Pitäisikö huolestua?
Teini-ikäiseni, toinen jo täysikäinen, lapseni eivät ole facebookissa. Molemmilla on kavereita, muttei mitenkään kovin isoa kaveripiiriä. Joskus olen kysäissyt, mikseivät ole, ei kuulemma kiinnosta sellainen kommunikointimuoto. Ovat netissä muutenkin suht vähän.
Olen saanut kuvan, että facebook on niin must juttu, että sitä on suorastaan syrjäytynyt ilman. Eikä saa töitä eikä verkostoidu jne.
Mitä mieltä?
Kommentit (7)
on saanut tosi paljon vastauksia, mutta tähän omaan kysymykseeni ei taida oikein tulla mielipiteitä. Itse en ole aktiivinen facebookissa, koska en jaksa perehtyä asetuksiin. En ole teknisesti kovin älykäs ja innokas oppimaan, myönnettäköön.
Monet tuossa toisessa ketjussa puhuivat nimenomaan verkostoitumisesta, yhteydenpidosta ystäviin ja kolleegoihin ja ettei kaikki työnantajat edes palkkaa facebookittomia työnhakijita. Totta kai tämä äitinä huolestuttaa.
Mutta miltä heidän tulevaisuutensa näyttää? Pidetäänkö heitä omituisina ja sosiaallisesti eristäytyvinä, ystävättöminä..? Jäävätkö ulkopuolelle?
Mikä tässä on provoa? Ettei kaikki tuon ikäiset ole facebookissa? Sitten olen vielä huolestuneempi. He eivät todella ole siellä ja taitavat sitten olla ainoat.
Hienoa, että vielä löytyy nuoria todellisissa sosiaalissasuhteissa.
Hienoa, että vielä löytyy nuoria todellisissa sosiaalissasuhteissa.
Kiva kuulla mielipiteesi.
Mutta miksi kukaan muu ei halua sanoa tähän mitään? Luulin, että tästä syntyisi vilkasta keskustelua ja ajatustenvaihtoa, mutta kukaan ei halua sanoa mitään teitä paria lukuunottamatta. Itse olen käsittänyt, että facebook on ihan itsestäänselvä osa nuorten kanssakäymistä, koska se on sitä jo vanhemmalla sukupolvellakin, jopa eläkeläisissä facebookin käyttäjiä on erittäin paljon.
Joten miten pärjää nuori aikuinen tai teini-ikäinen ilman facebookia? Jääkö ulkopuoliseksi omituiseksi oman tiensä kulkijaksi, jota jopa työnantaja saattaa vieroksua?
Kaikesta sitä voi ihminen ongelman tehdäkin...
Kyllä varmasti Suomesta/maailmasta löytyy muitakin nuoria jotka ei ole facebookissa. Ja tuskin niitten tulevaisuus on nyt sitten sen takia mennyt aivan pilalle. Tuskin sunkaan lapsesi syrjäytyvät ja menettävät otteensa elämästä vain siksi etteivät ole naamakirjassa.
Mäkään en ole facebookissa ja ihan hyvin mulla menee. On työ- ja opiskelupaikka, perhe, koti, ja kavereita joista osa on facebookissa ja osa ei. Facebook ei todellakaan ole mikään ehdoton edellytys hyvälle sosiaaliselle elämälle ja urautumiselle.
Tyytyväinen?
on muutakin tekemistä kuin istua koneella