Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, työkyvyttömyys+eläkkeellä, yksinäisyys eikä juuri ketään kelle puhua
11.07.2025 |
Ainoat mille voi puhua miltä oikeasti tuntuu ja miten menee on mt-hoitajalle kerran kuussa ja lähes joka päivä kriisipuhelimeen. Tänään ollut hyvin väsynyt ja masentunut olo vaikka kävi tunnin reippaalla kävelyllä se vaan väsytti enemmän ja koko päivä mennyt käytännössä ihan ohi. Telkasta katsonut youtubea mutta se ollut lähinnä ilman mitään kiinnostusta katsomista eli videoita vaan pyörinyt mutta ei ole kiinnostanut katsella.
Yritin soittaa kriisipuhelimeen useamman kerran mutta ovat kaikki varattuja. Se että pääsee puhumaan auttaa edes hieman, muuten päässä asiat alkaa pyörimään todella synkkänä.
Muita ihmisiä ei sitten juuri ole. Satunnaisia lyhyitä jutteluja naapurin tai puolituttujen kanssa mutta hyvin pinnallisia ja sukulaisten kanssa joskus näkee mutta kaikilla oma elämä ja olen varmasti pelkkä rasite heille.
Aurinko paistaa ulkona mutta ei kohota millään tavalla mieltä. Makoilin iltapäivällä 2-3 välillä ja ehkä nukahdin hetkeksi ja siitä lähtien ollut tokkurainen olo ja sellainen on aina jos nukkuu päivällä.
Käy kyllä ne ihan synkimmätkin ja lopulliset ajatukset mielessä aikaajoin.
Kommentit (108)
Jatkuva itsestä puhuminen vähättelevään sävyyn ja itsesääli on tosi rankkaa kuunneltavaa toiselle.
Mä olin ihastunut tällaiseen mieheen. Aina kaikki kääntyi siihen, miten hän muka on huono ja tekee kaiken väärin ja kaikki hänen syytään. Ei siinä sit uskaltanut eikä halunnut enää mistään syvemmistä puhua, tai tuoda esille omia fiiliksiä varsinkaan jos oli huono päivä ja olis tarvinnut tukea, aina se kääntyi mieheen. Mulla on oikeasti pahoja ongelmia mutta ei hänellä ole kykyä käsitellä muiden ongelmia,ei kykyä itsereflektioon. Mulla meni voimia tosi paljon siihen, kun työnsin omat ongelmat ja surut sivuun ja keskityin tsemppaamaan, tukemaan ja pönkittämään miestä. Hän taisi kahden vuoden aikana tasan kerran kysyä miten minä voin. Itse kysyin aina jutellessa. Ja siinähän sitä sit juteltiinkin mikä kaikki miehellä on vikana taas.
Kysymys "kuinka voit tänään" ja aito empaattinen kyky kuunnella on aivan hitosti, vaikka sitä ei tietäisikään mitä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaako sinua ap ylipäätään toiset ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva itsestä puhuminen vähättelevään sävyyn ja itsesääli on tosi rankkaa kuunneltavaa toiselle.
Mä olin ihastunut tällaiseen mieheen. Aina kaikki kääntyi siihen, miten hän muka on huono ja tekee kaiken väärin ja kaikki hänen syytään. Ei siinä sit uskaltanut eikä halunnut enää mistään syvemmistä puhua, tai tuoda esille omia fiiliksiä varsinkaan jos oli huono päivä ja olis tarvinnut tukea, aina se kääntyi mieheen. Mulla on oikeasti pahoja ongelmia mutta ei hänellä ole kykyä käsitellä muiden ongelmia,ei kykyä itsereflektioon. Mulla meni voimia tosi paljon siihen, kun työnsin omat ongelmat ja surut sivuun ja keskityin tsemppaamaan, tukemaan ja pönkittämään miestä. Hän taisi kahden vuoden aikana tasan kerran kysyä miten minä voin. Itse kysyin aina jutellessa. Ja siinähän sitä sit juteltiinkin mikä kaikki miehellä on vikana taas.
Kysymys "kuinka voit tänään" ja aito empaattinen kyky kuunnella on aivan hitosti, vai
Olen haukkunut itseäni lähes pelkästään netissä anonyyminä tai hoitajan käyneillä. Neuvottu kyllä netin ja hoitajan toimesta olemaan armollisempi itselleen, täytyisi vain päästä siihen vaiheeseen. Muuten ihmisten kanssa puhun normaalisti riippuen toki kuinka tuttu henkilö et mitä tutumpi sitä paremmin juttelu sujuu. Näitä tilanteita vaan aika vähän. Yritän myös kuunnella ja jutella niin ettei keskustelu ole yksipuolista puhetta. ap
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako sinua ap ylipäätään toiset ihmiset?
Kyllä ja ei. Varmaan kai normaalia ettei ihmiset joiden ajatusmaailma ja muuten erilaisia niin eivät kiinnosta niin tosin en varmasti itse kiinnosta heitä jos eroan paljon heistä. Ja jos paljon ihmisiä pitäisi tuntea ja olla jatkuvassa yhteydessä kuormittaisi minua paljon. En tiedä miten jotkut ihmiset pystyy pitämään paljon kavereita, tuttuja plus mahdollinen perhe jne. En tiedä kuinka paljon ihmisiä pystyn muistamaan mutta kyllä minulla nimet alkaa nopeasti hävitä päästä ja mitä tekevät jne.
Jonkin verran yritän olla sukulaisiin yhteydessä tosin tahtoo vaan olla että aina itse soittaa eikä minulle päin soiteta juurikaan. Yritän kysellä kuulumisia jne. mutta riippuen ihmisestä jossain kohtaa keskustelu hiipuu.
Parisuhde kaipaa kyllä kun olisi kiva keskustella, tehdä asoita, läheisyyttä jne. Vaikeista asioista kanssa voi puhua mutta ei niin että toinen tai kumpikin tyhjentää päänsä sisällön toisen päälle. Ei parisuhteesta kokemusta et en tiedä miten paljon ja kuinka syvällisesti ihmiset yleensä keskustelee toistensa vaikeuksista jne. ja mihin vetävät rajan jne. Väsyneenä tuli tällaista tähän mieleen tosin eipä tässä kuumalla kelillä ajatus ihan kulje kunnolla muutenkaan. ap
Ap, millainen olisi elämä, jonka kokisit mieleiseksi?
Minkä asioiden pitäisi muuttua, jotta voisit saavuttaa sen?
Millaiset vuorovaikutustilanteet koet vaikeiksi? Vai onko ongelma, että et tiedä miten lähestyä, tai vastata muille ihmisille, joilla on myös vaikeaa? Esim täällä palstalla voit myös sanoa suoraan, että et oikein tiedä mitä sanoa, mutta sinulla on myös omakohtaista kokemusta masennuksesta jne. ja voit myös aina kysyä lisäkysymyksiä, jotta voisit ymmärtää paremmin toisten tilannetta.
Sinun ei tarvitse olla täydellinen tai tietää valmiiksi kaikkea, jotta voisit osallistua enemmän oli se sitten keskusteluun tai mihin tahansa. Toivon, että voisit olla itsellesi armollisempi ja sallia inhimillisyyden osaksi elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, millainen olisi elämä, jonka kokisit mieleiseksi?
Minkä asioiden pitäisi muuttua, jotta voisit saavuttaa sen?
Millaiset vuorovaikutustilanteet koet vaikeiksi? Vai onko ongelma, että et tiedä miten lähestyä, tai vastata muille ihmisille, joilla on myös vaikeaa? Esim täällä palstalla voit myös sanoa suoraan, että et oikein tiedä mitä sanoa, mutta sinulla on myös omakohtaista kokemusta masennuksesta jne. ja voit myös aina kysyä lisäkysymyksiä, jotta voisit ymmärtää paremmin toisten tilannetta.
Sinun ei tarvitse olla täydellinen tai tietää valmiiksi kaikkea, jotta voisit osallistua enemmän oli se sitten keskusteluun tai mihin tahansa. Toivon, että voisit olla itsellesi armollisempi ja sallia inhimillisyyden osaksi elämääsi.
Tuskin minua ehkä voi tunnistaa täällä mutta täytyy vastata ensimmäiseen silti varoen. Mutta siis kouluttauduin maaseutuyrittäjäksi ja niihin hommiin oli tarkoitus jäädä eli yrittäjäksi omalla tilalla mutta meni mönkään moni asia. Se haave oikeastaan meni siinä kun koulusta jo 20 vuotta ja suurin osa opitusta unohtunut eikä muilla tiloilla työskentelystä tullut mitään, jotenkin ei osannut muiden hommissa tehdä mutta itselleen kyllä.
No onko sitten 1/6 olemassa tästä haaveesta tai siis vielä kun asuminen omassa talossa omalla tontilla maalla kallista ja tulot on mitä on. Puuttuu vaan eläimet, koneet, pellot, metsät plus jos siinä olisi sitten myös kumppani mukana. No mitä noihin vaadittaisiin että voisivat toteutua, no rahaa et maatalous ei ole halpaa. Tosin pystyykö enää tuohon kokonaisuutena kun pitäisi melkeinpä käydä koulu uudestaan ja siinä ei oikeastaan ole järkeä kun ei ole tilaa valmiina odottamassa tai no nykyinen asuinpaikka on vanha maatila rakennuksineen mutta eipä niihin enää oikein mitään paljoa saa kun vanhoja rakennuksia jne. Sekin kyllä varmaan riittäisi jos muutama hehtaari olisi peltoa sekä metsää lisäksi ja jokunen kone ja pari eläintä ei tuotannollisiin tarkoituksiin vaan maisemanhoitoon eli pitämään yllä perinnebiotooppia kun tilojen vähetessä ja varsinkin laidunnuksen niin maisema köyhtyy kun paikat heinittyy ja pusikoituu. Mutta joo tällaisenaan se ei tuottaisi mitään vaan olisi kallis harrastus eli eurojackpotin päävoittoa odotellessa. Mutta joo siis tuollainen maanviljely ja eläintenpito ihan pienessä mittakaavassakin olisi kiva kun maatalouden parissa kasvanut niin kaikenlainen muu tekeminen ei tunnu oikealta ja tuota minulle mitään mielihyvää.
Melkeinpä kaikki vuorovaikutustilanteet ovat vaikeita, helpoimpia asiakaspalveluissa juttelu sekä terveydenhoidon henkilöiden kanssa mutta sitten vaihtelevasti kaikki tilanteet vaikeita oli sitten sisarukset, sukulaiset, tutut, puolitutut, tuntemattomat tai jos käy vähän töissä niin työpaikan henkilöiden kanssa juttelu tai työskentely. Jos henkilö on tuntematon ei tiedä miten lähestyä tai vastaavasti ei tiedä miten tuntemattoman lähestymiseen vastaa. Helpointa jollain lailla mitä enemmän tuntee tai sukulainen jonka kanssa enemmän ollut tekemisissä niin juttelu jne. mutta mitä vähemmän jutteilla tai tekemisissä ollut henkilö sitä vaikeammaksi muuttuu kommunikointi joka on kyllä hankalaa helpoimpien kanssa mutta ei niin vaikeaa kuin vähemmän tuntemieni kanssa.
Niin tuo että hyväksyisi itsensä tällaisenaan eli olla oma itsensä eikä pelätä jutella tuntemattomille tai muutenkaan ja jos ei toinen kiinnostu tai on kankea juttelemaan tai mokaa niin ei alkaisi niistä haukkumaan itseään. Siihen tilaan kun joskus pääsisi olisi kiva. ap
"Parisuhde kaipaa kyllä kun olisi kiva keskustella, tehdä asoita, läheisyyttä jne. Vaikeista asioista kanssa voi puhua mutta ei niin että toinen tai kumpikin tyhjentää päänsä sisällön toisen päälle. "
Tämä on se mitä itse teet koko ajan. Samalla tavalla kuin sinä et pidä että päällesi kaadetaan vaikeita asioita, teet sitä sumeilematta muille. Sinulla on monisivuinen ketjukin, jossa kaadat väitöskirjan verran vaikeuksiasi toisten päälle. Muut ihmiset eivät kiinnosta sinua, vain sinä sinä sinä. Aavistuksen narsistisia piirteitä paikannan sinusta, mutta niiden kanssa voi työskennellä eli ei hätää kunhan tiedostat asian ja teet sille jotain. Lopetat tämän marttyyrimaisen päivittäisen ruikutuksesi nyt ensimmäisenä.
Mikä siinä muille juttelussa pelottaa?