Miksi minä en saa itkeä?

Olen työtön. Kaverit ovat minut hyljänneet jo aikoja sitten. Sisaruksenikaan eivät halua enää olla kanssani missään tekemisissä. Vanhemmat ovat vanhoja ja eivät muista olemassa oloani. Kun soitan heille, kysyvät 10 minuutin välein samat asiat. Omat lapsenikaan eivät ilahdu, kun kysyn kuulumisia. Vastaavat hyvin lyhytsanaisesti eivätkä kysy, mitä minulle kuuluu. Isänsä kanssa juttelevat pitkiäkin puheluita, mutta kun minä soitan, tulee aina kiire johonkin ja pitää lopettaa.

Jos puolisoni näkee kun itken, hän jää tuijottamaan eikä kysy mitään. Jos kerron, miksi itken, hän sanoo, ettei se ole niin vakavaa, että sen vuoksi itkemään pitäisi alkaa.

Enkö minä siis saa olla surullinen siitä, että elämässäni on moni asia huonosti?