Vauvan itkeminen...

vai onko aluksi vain kitinää? Ei se vauva siitä kärsi jos laitat itsellesi ruuan välillä.

Voit pyytää neuvolastakin ohjausta. Imettää kannattaa korkeintaan 1h välein, muuten ei rinnoissa ole maitoa. Suosittelen kokeilemaan sellaista, että syötä kummastakinrinnasta 10min ja sen jälkeen annat korviketta niin paljon kuin vauva syö (tee esim 1dl). Sitten röyhtäytät ja vaohdat vaipan. Ja sitten laitat vaunuihin ulos. Jos itkee, itkastelee niin lähde vaunun kanssa kävelylle tai heijaa paikallaan. Tällaisen syötön jälkeen voit olla aivan varma, että itku ei ole nälkää (tyo korvikeannos pitää ainakin 2h nälkää). Jotkut vauvat itkusyelevat unissaankin, osa ihan väsymystään. Parasta mitä voit tehdä on auttaa vauvaasi nukkumaan. Itselläni yhtä vauvoista oli heijattava vaunuissa 10-30 min välein jossain vaiheessa ja ainakin varmasti unisyklien välissä 45-50min välein. Jos olisin ottanut unilta olisi itkenyt sylissä, koska oli niin väsynyt, ettei jaksanut syödä itseään kylläiseksi. Luin tuolloin jostain, että päiväunet saisivat kestää ainakin 90 min joten pidin siitä kiinni. Itku on harvoin syy ottaa vauva unilta, tietysti se on jos jokeltelee/katselee virkeänä hereillä.

Tsemppiä, vauvat ovat tosi pirniävain hetken.

Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Koita vaan kestää, mutta älä jätä vauvaa itkemään yksin, tee se homma myöhemmin tai sitten vaikka kun mies on kotona.



Vauva arki on aika pitkälti just tollasta, ennakoimatonta ja toisen tarpeisiin vastaamista, mutta niin kun varmaan oot kuullukkin se aika menee nopeesti. Muutaman kuukauden kuluttua alkaa olemaan päivässä jo rytmiä ja itse opit tunnistamaan vauvan viestejä, se helpottaa :)

ja tee itsellesi tuleva imetystuokio mukavaksi, eli evästä ja paljon juomaa, kaukosäädin/kirja... koitappa juoda kotikaljaa tai hiilihapollista juomaa niin johan maito alkaa herua.

Eikö sinulla ole sitteriä, jossa voisit jalalla keinuttaa samalla kun teet jotain? Tai se kantoliina voisi olla aika fiksua hankkia. Oletko kokeillut nukuttaa vauvaa vaunuihin? Monet vauvat nukkuvat vaunuissa hyvin, ja on helpompi nukuttaa vaunuihin takaisin, kun vähän havahtuu.



Jos vauva nukkuu päiväsaikaan yhdenkin kerran 1-2 tuntia putkeen, niin kyllähän siinä ajassa pitäisi helposti ehtiä käydä suihkussa ja tehdä jotain helppoa ruokaakin... Tyyliin pastat kiehumaan, sillä välin suihku, ja kohta on pasta valmista. Sekaan vain tonnikalaa, kinkkusuikaletta tms. ja vaikka loraus maustettua ruokakermaa. Etukäteen voi tehdä kinkkukiusausta, makaroni- tai kaalilaatikkoa, keittoja tms. joita voi laittaa annosrasioihin pakastimeen. Ja lisäksi jääkaappiin kurkkua, tomaattia, jugurttia ja muita perustarpeita.



Itselläni 2-vuotias ja 11kk ikäiset, ja ei sitä ole tuonikäistenkään kanssa sitä "omaa aikaa" kuin sen tunti tai reilu, minkä ne päiväunet sattuvat päällekkäin osumaan. Joskus ei edes sitä. Sitä vaan oppii hoitamaan tenavat, laittamaan ruokaa, ja pitämään itsestäänkin huolen. Ja kuitenkin esikoiselle on ruokaa aina tehtävä, vaikkei itsestä niin väliksi aina olisikaan.

Voit pyytää neuvolastakin ohjausta. Imettää kannattaa korkeintaan 1h välein, muuten ei rinnoissa ole maitoa. Suosittelen kokeilemaan sellaista, että syötä kummastakinrinnasta 10min ja sen jälkeen annat korviketta niin paljon kuin vauva syö (tee esim 1dl). Sitten röyhtäytät ja vaohdat vaipan. Ja sitten laitat vaunuihin ulos. Jos itkee, itkastelee niin lähde vaunun kanssa kävelylle tai heijaa paikallaan. Tällaisen syötön jälkeen voit olla aivan varma, että itku ei ole nälkää (tyo korvikeannos pitää ainakin 2h nälkää). Jotkut vauvat itkusyelevat unissaankin, osa ihan väsymystään. Parasta mitä voit tehdä on auttaa vauvaasi nukkumaan. Itselläni yhtä vauvoista oli heijattava vaunuissa 10-30 min välein jossain vaiheessa ja ainakin varmasti unisyklien välissä 45-50min välein. Jos olisin ottanut unilta olisi itkenyt sylissä, koska oli niin väsynyt, ettei jaksanut syödä itseään kylläiseksi. Luin tuolloin jostain, että päiväunet saisivat kestää ainakin 90 min joten pidin siitä kiinni. Itku on harvoin syy ottaa vauva unilta, tietysti se on jos jokeltelee/katselee virkeänä hereillä.

Tsemppiä, vauvat ovat tosi pirniävain hetken.

maitoa valmistuu koko ajan tilauksen mukaan, eli päinvastoin! Heti korviketta antamalla voi unohtaa imetyksen, todennäköisesti antamalla rintaa lapsentahtisesti se syömisvälikin pian tasaantuu.

Voit pyytää neuvolastakin ohjausta. Imettää kannattaa korkeintaan 1h välein, muuten ei rinnoissa ole maitoa. Suosittelen kokeilemaan sellaista, että syötä kummastakinrinnasta 10min ja sen jälkeen annat korviketta niin paljon kuin vauva syö (tee esim 1dl). Sitten röyhtäytät ja vaohdat vaipan. Ja sitten laitat vaunuihin ulos. Jos itkee, itkastelee niin lähde vaunun kanssa kävelylle tai heijaa paikallaan. Tällaisen syötön jälkeen voit olla aivan varma, että itku ei ole nälkää (tyo korvikeannos pitää ainakin 2h nälkää). Jotkut vauvat itkusyelevat unissaankin, osa ihan väsymystään. Parasta mitä voit tehdä on auttaa vauvaasi nukkumaan. Itselläni yhtä vauvoista oli heijattava vaunuissa 10-30 min välein jossain vaiheessa ja ainakin varmasti unisyklien välissä 45-50min välein. Jos olisin ottanut unilta olisi itkenyt sylissä, koska oli niin väsynyt, ettei jaksanut syödä itseään kylläiseksi. Luin tuolloin jostain, että päiväunet saisivat kestää ainakin 90 min joten pidin siitä kiinni. Itku on harvoin syy ottaa vauva unilta, tietysti se on jos jokeltelee/katselee virkeänä hereillä.

Tsemppiä, vauvat ovat tosi pirniävain hetken.

Joskus ekat kuukaudet on vaan selviämistä tilanteesta toiseen ja päivästä toiseen, jos lapsi on itkuinen. Minäkin suosittelen antamaan niin paljon lisämaitoa kuin lapsi jaksaa imetyksen päälle syödä. Joskus voisit kokeilla sitäkin, että annat maidon ENNEN imettämistä, niin vauva ei ehdi yliväsyä rinnan imemisestä ja mennä ihan pois tolaltaan.



Omat kaksi lastani eivät ole koskaan nukkuneet yli kahden tunnin päikkäreitä. Yleensä torkut ovat kestäneet sen 30 minuuttia. Olen ottanut sen tavan (nuorempi on nyt 4 kk) että kun aamulla molemmat on hyväntuulisia, jätän kylläisen vauvan sänkyyn katsomaan pinnasängyn pinnoihin sitomiani värikkäitä kuvia ja leluja, ja menen heti suihkuun, meikkaan ja harjaan hiukset. Aamiaiseksi syön aina paljon proteiinia, kuten keitettyjä munia ja rahkaa, koska voi olla ettei seuraavaa kunnollista ateriaa saa syödä kuin illalla. Minulla on aamulla siis n. 20 minuuttia rauhallista aikaa, ja se riittää, kun ei odota että sitä olisi ikinä sen enempää. Meillä on myös tuollainen vauvakeinu, joka on toiminut tosi hienosti. Kun väsyneen ja epämääräisesti kätisevän vauvan laittaa siihen keinumaan, antaa tutin suuhun ja rätin käteen, niin vauva rauhoittuu ja usein ottaa siinä pienet torkut. Sinä aikana ehdin sitten käydä vessassa ym.



Koeta jaksaa, vaikka nyt tuntuisi ikuisuudelta, niin vauva kasvaa nopeasti. Siitä olisin kyllä vähän huolissani, jos et ikinä pääse menemään ilman vauvaa. Jokainen nainen tarvitsee ystävien seuraa, naurua ja hauskanpitoa, vaikka olisikin tullut äidiksi. Onko mahdollista, että saisit edes kerran, pari viikossa tehdä jotain mukavaa ihan vain itseksesi tai kavereiden kanssa? Muuten voi käydä niinkin, että elämästä tulee liian pientä ja tuntuu että vauva hallitsee sitä kokonaan, ja se ei ole hyvä juttu. Silloin unohtaa kuinka pieni vauva on, ja kuinka suloinen kuitenkin, ja alkaa tuntea lasta kohtaan aggressiivisiakin tunteita.

Voit pyytää neuvolastakin ohjausta. Imettää kannattaa korkeintaan 1h välein, muuten ei rinnoissa ole maitoa. Suosittelen kokeilemaan sellaista, että syötä kummastakinrinnasta 10min ja sen jälkeen annat korviketta niin paljon kuin vauva syö (tee esim 1dl). Sitten röyhtäytät ja vaohdat vaipan. Ja sitten laitat vaunuihin ulos. Jos itkee, itkastelee niin lähde vaunun kanssa kävelylle tai heijaa paikallaan. Tällaisen syötön jälkeen voit olla aivan varma, että itku ei ole nälkää (tyo korvikeannos pitää ainakin 2h nälkää). Jotkut vauvat itkusyelevat unissaankin, osa ihan väsymystään. Parasta mitä voit tehdä on auttaa vauvaasi nukkumaan. Itselläni yhtä vauvoista oli heijattava vaunuissa 10-30 min välein jossain vaiheessa ja ainakin varmasti unisyklien välissä 45-50min välein. Jos olisin ottanut unilta olisi itkenyt sylissä, koska oli niin väsynyt, ettei jaksanut syödä itseään kylläiseksi. Luin tuolloin jostain, että päiväunet saisivat kestää ainakin 90 min joten pidin siitä kiinni. Itku on harvoin syy ottaa vauva unilta, tietysti se on jos jokeltelee/katselee virkeänä hereillä.

Tsemppiä, vauvat ovat tosi pirniävain hetken.

maitoa valmistuu koko ajan tilauksen mukaan, eli päinvastoin! Heti korviketta antamalla voi unohtaa imetyksen, todennäköisesti antamalla rintaa lapsentahtisesti se syömisvälikin pian tasaantuu.

Kanssa mullakin oli sama juttu, ettei oikein ehtinyt edes syömään, suihkussa käymisestä puhumattakaan.. Imetyksen kanssa oli ongelmia, vauva nukahteli ja korviketta annettiin jo sairaalassa, jouduin pumppailemaan ja käytin rintakumia, mikä oli myös rasittava kun se irtoili helposti....

Me hoidettiin asia niin, että ostimme alkuaikoina paljon eineksiä, joita voi syödä helposti ja vaikka samalla kun imettää, riisipiirakoita, leipää, leikkeleitä, juustoa, jogurttia, piimää, marjakeittoja...

Eihän se ole hyvä antaa vauvan itkeä, mutta 1-2minuuttia tuskin vielä pahaa tekee. joskus automatkallakin on pakko antaa vauvan itkeä, kun ei ole levähdyspaikkoja joka kohdassa.

kun vauva nukkui niin laitoin itkuhälyttimen päälle ja menin sen kanssa suihkuun. Jos alkoi itkeä niin suihkuttelin nopeammin ja annoin itkeä hetken.

Kuopuksen kanssa oli helpompaa kun hän oli alusta asti hyvä imemään tissiä ja imetys onnistui paremmin.

Niin, ja Disflatyliä kannattaa kokeilla, meillä ne auttoi vatsavaivoihin, ja maitohappobakteeritkin voi olla hyvä lisäksi.

Miten se voi olla ensimmäisen lapsen kanssa tuollaista. Mutta niin se vain oli itselläkin. Toisen kanssa mietti, että miten helppoa se olisikaan ollut, jos olisi tiennyt ja kolmannen kanssa jo naytti täysin rinnoin (vaikka oli ne kaksi aiempaakin "jaloissa" eivätkä nukkuneet päiväuniakaan).



Kyllä se liittyy vain puhtaasti kokemuksen ja itseluottamuksen puutteeseen jotenkin. Ei ne seuraavat lapset aina voi olla vain vähemmän itkeviä ja syliä tarvitsevia. Jännä juttu.



Mutta AP:lle sen verran, että kyllä se helpottaa. Et ehdii nälkään kuolla ;). Tsemppiä.

vähän erilainen kokemus. Vaikka esikoinen nukkui vähän päivisin, hän oli kuitenkin rauhallinen. Kuopus onkin sitten oikea parkupetteri, joka ei viihdy hetkeäkään yksin samalla tavalla kuin esikoinen ja jolla tuntuu muutekin olevan vatsavaivoja tms. paljon enemmän kuin esikoisella. Tällä hetkellä mies on isomman lapsen kanssa reissussa, ja olen jokusen päivän ollut vauvan kanssa kaksin. Vaikka osaan tässä kakkosen kohdalla jo lukea vauvaa paremmin ja ennakoida ja hoitaa kätinät, niin on se silti vaan aika rasittavaa kantaa vauvaa koko päivä (ei viihdy liinassa). Koko ajan on enemmän ja enemmän päiviä, että lapsi on tyytyväinen, mutta sitten on taas tällaisia päiviä, että en ehdi tehdä muuta kuin huolehtia vauvasta ja käydä kaupassa ja pestä vähän pyykkiä tms.



9

Joo... elikkäs esikoinen kyseessä ja onhan se kokemuksen puutetta etten osaa vielä kaikkia temppuja yhdellä kädellä, vaikka olen oppinut vähän paremmin kantamaan vauvaa yhdelläkin kädellä.



Vauva on nyt vasta muutaman viikon vanha eli uutta ja ihmeellistä on elämä hänellekin. Kai se on vähän jännä fiilis kun pienokaista pierettäisi ja kakattaisi mutta mitään ei meinaa tulla ulos... :) Tässä minä surffailen samalla kun imetän. Pesukone pyörii. Aamupalaa en ole ehtinyt syödä, mutta suihkuun selvisin kun menin jo aamuseitsemältä kun vauva nukkui vielä. Ehdin tehdä uuniin ruokaakin, mitä ihmettä ei ole tapahtunut pitkään aikaan, koska yleensä se on ollut mies joka on kokannut meillä. :) Elän toivossa että seuraavien torkkujen aikana ehdin ripustaa pyykit kuivumaan ja syödä yhdistetyn aamupalan ja lounaan... Yritän olla tehokas kotitöissä aamulla niin on loppupäivä aikaa olennaiseen ja ehkä minä ehdin ottaa päikkärit...



Joku kysyi onko kavereita ja omaa aikaa. Vielä ei ole ollut omaa aikaa paitsi ne pienet hetket illalla kun mies on päivän menojensa jälkeen kotona pari tuntia, ja esim. kylvettää vauvan, pitää sylissä hetken ja syöttää pullosta, jolloin minä ehdin itse hengähtää hetken... tai tehdä rästihommat eli ei sekään ole oikein lepohetki. Minulla ei ole oikein sellaisia kavereita joiden kanssa olisi erityisen hauskaa. Pari kaveria on käynyt katsomassa vauvaa mutta mitään arkipäivän apua heistä ei juuri ole. Enemmänkin ajattelen niin että tässä elämäntilanteessa en jaksa mitään turhaa keskusteluakaan kun se vie vain aikaa eikä anna mitään konkreettista hyvää...



Olen sentään selvinnyt ulos asunnosta pariin otteeseen viimeisen kuukauden aikana. Minulla on melko hyvä kotona nyhjäämisen sietoraja kun menee parikin viikkoa ennen kuin on pakko päästä ulkoilmaan. :D Olisi asteen verran helpompaa ja mukavampaa jos joku auttaisi ulos lähdön valmistelussa (pukemiset, ruokkimiset ja itkun hyssyttelyt...). Yksin ollessa pelkkään lähtöoperaatioon menee noin tunti. Ehkä siihenkin harjaantuu??? Pakko kai se on kun näyttää siltä että yksin nuo hommat on hoidettava enimmäkseen...