ap kallis, missä sä sitten oletkin. <3
🌀
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
39-vuotias ja sanotaan myös että mies. ap
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän moni, joka yrittää soittaa kriisipuhelimeen sen yhden ainoan kerran elämässään, ei pääse läpi, kun ap pitää sitä palvelua omana ilmaisena terapeuttina?
Ap, tottakai soitat kriisipäivyst.
vaikka joka päivä,
jos ei ketään muuta luottoihmistä ole
omissa kontakteissasi. Minusta tuo
kommentti on epäempaattinen.
Miten kauan olet ollut eläkkeellä?
Sama tilanne. Läheisten ihmissuhteiden puute masentaisi terveenkin ihmisen.