Jääkö paljosta paitsi, jos ei koskaan matkusta ulkomaille?
Olen matkaillut tähän asti vaan Suomessa (lasken tässä nyt myös Tukholman ja Tallinan risteilyt kotimaan matkailuksi :D ) ja nyt olisi vihdoin rahaa myös ulkomaanmatkoihin. Tässä on kuitenkin käynyt niin, että nuoruuden into matkailuun on hiipunut ja jo ajatus turistipaikkoihin matkustamisesta tuntuu epämiellyttävältä lähinnä ihmispaljouden, kuumuuden, turistiripulin yms takia.
Onko nää reissut todella sen kaiken vaivan arvoisia vai onko matkailu ylihypetetty "huijaus"?
Kommentit (79)
Jää tietysti. Lyhyt elämä jolloin täytyy hiukan nähdä maapallon erilaisia ilmastoa kuin luontoa ja ihmisiä . Erilaisia vesiä ja meriä. Kroatia on kaunis kirkkaat vedet kuin vaikka Sisilia on historiaa kuin Etelä Afrikka luonnon ihmeitä safarilla. Kuin etelä Amerikka aivan eri kulttuuri. Lämmin ilmasto ! Jää .
Kesällä ei kannata mennä Etelä-Eurooppaan tai Kanarialle. Talvella ne taas ovat mukavia paikkoja, ei ole liian kuuma eikä liikaa ihmisiä. Mutta ei tarvitse liukastella jäisillä kaduilla ja aurinkokin saattaa näyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi. Lähde kun kerran on varaa ja pystyt lähtemään. Matkailu avartaa aina.
Mä en oikeastaan tiedä, mitä toi matkailu avartaa edes tarkoittaa :)
Olen mielestäni ihan avarakatseinen ja myös tiedän paljon muista maista ja kulttuureista, koska olen katsonut paljon dokumentteja yms.Eli voisiko joku avata tuota vähän enemmän vielä. Mitä siitä matkailusta tarkalleen ottaen saa?
ap
Riippuu ihan itsestäsi ja millaisen matkan valitset. Olen kierrellyt paljon Euroopassa ja kivointa on ollut tavata paikallisia ihmisiä (en tarkoita turismissa työskenteleviä). Englannilla pärjää hyvin.
Saksan maaseudulla kun kävin ekaa kertaa, hämmästyin, kun isot pellot oli täynnä vapaasti liikkuvia lehmiä. Luulin, että siellä on tehomaatalous Suomen tapaan.
Norjalaisten kalastajien jutut oli kiinnostavia. Kreikassa iäkäs nainen kutsui talonsa takapihalle ja tarjosi paistamansa tiropitan. Ruskeat kanat kävelivät jaloissamme. Yksi nuori poika ei puhunut englantia, mutta yritti selittää oikeaa tietä. Mieleen jää monista vaan se tunnelma ja aito kohtaaminen. Lisäksi huomaa, miten eri tavoin asiat ovat eri maissa. Uutisissa ja dokumenteissa ei ehkä kerrota kaikkea. Hyviähän nekin ovat silti.
Olen matkustanut työssäni niin paljon että enää ei oikein nappaa, varsinkaan kun en enää asu suomessa.
Kohteella ei niin ole väliä mutta kyllä jokaisen pitäisi edes kerran elämässä matkustaa lentokoneella - aamupäivästä niin että näkee sen huikean sinisen taivaan kun on noustu pilvien yläpuolelle ja myöhään illalla niin että ikkunasta näkyy jonkun maan jonkun kaupungin valot. Myös jonkin vuoriston yli lentäminen on hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi. Lähde kun kerran on varaa ja pystyt lähtemään. Matkailu avartaa aina.
Mielestäni matkailu ei aina avarra. Jos käy rannalla Fugessa makaamassa kerran vuodessa niin miten siinä on nyt oppinut toisesta kulttuurista yhtään mitään?
Lomamatkallakin pystyy tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, mutta vaikka itse olen matkustellut jonkin verran, niin asuminen toisessa maassa avartaa ihan eri lailla. Muutama viikko vähintään pitäisi olla, jotta lomafiilis katoaa ja pystyy katsomaan hieman rationaalisemmin.
Matkaillessa huomaa selvästi mitkä asiat ovat Suomessa hyvin ja taas toisaalta miten moni asia voi olla muualla paremmin. Matkailu siis avartaa ainakin kun se terävöittää näkemään a) Suomen hyvät puolet ja b) Suomen huonot puolet.
Minulla on ihosairaus joka ei kestä Suomen talvea ja pakkasia. Se ei myöskään tykkää kovin kuumista helteistä. Parasta siis olisi olla täällä toukokuusta lokakuuhun ja sitten vaikka Välimerellä lokakuusta kevääseen.
Kesällä jää ainakin pimeydestä ja synkkyydestä paitsi jos ei sitä hae ulkomailta.
Kyllähän se on eri asia nähdä omin silmin miten erillaista on suomen ulkopuolella.
Esimerkiksi Amsterdamin kanaalit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten tahdot sen itse ajatella. Mikään pakko kenenkään ei ole käydä koskaan kotimaansa ulkopuolella, eikä se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. Matkustelu on juuri niin välttämätöntä tai tarpeetonta kuin itse haluamme ajatella sen olevan.
Näinhän se tietysti on. Mulla oli nuorena kova into päästä matkustamaan, mutta ei varaa toteuttaa sitä. Nyt se into on jotenkin haihtunut tai ainakin laimentunut kovasti. Tuntuu, että mieluummin ottaisi vuokramökin jostain järven rannalta ihan täältä kotosuomesta :D Toisaalta jonkinlainen sosiaalinen paine matkailuun on, koska "kaikki" läheiset käy vuosittain ulkomailla. Helposti tuntee itsensä vähän oudoksi ja joskus saa selitellä, miksei matkustele.
ap
Minä miellän mökin ihan samanlaiseksi matkustamiseksi kuin ulkomaan kohteen. Minä maksan mieluummin Ateenan Akropoliksen näkemisestä enkä siksi käy mökkilomilla. En ymmärtäisi estettäsi varata mökkiä keskeltä järveä ellet tarkemmin niistä kertoisi.
Mitä ihmeellistä siinä nyt on jos ei ole ulkomailla käynyt? Perustelkaa miksi pitäisi pakolla mennä jos ei mielenkiintoa ole? Tuolla joku kirjoitti että tulee painetta niiden puolesta ketkä käyneet ja ihmettelee miksi et käy.
Siinähän ihmettelee . Itse olen 40 ikävuoteen mennessä käynyt vaan Ruotsissa 5 vuotiaana ja työn puolesta joutunut ajamaan Ruotsin puolelle.
Ottakaa ihmiset huomioon että kaikilla ei ole varaa edes kotimaan reissailuun
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi. Lähde kun kerran on varaa ja pystyt lähtemään. Matkailu avartaa aina.
Jäät paitsi mistä? Huomasitko, että ap kertoi matkustelleensa nuorempana tarpeeksi. Hän itse ei keksinyt mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi vieläkin nähdä vaivaa.
Minä olen nauttinut matkustamisesta, uusista maisemista, elämyksistä jne. Nyt kun ikää alkaa tulla ei se enää kiehdo samalla tavalla. Mieluiten olisin samassa kohteessa kuukauden tai pari kerrallaan mikä taas ei ole mahdollista puhtaasti taloudellisista syistä. Lisäksi nykymeno monessa paikassa on sitä luokkaa ettei oikein houkuttele. Sama 💩 on valitettavasti valunut jo tännekin joten miksi maksaa siitä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta voi olla parempikin, ettei näe miten kaunista luontoa ja hyvää ruokaa muualla maailmassa on. Voi sitten kuvitella, että Suomi on ylivertaisen mahtava maa eikä ole tarvetta haikailla mihinkään muualle.
(Mun sydän jäi Pohjois-Italiaan pysyvästi ja kaipaan sinne koko ajan takaisin...)
Heh, kukahan oikeasti ajattelee, että asuu ylivertaisessa maassa? Ehkä Venäjä ja USA.
Itse pidän omatoimimatkailusta. Vuokratalo tai asunto jostain rauhallisesta paikasta ja sieltä vuokra-autolla retkiä oman mielenkiinnon mukaan. Pärjäisin ilman näitä matkoja, mutta tykkään tutustua paikallisiin ihmisiin ja tapoihin.
Turistirysät eivät ehkä itselleni tarjoaisi mitään. Jos ne olisivat ainoa vaihtoehto, jäisin mielummin mökille kotimaahan.
Pattaya....
ei muuta ravitse sanoa, siellä käyneet tietää mistä jää paitsi.
Jotku hikiset museot ja vanhat talot ja vuorimaisema ei ole mikään menetys.
Olen matkustanut monta kymmentä kertaa, enkä ole vielä kyllä kertaakaan saanut turistiripulia.
Nuorempana ravasin nimenomaan kaikenlaisia nähtävyyksiä katsomassa, ja tarkkaan tutkittiin matkakohdetta ennenkuin se valittiin.
Nyt vanhempana haluan nimenomaan rantalomalle. Se, että on edes viikko vuodessa, jolloin ei tarvitse hytistä ja värjötellä, vaan saa nauttia takuuvarmasta auringosta, uida meressä (en ikinä ui Suomessa kylmissä vesissä), ei siivousta, ei ruoanlaittoa, vaan kävelyä kauniissa maisemissa, aurinkoa, hyvää ruokaa, rentoa elämää. Siinä unohtuu huolet ja murheet, joita on kotona ollessa ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäät paitsi. Lähde kun kerran on varaa ja pystyt lähtemään. Matkailu avartaa aina.
Jäät paitsi mistä? Huomasitko, että ap kertoi matkustelleensa nuorempana tarpeeksi. Hän itse ei keksinyt mitään sellaista, jonka vuoksi kannattaisi vieläkin nähdä vaivaa.
Niin hän on matkustanut kotimaassa.
Jäät.
Ei ole mikään pakko matkustaa turistirysiin turistiksudella. Matkusta hiljaisempana aikana ja ota lentokentältä juna tai bussi, jolla köröttelet jonnekin sivummalle. Itse olen parhaillaan keskellä Alppeja pienessä vuoristokylässä, on hiljaista, ei turisteja, mutta kaunista!