Lue keskustelun säännöt.
Masentaa äitini takia
23.06.2025 |
En jaksa kirjoittaa koko historiaa, mutta äitini on ottanut asiakseen viedä minut hautaan mukanaan, vaikka en ole edes neljääkymmentä. On sairas ja vanha, ymmärrän, mutta minullakin on terveysongelmia, autoimmuunisairaus ja ahdistuneisuutta.
Olen auttanut, hoitanut häntä yli 10 vuotta lähes päivittäin. Nyt kun oma terveyteni on pettänyt, äitini haukkuu, syyllistää ja saa minut pois tolaltani. Itkin taas silmät päästäni ja minua neuvottiin estämään puhelimessa ja olla näkemättä häntä. Lääkärit ei löydä suuresti muistisairauden merkkejä, koska sitä kysytään kuitenkin. En ole ainut lapsikaan, mutta toiset on minua paljon vanhempia eivätkä juuri välitä.
Äidillä on monta kotihoidon käyntiä ja itsekin kävin päivittäin, kunnes pääni ei kestänyt että kirkui minulle joka kerta. Sairaanhoitopiirin mukaan on hyväkuntoinen eikä saa hoitopaikkaa.
Äiti ennen rakasti minua ja välitti.
Tätä sepustusta ei varmaan monikaan ymmärrä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
No sano että lopettaa kirkumisen ja alkaa käyttäytymään normaalisti.
Olen sanonut. Ja olen sanonut etten voi hänen ongelmilleen mitään ja että minun pääni ei kestä tätä kuormitusta *seuraa lisää kirkumista, syyllistämistä ja minun ja kotihoidon henkistä p*hoinp*telyä*.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin, olin omien vanhempieni omaishoitaja 30 vuotta. Viimeiset 5 vuotta olivat ihanimmat, kun vanhempieni dementia eteni siihen vaiheeseen että eivät enää muistaneet kuka olin. Sain joka päivä tutustua vanhempiini uudestaan. Sitä ennen oli juuri tuota se 25 vuotta. Opin sulkemaan itseni pois ja annoin sanallisen kiukun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aina kun huuto paheni, poistuin hetkeksi paikalta. Kun omainen oli rauhoittunut palasin paikalle. Tätä oli 24/7, ymmärrän että se käy mielenterveyden päälle. Itse etsin rauhaa luonnosta ja kävin metsässä kävelemässä aikaisin aamusta kun omaiseni nukkuivat ja latasin sillä rauhalla itseni rankkaan päivään. Nyt molemmat ovat jo kuolleet ja siirryn itse kohta hoivakotiin asiakkaaksi.
Onko sinulla oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata käymästä äitisi luona ja laittaa estot päälle puhelimessa? Ei ole. Tai voithan tietysti laittaa hänelle arseniikkia ammuteehen, mutta siitä saattaaa jäädä kiinni joten en suosittele.
Mun isä oli muistisairas ja haukkui mut päivittäin ihan paskaksi. Raivoamisen jälkeen aina sitten, että monelta nähdään huomenna. Kotimatkan itkin. Illan ja yön aikana keräsin itseni ja menin taas haukuttavaksi. Isän luona ei tuossa vaiheessa käynyt vielä kotihoitoa, vaan hän siirtyi suoraan laitoshoitoon, kun hänen katsottiin olevan siinä kunnossa, ettei enää pärjää. Ei ollut pärjännyt enää pitkään, mutta tuossa vaiheessa alkoi olla jo täysin passiivinen ja raivovaihekin oli pääosin ohi.
Voimia.
Vaikka on jonkun lapsi, ei siitä synny automaattista velvoitetta hoitaa vanhempaansa. Näinhän me halutaan tehdä, koska koetaan, että se on velvollisuus ja tunnetaan syyllisyyttä, jos ei niin tehdä, mutta ei se niin mene. Voit itse valita paljonko jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata käymästä äitisi luona ja laittaa estot päälle puhelimessa? Ei ole. Tai voithan tietysti laittaa hänelle arseniikkia ammuteehen, mutta siitä saattaaa jäädä kiinni joten en suosittele.
Ei oikeastaan ole, koska minulla on jo valmiiksi traumataustaa henkisestä ppstä ja kaikki tämä triggeröi minussa pahoja, lopullisia ajatuksia. Ei ennenkuin äiti saadaan jonkinlaiseen tasapainoon, jos saadaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, Porvoossakaan ei tarvitse sietää äidiltä tällaista käytöstä.
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, Porvoossakaan ei tarvitse sietää äidiltä tällaista käytöstä.
Oletko sitä porukkaa, joka ei käsitä että ihmiset elävät erilaisia elämään, jotka erovat tyystin omasta elinkokemuksestasi? Ja kun luet jotain mikä poikkeaa omasta elämästäsi, laitat sen koppaan "fiktio"? Mielenkiintoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Kotihoito käy monta kertaa päivässä. Ei ole muita sukulaisia, ovat joko etäisiä tai semmoisia mihin äiti on polttanut sillat vuosikymmeniä sitten.
En tee enää muuta kuin laitan ruokaa ja siivoilen, mutta nyt äiti on taas sairaalassa. Kun kotiutuu, pesen käteni koko hommasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sairastuta itseäsi. Ilmoita sostoimelle ( tai mikä se nykyään on), että et enää hoida etkä pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Kotihoito käy monta kertaa päivässä. Ei ole muita sukulaisia, ovat joko etäisiä tai semmoisia mihin äiti on polttanut sillat vuosikymmeniä sitten.
En tee enää muuta kuin laitan ruokaa ja siivoilen, mutta nyt äiti on taas sairaalassa. Kun kotiutuu, pesen käteni koko hommasta.
Ap
Niin. Ota nyt silti yhteyttä sukulaisiin jos joku muu huolehtii. Siivouksen voi tilata ja ruoat, apteekit. Kotihoito jo onkin, jaksaako äiti sitä, voiko ärtyä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you!
Sinun pitää nyt saada aikaa hoitaa itseäsi. Sinun pitää heittää pallo vastuusta nyt toisille sisaruksille. On heidän aikansa astua ottamaan vastuuta äidistä, jotta sinä saat levätä ja parannella itseäsi. Terveydentilasi erityisesti on riittävä syy, että toiset sisarukset saavat lopettaa vastuunpakoilun ja ruveta pitämään huolta äidistäsi.
Ei ole oikein, että sinä joudut yksin huolehtimaan äidistäsi oman terveytesi kustannuksella.
Vanheneminen on henkisesti raskasta ja jatkuvaa luopumista erilaisista asioista ja ihmisistä. On henkisesti raskasta huomata heikkenevänsä ja lisänä vielä erilaiset vaivat ja sairaudet. Vanhuksillakin on masentuneisuutta ja ahdistusta. Muistisairauksiakin on monenlaisia ja esiintyvät ihmisillä erilaisina. Joillakin ihmisillä jopa persoonallisuus muuttuu ja voi tulla aggressiivisuutta yms.
Omaisen, ja varsinkin huolehtivan omaisen, rooli on raskas. Sinun pitää kuitenkin huolehtia myös itsestäsi ja omasta hyvinvoinnista ja terveydestä, vaikka se haastavaa onkin. Mutta ehdottomasti nyt on aika, että sisaruksesi ottava äidistäsi vastuuta, jotta sinä voit huolehtia itsestäsi.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Sairaus muuttaa meidät kaikki, eikä aina hyvään suuntaan. Ei myöskään ole erityisen ihanteellista vastata vanhemmastaan, jos ei enää jaksa.Kyse ei ole pelkästään vastuuntunnosta ja miten omia vanhempiaan pitää auttaa, vaan enemmänkin addiktoitumisesta vanhempiinsa ja heidän ongelmiinsa. Omaa elämää ei enää ole ja hoivaaminen koetaan oikeaksi, vaikka omaiset väsyvät ja ovat pian itsekin hoiva-avun tarpeessa.
Äitisi asuinpaikkakunnalla on varmasti seniorineuvonta, jonne voit nyt ottaa yhteyttä ja kertoa omista voimistasi sekä äitisi huonosta käytöksestä. Lisäksi voit tehdä äidistäsi huoli-ilmoituksen.
Sinun on myös pakko ottaa yhteyttä sisaruksiisi ja kerrottava tilanne.Voi olla, etteivät he halua osallistua äitisi asioihin, mutta se on tärkeä tieto myös viranomaisille heidän päättäessään äitisi hoivasta.
KAikista ei ole vanhempiensa hoitajiksi, vaikka miten syyllistettäisiin. Kyse on myös oikeanlaisen hoivan antamisesta sekä turvallisuudesta, jota vanha ihminen myös kaipaa.
Sinun ei tarvitse estää äitisi yhteydenottoja, olla käymättä hänen luonaan, mutta koska hän pärjää ilman sinuakin voit harkita kuinka herkästi suostut menemään hänen juttuihinsa mukaan sekä harkita onko jokaiseen soittoon aina reagoitava vastaamalla niihin tai voiko jonkun käynnin jättää väliin. Toivon mukaan olet yhteyksissä myös äitisi kotihoidon henkilökuntaan, joiden kanssa sinun pitäisi puhua äidistäsi ja hänen kuormittavuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupassa on laajat valmisruokavalikoimat. Miksi laitat äidillesi ruuat? Siivouksenkin voit ulkoistaa. Vähennä käyntiesi määrää, pidä puhelin äänettömällä.
Muista ettet ole yksin vastuussa äidistäsi.
Sinulla on oikeus ottaa etäisyyttä, meillä on vain tämä yksi elämä. Ensin huolehditaan itsestä, sitten vasta mikäli voimia on niin toisista.
Seuraavan kerran kun moista tapahtuu vedät niin kovan räppisetin mutsillesi että pitää jatkossa turpansa kiinni.
sul on vaan yx tsäännssi jou
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Kotihoito käy monta kertaa päivässä. Ei ole muita sukulaisia, ovat joko etäisiä tai semmoisia mihin äiti on polttanut sillat vuosikymmeniä sitten.
En tee enää muuta kuin laitan ruokaa ja siivoilen, mutta nyt äiti on taas sairaalassa. Kun kotiutuu, pesen käteni koko hommasta.
Ap
Ymmärrän sinua täysin. Ongelmia täälläkin. Pakko lopulta tehdä tuo ratkaisu, että pesee kätensä koko asiasta. Silloin on jo tietyn rajan yli menty. Omaa mielenterveyttä ei pidä menettää.
Minun silmiini näyttää siltä, että olet narsistiäidin ylikiltti kynnysmattolapsi, joka antaa äidille sitä hoivaa, mitä ei itse koskaan äidiltä saanut.
Anna sen äitisi pärjätä miten haluaa, kun ei kerran arvosta sinua. Ala hoitaa itseäsi. Äitisi on loppusuoralla, sinä voit vielä pelastaa itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lakata käymästä äitisi luona ja laittaa estot päälle puhelimessa? Ei ole. Tai voithan tietysti laittaa hänelle arseniikkia ammuteehen, mutta siitä saattaaa jäädä kiinni joten en suosittele.
Ei oikeastaan ole, koska minulla on jo valmiiksi traumataustaa henkisestä ppstä ja kaikki tämä triggeröi minussa pahoja, lopullisia ajatuksia. Ei ennenkuin äiti saadaan jonkinlaiseen tasapainoon, jos saadaan.
Ap
IHan kuin hän ikinä muuttuisi. Muuttuu pahemmaksi. Pelasta itsesi. Sinulla on siihen oikeus. Katkaise napanuora, vaikka sinut on kaasuvalotettu siihen, että sinun velvollisuutesi on hoivata äitiä.
Katso youtubesta vertaistukea hakusanalla estranged parents.
Isäni persoonallisuus muuttui täysin viidenkympin kieppeillä. Ennen hellä ja rakastava isä alkoi pitää etäisyyttä ja aivan viimeisinä vuosina kun oltiin tekemisissä, niin haukkui joka kerta aivan hirveillä sanoilla. Puheisiin tuli myös dementialle tyypilliset seksijutut. Kun itse sairastuin vakavasti kolmikymppisenä, olin kuulemma vaan laiskimus joka haki diagnoosin ettei tarvi tehdä töitä. Viimeisessä puhelussa puoli vuotta ennen kuolemaansa hän sanoi, että ei olisi voinut saada huonompaa lasta kuin minä.
Muistisairautta ei ehditty diagnosoida, kun hän menehtyi 60-vuotiaana aortan repeämään. Äitini ei suostunut näkemään isässäni muutosta ja olen siitä hänelle katkera. Ehkä siksi, koska isä muuttui äitiäni kohtaan taas aivan päinvastaiseksi. Vähän väliä osti tälle kukkapuskia jne.
Veikkaan itse, että muistisairaus tuo pinnalle ihmisen todellisen persoonan. Eli omaa lasta koskevat padotut negatiiviset tunteet ryöpsähtävät, kun estot häviävät.
Mielestäni lapset eivät ole vanhemmilleen velkaa mistään. En todellakaan aio hoitaa äitiäni sitten, jos ja kun aika tulee.
No sano että lopettaa kirkumisen ja alkaa käyttäytymään normaalisti.